Pehmeä vallankäyttö

Lontooksi siis ”soft power” on Joseph Nyen vuonna 1990 esiin nostama käsite, josta hän raapusti vielä saman nimisen kirjan 14 vuotta myöhemmin. Pehmeää valtaa, vallankäyttöä tai vaikuttamista käytetään asiasta puhuttaessa, mutta jos haluaa varmistaa että tiedetään mistä puhutaan, soft power on varmasti hyödyllisempi termi. Niin siis että mistä puhutaan?

Otetaan vuosia vielä kunnolla taaksepäin, aina 1948 saakka, jolloin asia jo jenkeissä hyvin ymmärrettiin. Silloin puhuttiin poliittisesta sodankäynnistä joka siis eroaa perinteisestä sodankäynnistä… lähinnä vain lyijymyrkytysten määrässä. Soft power on siis poliittista ja hard power kun otetaan tykit esiin. Tarkoitus on kuitenkin sama - valloittaa muilta jotain itselleen.

Armeijan marssittaminen rajan yli aiheuttaa yleensä suurta paheksuntaa, mutta kun maa miehitetään ampumatta laukaustakaan niin kaikki on hyvin? Täyteen miehitykseen tarvitaan vain varsin rajallinen määrä hallintaa, mutta se mitkä alueet on otettava valtaan ovat varsin kriittisiä minkä tahansa yhteiskunnan kannalta. Kaapatakseen toisen maan haltuunsa, ei tarvitse saada kuin hallinto, media, oikeuslaitos ja akatemia/koululaitos hallintaan niin kaikki muu seuraa perässä. Armeijan johtoon oman porukan saaminen on boonusta, mutta riittää että nuo muut ovat hallussa koska ne vaikuttavat suoraan myös siihen sotaväkeen. Sen sijaan että marssitetaan tuhansia ja taas tuhansia sotilaita aseilla uhkaamaan, laitetaan ”omat miehet” noiden osien johtoon tai merkittäviin asemiin niin saadaan luotua ystävällismielinen valtio joka käskettäessä hypätä, kysyy ”miksi?” sijasta ”kuinka korkealle?”…

Mitäpä veikkaat kenen pillin mukaan Suomessa tämä sirkus heiluu? Noudattavatko nämä edellä mainittujen yhteiskunnan osien päättävät tahot oman kansan tahtoa, vaiko onko sielä taustalla jonkin vieraan vallan opeissa natsansa saaneita? Jos et ole asiaan perehtynyt, suosittelen vilkaisemaan näiden johtavissa olevien ihmisten taustoja hieman tarkemmin. Trendi on varsin merkittävä, mutta en pilaa yllätystä jos et ole aikaisemmin aiheeseen tutustunut.

Selvisikö mistä päin tuulee? No hyvä… Vuosikymmeniä sitten tuulahduksia tuli molemmista suunnista, eli osattiin sitä muuallakin, mutta nykypäivänä tämä länsimainen hegemonia pehmeässä vallankäytössä on varsin selvä. Ja samalla se vastaa kysymykseen ”miksi vuosikausia on peloteltu Venäjän ja Kiinan vaikuttamisesta?”

”Kilpailu on syntiä” tiesi jo Rockefeller aikoinaan, joten kilpailu niistä ihmisten mielistä ja sydämistä on raakaa peliä. Kansalta ei siinä kohden kysytä kenen vaikutuksen alla he haluaisivat olla, koska moni saattaisi vastata joko itsensä tai ”en kenenkään”. Kaikki nämä ”tämä on äärimmäisen vaarallista demokratiallemme”-puheet ovat vain sitä samaa pehmeää vallankäyttöä, josta Nye kirjassaan ja puheissaan kertoo. Joten älä minua usko, vaan tutki ihan itse miten tämä valtapeli oikeasti toimii. Kaikki on avoimesti esillä, kaikkien nähtävillä, mutta silti moni itkee kuinka Putinin trollit tai jokin vastaava taho muka ohjailee kansaa. Tietämättömyyden voi aina korjata, tyhmyydelle ei tosin mitään voi, joten eiköhän taas ratkaista tämäkin asia sillä ainoalla opetetulla "oikealla" tavalla - äänestämällä. Eiks jeh?

Propagandan tärkeys demokratiassa

Kun tässä nyt on vuosikymmen propagandaa ja psykologiaa tullut opiskeltua, se edelleenkin jaksaa ihmetyttää kuinka helposti ihmisiä oikeasti voidaan manipuloida varsin yksinkertaisilla keinoilla. Edward Bernays, propagandan ”isä”, kirjoitti aikoinaan asiasta vinon pinon kirjoja ja kun päälle lätkäistään vielä Jacques Ellulin havainnot, saa aiheesta jo varsin hyvän otteen ja samalla sen varsin huolestuttavan huomion, että toimiakseen edes auttavalla tasolla, tämä länsimainen demokratiamme vaatii propagandan käyttöä massojen ohjailuun. Ei siis että siitä on vain hyötyä, mutta se on pakollinen osa - aivan kuten se on pakollinen osa mitä tahansa muutakin hallintajärjestelmää.

Kun siis puljut, kuten NORDIS (The Nordic Observatory for Digital Media and Information Disorder) tekee yhteistyötä EDMO:n kanssa (European Digital Media Observatory) manipuloi… eikun siis ohjatakseen kansaa ”oikein äänestämiseen” projektissaan “Viisaasti vaaleihin”, kyse ei ole mistään siististä pikku projektista, vaan kriittisestä ja pakollisesta osasta länsimaista demokratiaa. Ja kyllä, vaikka kyseessä olisi ns. ”oikea” liberaali demokratia, propaganda olisi siltikin oleellinen ja hyvin pitkälti pakollinen osa sitä järjestelmää. Näissä kahdessa on vaan aika melkoinen ero siinä propagandan sanomassa, josta lisää hieman myöhempänä.

Liberaalissa demokratiassa tärkeimpänä arvona olisi se vapaus, nimenomaan sananvapaus. Ajatusten markkinapaikka olisi se ratkaiseva osa mihin suuntaan milloinkin se vaakakuppi kääntyisi ja enemmistön tahto määrittäisi kansan suunnan, jota sitten hallinto laittaisi käytäntöön. Median tehtävänä olisi kertoa ne kansalaisia koskevat asiat mahdollisimman objektiivisesti ja avoimen keskustelun avulla asioista päätettäisiin sitten yhdessä. Yksittäistä kansalaista suojeltaisiin enemmistön mielivallalta, kuin myös siltä hallintokoneistolta, mutta hän edelleenkin joutuisi tietyissä rajoissa myöntymään enemmistön mielipiteeseen. Päätöksenteko olisi kuitenkin hidasta ja vaivalloista, koska asioista tulisi keskustella avoimesta ja vapaasti, mitä pidettiinkin suurena ongelmana antiikin ajan demokratoissa - nopeita päätöksiä ei saatu aikaiseksi, koska enemmistö piti suostutella samalle linjalle, oli se linja sitten mikä tahansa. Kuitenkin ne arvot joiden pohjalta järjestelmä toimi, täytyi olla ennalta määritetty ja siihen propaganda soveltuu aivan loistavasti. Kun kaikki uskovat siihen vapaaseen järjestelmään ja sananvapauteen, heillä on jokin tietty malli jonka pohjalta sitten kaikki muutkin asiat sutviintuvat.

Länsimaisessa demokratiassa kansaa yhtenäistävä tekijä ei kuitenkaan ole se sananvapaus eikä ajatusten markkinapaikkaa ole liioin olemassa. Sen sijaan kansalle annetaan tarkkaan valikoituja tietoja ja asenteita, joidenka pohjalta he sitten saavuttavat sen enemmistön näkemyksen josta tulee ”kansan tahto”. Moni kuvitteleekin, että vaaleissa äänestettäisiin niistä asioista joista politiikassa puhutaan, mutta todellisuudessa joka ikiset vaalit ovat vain ja ainoastaan suosiokilpailu jonka perusteella pieni joukko ihmisiä valitaan tekemään päätöksiä kaikkien muiden ylitse. Pöyristyneitä niistä petetyistä vaalilupauksista on aina pilvin pimein, mutta voisi kuvitella että kun se sama on toistunut joka ikinen kerta että niillä lupauksilla on pyyhitty persettä, voisi ainakin kuvitella että jossain kohtaa saman virheen toistaminen piisaisi. Todellisuus on kuitenkin päinvastainen ja kunhan nyt vaan seuraavalla kerralla äänestetään oikein, asiat korjaantuvat!

Liberaalissa demokratiassa ne yhteiset arvot siis ohjaisivat kansaa siihen vapaaseen keskusteluun, siinä kun länsimaisessa demokratiassa kerrotaan tiettyjen näkemysten asioista olevan merkki ”hyvästä kansalaisesta”. Molemmissa siis käytettäisiin runsaasti propagandaa, mutta toisen tarkoitus olisi opettaa kansalle miten he voisivat keskustella ja ajatella niin itsenäisesti kuin samalla yhteisöllisesti, siinä kun toisessa annetaan suoraan mitä heidän tulee mistäkin asiasta ajatella ja ennen kaikkea tuntea. Se kriittinen osa, propaganda, olisi kuitenkin kaiken taustalla koska joka tapauksessa eri vallasta kisaavat ryhmät tulevat käyttämään myös heidän omaa propagandaansa siihen päälle.

Vallasta kilpailevat ryhmät joutuvatkin sovittamaan sen oman propagandansa siihen vallassa olevaan ilmapiiriin. Liberaalissa demokratiassa he voivat siis keskittyä mihin tahansa asiakysymykseen ja koettaa kaupata sitä omaa näkemystään kansalle, siinä kun länsimaisessa demokratiassa se propaganda on oltava samoilla linjoilla sen hetkisen virallisen tarinan kanssa. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö sitä nykyistä virallisen tarinan mukaista ”oikeaa näkemystä” saisi vastustaa, vaan sitä, että keskustelu on pidettävä niissä virallisen tarinan mukaisissa asioissa. Kun keskustelussa on vaikkapa maahanmuutto, voit olla puolesta tai vastaan, mutta sinun on pidettävä se keskustelu siinä maahanmuutossa. Chomsky sanoikin asiasta varsin osuvasti: “The smart way to keep people passive and obedient is to strictly limit the spectrum of acceptable opinion, but allow very lively debate within that spectrum.”, joka olisi vapaasti käännettynä: Älykäs tapa pitää ihmiset passiivisina ja tottelevaisina on rajoittaa tiukasti hyväksyttävän mielipiteen kirjoa, mutta sallia hyvin vilkas keskustelu tämän kirjojen sisällä.

Ja juuri tätä Chomskyn ajatusta koko länsimainen demokratia noudattaa. Tietyistä asioista käydään keskusteluja politiikassa, mutta niistä joistain jutuista ei hiiskuta sanallakaan. Ne ”pahat” aiheet ja näkemykset leimataan nykypäivänä disinformaatioksi, koska se sana on hivutettu sanavarastoomme juuri siihen tarkoitukseen - osoittamaan ne pahat syntiset. Tavan kansa pitää itseään ”hyvänä” ja oikeudenmukaisena täysin sen mukaan kuin heille ensin se asia iskostetaan, ei sen mukaan miten he itse siitä ajattelevat. Kun heille annetaan näitä triggerisanoja, he osaavat automaattisesti hyökätä niitä ”väärinajattelijoita” vastaan, koska he eivät itse asiassa ole koskaan ajatelleet asiaa itse, vaan ovat omaksuneet sen virallisen tarinan version osaksi omaa uskomusjärjestelmäänsä. Tämä kaikki tehdäänkin täysin tietoisesti ja tarkoituksenmukaisesti, koska se suojelee tätä länsimaista demokratiaa, kuulemma siis yhteiseksi hyväksi ja niinpäinpois.

Koska ihmisille ei ole opetettu kriittistä ajattelua saatikka edes auttavasti keskustelutaitoa, on todella helppoa pitää se virallisen tarinan mukainen keskustelu käynnissä. Jos et tykkää jostain esiin nostetusta asiasta, voit mennä huutamaan kantaasi turuilla ja toreilla saaden aina vastaasi ihmisiä, joilla on myöskin siitä samasta asiasta vahva mielipide. Reaktiivinen toiminta varmistaa sen, ettei asioihin juurikaan tule muutosta ja kun päälle vielä se päivän trendaava vitutus vaihdetaan joka välissä, saadaan aikaiseksi runsaasti polittiselta keskustelulta vaikuttavaa huutokilpailua, jolla ei ole käytännössä mitään merkitystä. Miksei? Koska ne asiat on päätetty jo hyvissä ajoin ja se keskustelu on vain tapa määritellä kuka kuuluu mihinkin leiriin. Jos siis olet asiasta X mieltä Y, sinä kuulut ryhmään Z, ole hyvä ja mene tuosta ovesta huutamaan ryhmille A, B ja C kuinka he näkevät sen asian väärin, kiitos.

Yksi tärkeimmistä näkemyksistä, joka kansaan länsimaisessa demokratiassa on iskostettu, on se että tämä nykyinen malli vaikkei täydellinen olekaan, on kuitenkin se paras mahdollinen ja ennen kaikkea se oikeuttaa vallan muiden yli. Koska enemmistö äänestää, heidän mielestään se pieni joukko on oikeutettu valtaan muiden ylitse ja suosiokilpailun voittajat pääsevät hillotolpalle painamaan käskystä nappia. EU-vaaleissa kansan enemmistö on sitä mieltä, että yksikään ehdokas tai puolue ei ole oikeutettu siihen valtaan, mutta kansalla ei siihen ole kuitenkaan sananavaltaa koska he vain hetkeä aikaisemmin antoivat sen päätäntävallan jo niille oman maan parlamentaristeille, jotka päättävät otammeko osaa tuohon EU-sirkukseen. Ja yllätyspyllätys, he kaikki ovat sitä mieltä että tottakai!

Mutta kansalle pitää tarjota illuusio päätäntävallasta, joten EDMO rummuttaa jälleen asiaa. NORDIS komppaa ja julkaisee laajan kampanjan puolustelemaan sitä oikeutusta ja vaikka kansaa ei EU juurikaan kiinnosta, se on indoktrinoitu uskomaan että tällä sirkuksella olisi oikeasti jotain merkitystä. Skene itkee kuinka äänestämättömät pelaavat globalistien pussiin, eli he toistavat jälleen kerran sitä EU:n virallista kantaa kuinka on disinformaatiota epäillä EU:n vallan oikeutusta. Siksi nyt onkin tärkeää ohjata huomio vaikkapa siihen, kuinka paha äärioikeisto on saamassa kannatusta ympäri juurooppaa ja kuinka kaikki EU:n valtaa epäilevät ovat Putinin trolleja. Joten nyt kannattaa länsimaisessa demokratiassa ratsastaa sillä äänestyksen rummutuksella, koska siinä on virallinen tarina taustalla!

Propaganda on siis äärimmäisen tärkeää demokratialle. Se on pakollinen osa saada kansa ajattelemaan tietyllä tavalla, että saadaan oikeutus valtaan muiden ylitse. Kun katsoo miten helppoa yleistä mielipidettä on ohjata propagandalla, pistää miettimään kuinka typerä koko ajatus kansan vallasta myöskin on - sinänsä kun on se ja sama ohjataanko kansaa ensin ajattelemaan vaiko suoraan sanoa mitä ajatella, massoja voidaan aina manipuloida toimimaan halutulla tavalla. Nyt heidän ei haluta ajattelevan juuri lainkaan, vaan toistavan niitä ulkoa annettuja mantroja. Mutta ehkä se sitten ensi kerralla, kunhan kaikki äänestävät oikein?

Captologia

Termi captologia muodostuu akronyymista CAPT, Computers as Persuasive Technologies, savoksi noin suunnilleen tietokoneet vaikuttavina teknologioina. Yksinkertaistettuna, tieteenala joka yhdistää psykologian ja tietokoneet yhdeksi kokonaisuudeksi yhtä tarkoitusta varten: manipuloimaan ihmisiä. No sehän kuulostaa hyvältä, eikö?

Siinä noin 1990-luvun puolenvälin hujakoilla eräs Brian Jeffrey Fogg alkoi kehittämään ajatusta ja 2003 julkaisi asiasta alan merkkiteoksen nimeltään ”Persuasive Technology: Using Computers to Change What We Think and Do” eli suostutteleva teknologia, kuinka käyttää tietokoneita muuttamaan mitä ajattelemme ja teemme. Suomeksi aiheesta löytyy juttua Perttu Pölösen kirjasta ”Saisinko huomiosi? : kirja, joka jokaisen somenkäyttäjän pitäisi lukea”, jos lontoo ei taitu ja haluaa hieman laajemmalta mutta pinnallisemmin tietoa.

Foggin ”kaava” on yksinkertainen, B=MAT, eli Behavior (käytös) = Motivation (motivaatio) * Ability (kyky) * Trigger (laukaiseva tekijä). Eli jos haluaa muutoksen käyttäytymiseen, nuo kolme asiaa täytyy tapahtua samaan syssyyn. Eräs esitys kuvasi asiaa yksinkertaisella esimerkillä tähän tapaan.

Kuvittele, että puhelimesi piippaa - sinulle tuli viesti. Ajattele mielessäsi useampia syitä, miksi ET reagoi siihen saman tien.

Johtuiko se siitä, että olit töissä, kokouksessa, ajamassa autoa, suihkussa tai vaikkapa täysistunnolla hyysissä?
Vai kenties siitä, että olit väsyksissä, tympääntynyt, et halunnut tulla häirityksi tai vaan yksinkertaisesti vitutti niin paljon, ettet vaivautunut?

Jos siis istuit kokouksessa tai pöntöllä, sinulla ei ehkä ollut kykyä tarkistaa viestiä saman tien. Toisaalta taas jos olisit pystynyt, mutta sinulla ei ollut motivaatiota tarkastaa viestiä, jäi se viesti myös lukematta. Laukaiseva tekijä oli piippaus, mutta jos jompi kumpi, kyky tai motivaatio, puuttui, se ei aiheuttanut muutosta käyttäytymisessäsi. Ja jos et kuullut piippausta, viesti meni yhtä lailla ohitse. Yksinkertaista, eikö? Kun kaikki elementit ovat läsnä, sinun käytöksesi muuttuu halutulla tavalla.

Jo vuosisadan alkuvaiheilta lähtien eri tiedemiehet ovat tutkineet kuinka käyttäytymistä voidaan ohjailla - esimerkiksi B.F. Skinner, joka laatikoineen keksi miten eläimet saatiin tekemään tiettyjä asioita. Aivan samoin kuin pulu saadaan hakkaamaan nappia palkkion saamiseksi, pelikoneet optimoitiin maksimaaliseen rahankäyttöön. Eli siis yhteiseksi hyväksi ja sinun turvallisuutesi vuoksi!

Kelataan sata vuotta eteenpäin - viimeiset 20 vuotta psykologiaa on hyödynnetty optimoimaan käyttäjien haluttua käyttäytymistä tietokoneiden kautta. Laitetaan vaikkapa laskuri, joka näyttää montako päivää putkeen olet tehnyt jonkin asian. Hiemanko se pistää vihaksi kun kahden vuoden putki menee poikki ja laskuri palaa nollaan?! No, onneksi voit ostaa vain muutamalla eurolla ”kilven”, joka suojelee voittoputkeasi jos satut olemaan vaikkapa lomalla netin saavuttamattomissa! Manipulointia? Eeee, sinun hyväksesi että olet motivoituneempi vaikkapa opiskelemaan päivittäin tai pitämään yhteyttä kavereidesi kanssa, koska et ole mistään kotoisin jos et joka ikinen päivä lähetä viestiä parhaalle kaverillesi.

Joka ikinen kilke on optimoitu parhaaseen mahdolliseen käyttökokemukseen. Ja tietäähän sen, että se paras kokemus on juuri sinua varten suunniteltu, ei lainkaan sen ohjelmiston kehittäjän parhaaksi? Alkuvaiheessa se käyttökokemuksen optimointi pyrki mm. pitämään käyttäjänsä mahdollisimman hyvin koukussa siihen asiaan, esimerkiksi somealustaan. Joka ikinen alustalla käytetty minuutti kun mahdollisti jonkin tuotteen kauppaamista juuri sinulle! Vaikka Fogg tuntui painottavan ”eettistä manipulointia”, eli se psykologisten kikkojen käyttö antoi sinulle paremman kokemuksen, täytyy olla melkoisen naiivi jos ajattelee, etteikö näitä samoja kikkoja käytettäisi sen omistajan etuja ajamaan.

Niinkuin ei tämä olisi vielä riittävän suuri ongelma, että käyttäjiä koukutetaan käyttämään sitä heille kaupattavaa ohjelmistoa tai alustaa, isoimmat toimijat alkoivat varsin pian käyttämään niitä manipulointikeinoja ajaakseen myös omaa agendaansa käyttäjille. Ei siis riittänyt, että ihmisiä ohjailtiin toimimaan tietyllä tavalla sillä tietyllä alustalla, vaan sitä käyttäytymistä haluttiin hallita myös arjessa. Vuosia sitten Googlella saattoi vielä löytää mitä halusi, minkä vuoksi ihmiset sitä käyttivät koska se oli yksi parhaista hakukoneista ja Youtube näytti sinulle videoita, jotka pitäisivät sinut mahdollisimman pitkään alustalla. Mutta nyt? Sinulle näytetään sisältöä sen mukaan, mitä sinun halutaan näkevän, perustuen osin siihen mitä olisit halunnut nähdä ja mitä olet aikaisemminkin katsonut. Kun rahaa on riittävästi, ei enää tarvitse optimoida tuloksia maksimaalisen taloudellisen edun saamiseksi vaan mukaan voidaan liittää sitä oman agendan ajamista.

Alkuun tähän manipulointiin käytetyt algoritmit olivat varsin yksinkertaisia. Trendaava video oli video, jota useat ihmiset katsoivat syystä tai toisesta samaan aikaan - siihen ei kovin monimutkaista koodia tarvita. Mutta kun käyttäjien toimintaa alettiin tarkemmin seuraamaan ja tallentamaan se suuriin tietokantoihin, saatiin niille algoritmeille entistä enemmän materiaalia oppia ihmisten käyttäytymisestä. Vuosia sitten puhuttiin vielä koneoppimisesta ja algoritmeista, mutta nyt asia on yksinkertaistettu ”tekoälyksi”. Annetaan siis tuhansien ja taas tuhansien käyttäjien data miten he käyttäytyvät alustalla ja pyritään optimoimaan miten asiat käyttäjälle esitetään sen perusteella. Kyllä, manipulointia, mutta sitä voidaan vielä pitää positiivisena asiana käyttäjälle, koska se optimoinnin tarkoitus on parantaa myös sitä käyttäjän kokemusta alustalla… siis antamaan lisää hyvänolontunnetta, joka saa käyttäjän jäämään koukkuun siihen palveluun. Paska kokemus ei saa käyttäjää jäämään eikä palaamaan alustalle, joten optimointi on tärkeää myös sille tuotteen tekijälle. Mutta missä menee se raja, jolloin yhteinen etu lakkaa ja hallinta yksilön käyttäytymisestä alkaa?

Tästä captologiassa on kyse - miten ihmisiä manipuloidaan toimimaan tietyllä tavalla tietokonetta käytettäessä. Saako käyttäjä mitä haluaa, vai saako vain ohjelmiston kehittäjä tahtonsa läpi? Väittäisin, että manipulointi on siirtynyt entistä enemmän käyttökokemuksen optimoinnista agendojen ajamiseen ihmisten autonomian ollessa vain enää kaunis sivulause paraatipuheissa. Meitä siis kusetetaan, 24/7, täysin tietoisesti ja tarkoituksellisesti. Mistäköhän se voisikaan johtua, että nykypäivän mukulat ovat ruudussa kiinni taukoamatta? Tai no, ei vaan mukulat vaan lähestulkoon kaikki ihmiset ovat ruudussa kiinni yötä päivää. Voisikohan se johtua siitä, että kaikki teknologia on optimoitu kuluttamista varten? Jostain syystä teknologiajättien oma jälkikasvu koetetaan pitää erossa näistä elämäämme ”helpottavista” teknologisista vimpaimista, siinä kun koulujärjestelmämme pyrkii digitalisoimaan kaiken mahdollisen toiminnan.

Ehkäpä paluu siihen, että puhelin on vain puhelin ja tietokone on se pönttö huoneen nurkassa jota käytetään kun sille on tarve, sen sijaan että naama on liimautuneena siihen 5” ruutuun jota sormilla pökitään saadakseen sen seuraavan dopamiiniannoksen olisi tarpeen? Varmaa kuitenkin on, että nykypäivänä kaikki on optimoitu siihen, että juuri sinä palaat myös huomenna hakemaan sen seuraavan annoksesi. Siksi on niin tärkeää, että sinäkin teet ne videosi aina samalla tavalla ja julkaiset ne samaan ajankohtaan, että yleisösi motivaatio, kyky ja laukaiseva tekijä kaikki täyttyvät! Kaavaa kun voi käyttää myös ”hyvään”, mutta kuka sen hyvän sitten saa määrittää muiden puolesta, minä kysyn vaan…

Kognitiivinen sodankäynti

Jos Iltasanomia on uskominen, kognitiivinen sodankäynti on termi, joka tulee raikaamaan mediassa seuraavat vuodet. Heidän artikkelissaan Ulkomaiset asiantuntijat: Nämä ovat uudet sodankäyntiuhat Suomea vastaan – ”Olette pahassa pulassa, jos...” (arkistolinkki) asiaa puidaan juuri niillä keinoilla, joita kognitiivisessa sodankäynnissä käytetään. Iltapaskan artikkelin yksi lähteistä on Daniel Saari Jyväskylän yliopistosta ja kun linkkiä seuraa, se vie Dominic Saaren blogiin kyseiseltä yliopistolta (arkistosta). Dominic nostaa heti alkuun NATO:n videon jossa asiasta maalataan uhkakuvia, mutta unohtaa mainita että tuokin video on juuri sitä kognitiivista sodankäyntiä. Noh, näiden kahden perusteella asiasta ei kyllä osaa muuta sanoa, kuin että kaikki on Putinin syytä. Joten kaivetaan lisää lähteitä asiasta.

Researchgaten kautta löytyi noin pikavilkaisulla kolme tutkimusta, jotka joutessani lukaisin läpi:
- “Cognitive Warfare”: The Advent of the Concept of “Cognitics” in the Field of Warfare.
- Cognitive warfare: an ethical analysis
- A Systematic Review Of Cognitive And Psychological Warfare

Eli kyseessä on jonkinsortin kattotermi kaikille psykologisille ja kognitiivisille operaatioille, joita nyt sitten kutsutaan kognitiiviseksi sodankäynniksi. Lyhyesti: propagandaa. Tosin yleensä propagandalla pyritään ajamaan jotain tiettyä tarkoin määritettyä asiaa, siinä kun kognitiivisessa sodankäynnissä näytetään roiskivan ties minne, koska tarkoitus on luoda kaaosta ja hajaannusta. Tarkoitus on siis vaikuttaa ihmisten tunteisiin, asenteisiin, uskomukseen, tietoon ja ylipäänsä heidän näkemykseensä maailmasta. Tätä pahaa strategiaa käyttävät tietenkin vain totalitaariset pahat toimijat, kuten Putin ja Kiina.

NATO on nyt kuitenkin ruvennut petraamaan asian suhteen ja aihe on nyt kuuminta hottia, koska vaalit ovat taas tulossa. Kuten suuri osa ”skenen” väestä tietää satavarmasti, äänestämättömyys on globalistien kannatusta, minkä vuoksi tämä aihe nouseekin tyyliin joka ikisessä aihealueen artikkelissa esiin kertoen, että Putin ja Kiina ajavat sitä demokratian kyseenalaistamista ja hyvän kansalaisen velvollisuus on noudattaa niitä yhteisiä länsimaisia arvoja, kuten äänestäminen. Koko järjestelmävastaisuus on kuulemma vain pahojen totalitaristien ajama aate, joten muistakaa nyt sitten että Jeesus oli Putinin trolli ja Kiinan agentti! Voisi melkein kysyä, että mitä nää oikeen vetää…

Ei siinä, nuo tutkimukset osoittivat, että kyllä sielä NATO:n suunnassa asia ymmärretään ja tiedetään, siis että miten ihmisiä manipuloidaan ja luodaan eripuraa, mutta tämä asenne että kaikki ongelmat johtuvatkin nyt niistä ulkopuolisista pahoista toimijoista on vähintäänkin huvittavaa. Kaikki perinteiset pahikset oli tietenkin kaivettu esiin, eli rasismi, antisemitismi, populismi, salaliittoteoriat ja sodan vastustaminen - kaikki tämä johtuu ulkopuolisista, eikä missään tapauksissa omien johtajien tekosista saatikka että joku voisi ihan oma-aloitteisesti ajatella asioista toisin. Sinun on uskottava kaikki mitä sanotaan viranomaisten taholta, joten kun sanotaan että Irakissa on joukkotuhoaseita niin sittenhän niitä piru vieköön siellä on ja sota on täten oikeutettu! Me olemme ne hyvikset kun Gladio terrorisoi ja tappoi siviilejä yhteisen hyvän vuoksi, usko nyt!

Lännellä on kuitenkin suuri ongelma edessään. Meidän johtajamme näkevät maailman mustavalkoisena - hyvä tai paha. Olet joko puolellamme tai olet meitä vastaan. Tämä asenne on sitten iskostettu kansaan ja se näkyy. Samalla saarnataan liberaalia demokratiaa ja sananvapautta, mutta kaikki toimet osoittavat puhdasta totalitaarista tyranniaa. Vaatiikin melkoista kognitiivista akrobatiaa kertoa kuinka liberaali demokratiamme oikein onkaan, kun Pohjois-Korean toimet alkavat pian tuntumaan lasten leikiltä näihin meidän sääntöihimme nähden. Kaikki on kuitenkin kopioitu kuin 1:1 Kiinasta… mikä pistääkin ihmetyttämään, kun juuri Kiinaa NATO pitää niin suurena uhkana koska Sun Tzun opit toimivat siinä suunnassa ohjenuorana. Siis minä ohjenuorana? Taistelua ei tarvita, jos vihollisen saa kukistettua psykologisella sodankäynnillä jo ennen matsin alkua.

Kun Soros siis rahoittaa pro-Hamas, Antifaa ja BLM-liikettä, se on Putinin syytä ja antisemitististä kertoa asiasta. Kun nämä ryhmät aiheuttavat kaaosta, sekaannusta ja vastakkainasettelua, se on Kiinan syy. Kun hallitus tekee paskoja päätöksiä ja kuristaa kansaansa joka sitten johtaa vastareaktioon ja populismiin, se on hyökkäys länsimaisia arvoja vastaan. Kun hallinto päästää kymmeniä tuhansia ihmisiä laittomasti maahan yhdestä suunnasta ja toiselta suuntaa estetään kahdeksan pakolaisen pääsy maahan niin hallinto suojelee maataan invaasiolta ja ulkopuoliselta vaikuttamiselta ja jos asiaa kritisoi, on paha rasisti koska maahan tulijoiden motiivia ei saa epäillä! Ai niin… ja jos näistä mistään puhuu ääneen, päätyy joka ikiselle NATO:n siunaamalle paskalistalle, koska tottelevaisuus on ainoa hyve jota lännessä kansalta vaaditaan.

Tästä kognitiivisesta sodankäynnistä tuleekin itselleni lähinnä mieleen kirkon suorittamat noitavainot ja Sokrateen kohtalo. Hyvänä ja oikeudenmukaisena itseään pitävät narsistit ja psykopaatit lynkkaavat kaikki heidän kanssaan eri mieltä olevat ja kansa on joko liian peloissaan tai liian aivopestyjä huomaamaan, kuinka ne kansan omat viholliset eivät lurki siellä rajojen ulkopuolella, vaan istuvat korkeilla palleillaan kansan yläpuolella. Vaclav Havel asiasta jo aikoinaan puhui, mutta niistä ajoista ei näköjään olla opittu sitten yhtään mitään. Tai no, kansa ei ole oppinut, vallanpitäjät kyllä ovat.

Ja kyllä, siitä ei ole pienintäkään epäilystä, etteikö Venäjä ja Kiina käyttäisi kognitiivisen sodankäynnin keinoja omia etujaan ajaessaan. Propagandaa ei ollakaan osattu käyttää kuin vasta… aina kun joku on halunnut ajaa omaa etuaan muiden kustannuksella. Viimeiset sata vuotta on ollut modernin propagandan kulta-aikaa ja siinä tuo meidän rapakon takainen isäntämaamme on osoittanut olevansa maailman huipulla. Mutta nyt on tippa silmässä kun muut ovat kuroneet kaulan kiinni ja he käyttävät niitä täsmälleen samoja keinoja nyt sitten länttä vastaan. Boo-vitun-hoo.

Häviäjän paikalla on kuitenkin, kuten aina ennenkin, kansa. Se tavan tallaaja joka vain haluaisi elää omaa elämäänsä rauhassa, viettää aikaansa rakkaiden ihmisten kanssa ja tehdä asioita, jotka tekevät hänet onnelliseksi. Vallanpitäjät ovat vaan kautta aikojen tienneet, että sen kaltaiset ihmiset ovat kaikista vaarallisimpia heidän järjestelmälleen. Miksi? Koska heillä on aikaa ajatella. Ja tarkemmin ajateltuna se, että joku saa päättää miten sinun tulee olla ja elää vain siksi, että siihen uskotaan, on kohtuullisen järjenvastainen ajatus. Joka ikinen valtio tällä hetkellä on keskusjohtoinen ja keskinäisessä kilpailussaan he käyttävät jos mitä vippaskonsteja parantaakseen omaa asemaansa. Siinä ei se tavan kansalaisen henki tai terveys ole minkään arvoinen.

Iltapaskan artikkeli kehuukin Suomen indoktrinaatiojärjestelmää ja se on kieltämättä yksi maailman tehokkaimmista. Jos herrat sanovat että syyllinen on idästä, kansa sen uskoo. Kun se noin 80% kansasta altistuu vain ja ainoastaan oman maan valtamedialle, tarkoittaako se sitä että Putin omistaa Ylen? Kun hallitus toisensa jälkeen kurjistaa kansaansa, tarkoittaako se sitä että hallitus on Kiinan hallinnassa? Kenenkäs puolella muuten ne NAFO:t taas olivatkaan? Mistähän suunnasta ne käskyt nyt ihan aikuisten oikeasti tulevat… Kukas muuten omistaa ne sosiaalisen median alustat ja hakukoneet, jotka näyttävät vain sen mitä halutaan? Kognitiivista sodankäyntiä, kyllä. Omaa kansaa vastaan, 24/7 vuosikymmenten ajan, mutta kuten jo pitkään on tiedetty, vihollinen pitää aina löytää ulkopuolelta etteivät talonpojat tule soihtujen ja talikoiden kanssa kantamaan omia herrojaan pois norsunluutornistaan.

Toinen näkökulma kirjasta ”Raha ei ole sitä mitä luulet”

Varmasti ihan puhtaasti sattumalta ”Raha ei ole sitä mitä luulet” kirja jättää yhden jos toisenkin pikkuseikan varsin vähälle huomiolle, tai ei mainitse niistä lainkaan. Toki kaikkea ei yksiin kansiin voi tietenkään laittaa, joten se annettakoon anteeksi että jotain jätettiin kertomatta. Mutta mistä aiheista olisin sitten itse toivonut hieman enemmän pohdintaa aiheen tiimoilta?

Kuka omistaa ne pankit ja kenen pillin mukaan maailma sitten pankkijärjestelmän kautta oikein pyörii? Vaikka kirjassa varsin selvästi osoitetaan osa siitä pankkien vallasta, siinä jää täysin huomiotta kuka sitten todellisuudessa omaa sen vallan ja miten ihmeessä vain harvoille on kukaan täysissä järjissään oleva voinut koskaan antaa kenellekään oikeuden luoda rahan tyhjästä?

Sanotaan että raha on valtaa, mutta tarkemmin ajateltuna se on vain resurssi jota voidaan sitten valtapelissä käyttää. Vaikka kirjassa hienovaraisesti kapitalistista mallia näpäytetäänkin, tuntuu se fabianistien ja neoliberaalien kädenjälki ohjaavan tarinaa haluttuun suuntaan. Vain pankeissa on se ongelma, vaikka ne ovat vain yksi oire kapitalistisen järjestelmän sisällä. Oikeat vallankäyttäjät antoivat itselleen oikeuden tuottaa resurssia, jolla he voivat laillisesti varastaa kaikilta muilta heidän kiinteän omaisuuden. Näppärä tapa tuo laillinen ryöstäminen - aivan kuten orjakauppakin oli aikoinaan täysin laillista ja hyväksyttävää.

Keskuspankkien esitetyt kryptovaluutat eivät liioin saa minkään sortin kritiikkiä, mikä myös sopii varsin hyvin agendaan. Mikä olisikaan parempaa, kuin korvamerkitty raha? Et omista mitään ja olet onnellinen, kun sosiaaliset pisteesi määräävät miten paljon saat mitäkin tuotetta kuluttaa, jonka hinta taas määräytyy sen hiilijalanjäljestä. Toki jos näistä asioista puhuu julkisesti, saa heittää hyvästit suurelle kirjanjulkistamiselle ja mahdollisesti myös sen tuloille, koska vain hullut salaliittoteoreetikot toistavat näiden suurien toimijoiden suunnitelmia ääneen. Jokaisessa kirjassa saa toki niistä asiasta puhua, mutta sen jälkeen kirjaa ei löydä edes kissojen ja koirien kanssa. ”Freedom of speech, not reach”, eli sananvapaus, ei saavutettavuuden, kuten Musk Twatterissakin julistaa.

Joku voisikin pitää huolestuttavana sitä kirjassa mainittua seikkaa, että valtaosa ihmisistä ei tajua tahi tiedä oikeastaan tuon taivaallista pankkijärjestelmästä, tai nyt ylipäänsä edes rahasta. Jopa finanssialan työntekijöiden tietämys oli kirjan mukaan vain piirun verran korkeammalla kuin tavan kansan, mistä voidaankin päätellä sen julkisen salaisuuden olevan varsin tarkoituksellista. Sinänsä sekään ei ole mikään ihme, koska myös tämä ”demokratiamme” on samanlainen näytelmä, josta kansa on ihan pihalla? Kapitalistinen sananvapautemme, eli se jolla on eniten rahaa on oikeimmassa, onkin luonut meille melkoisen savuverhon noinkin merkityksellisten asioiden ympärille - varmaankin ihan sattumalla.

Onko raha sitten todellista? Seteli kädessäsi tuntuu olevan jokin konkreettinen asia (jolla voi pyyhkiä perseensäkin niin halutessaan) ja ne numerot tietokoneen ruudulla jotka kertovat paljonko sitä rahaa tililläsi myös ovat myös aitoja, tavallaan. Siinä on vaan se, että ne kaikki on luotu tyhjästä ja ainoa syy miksi niillä on mitään arvoa, on ihmisten luottamus ja uskominen itse järjestelmään. Jos luottamus katoaa, niin katoaa samalla sen rahan arvo. Sama pätee myös tähän ”demokratiaan”, eli niin kauan kun ihmiset uskovat sen olevan oikeutettua, sillä on valta heidän ylitseen. Ja juuri siksi kaikki virallista tarinaa vastaan puhuminen ja puhuvat ovat äärimmäisen vaarallisia demokratiallemme. Aivan samoin kuin uskominen siihen, että harvojen tyhjästä luoma resurssi olisi millään mittarilla arvokasta tai luottamuksen arvoista.

Mistä herääkin kysymys, mitäs helvettiä on tapahtunut kun moinen kirja päästettiin edes levitykseen? Ylen ja hyysärin toimittaja on tietysti ”luotettava taho”, joten häneen voi luottaa, eikös? Kyllä, en usko kirjan sisältävän kovinkaan montaa asiavirhettä, tahallisia semmoisia sitäkään vähää, mutta vahinkoja toki aina sattuu eikä kukaan ole täydellinen. Joten miksi ihmeessä kansalle juuri nyt voidaan kertoa asioita, jotka saattavat vähentää heidän luottamustaan järjestelmään? No, suurta nollausta ajatellen kansa vaatimassa pankkien lopettamista ja keskuspankkikryptoon siirtymistä olisi esimerkiksi varsin positiivinen asia. Median luotettavuuden kannalta on aina positiivista kertoa myös totuuksia, koska suurinta osaa asia kuitenkaan nappaa ja voidaan aina kertoa, että kyllähän me tästä uutisoitiin… ja hei, kato mikä tuolla on! Ja toki se sama surullinen asia, että onhan näistä maailman ongelmista kirjoitettu hyllymetreittäin jo nyt kirjoja, mutta eikai kukaan oikeasti kuvittele, että ne oikeat vallanpitäjät yht'äkkiä tekisi parannusta ja alkaisi tekemään asioita kansan parhaaksi?

Mistä voidaankin tehdä johtopäätös, että tuolla kirjalla ja koko aiheella ylipäänsä ei taida olla niin mitään merkitystä mihinkään suuntaan. Vallanpitäjät tekevät täsmälleen kuten tahtovat ja heidän lähes rajattomilla resursseillaan kansa saadaan uskomaan lähes mihin tahansa. Kaikki siis hyvin, ei mitään nähtävää? Jännä opus joka tapauksessa, mutta aihe taitaa kuitenkin kuulua siihen kategoriaan kuin niin muukin merkittävä asia - not my circus, not my monkeys.

Toisaalta, tämän kirjan pehmoinen lähestymistapa näihin oikeisiin ja suuriin ongelmiin taitaa kuitenkin olla ainoa edes auttavasti toimiva tapa saada se tavan kansa edes auttavasti kuusalle maailman menosta. Joten juu, edelleenkin suosittelen opusta.

... ja jos ei usko pankkien ja rahan valtaan, tässä pieni maistiainen uutisista: "Keskuspankkiirilta tylyt terveiset maahanmuutosta myös Suomeen: ”Tarvitaan huomattavia ponnisteluja” - Jos työperäistä maahanmuuttoa ei saada vauhtiin euroalueella, edessä voi olla esimerkiksi merkittävä korkotason nousu."

Kirja-arvostelu: ”Raha ei ole sitä mitä luulet”

Tekoälyn näkemys pankkiirista pankkinsa edessä

Spoilerivaroitus, teksti sisältää juonipaljastuksia!

Raha luodaan tyhjästä. Noin, kirjan juoni paljastettu. Reilu 200 sivuinen teos selittääkin asian rautalangasta, mutta TikTok sukupolvelle tuohon yhteen lauseeseen voidaan typistää koko kirjan sanoma.

Hannu Sokala on jo aikaisemminkin julkaissut samankaltaisia kirjoja (Maailman 50 vaarallisinta sukua sekä Maailman 50 vaarallisinta yhtiötä), mutta nyt hän avaa uutuusteoksessaan ”Raha ei ole sitä mitä luulet” rahan ja pankkien valtaa rautalangasta vääntäen. Tsiikataampa mistä on oikein kyse.

Ensimmäisessä luvussa piirretään värikynillä kuinka raha luodaan tyhjästä, tai siis ei tyhjästä vaan tietokoneen ruudulla koska pankille on annettu oikeus luoda rahaa (tyhjästä) koska ihmiset ovat tallettaneet sinne hieman rahaa. Järjestelmä olisi kusessa jos ihmiset eivät enää luottaisi järjestelmään, mutta sitä vaaraa tuskin on, koska ihmiset eivät tätäkään puhdasta kusetusta ymmärrä vaikka se kirjassa selitetään riittävän yksinkertaisesti että valtaosa asian saattaisi jopa käsittää. Propsit siitä ehdottomasti kirjoittajalle.

Toisessa luvussa käsitellään rahan ja pankkien historiaa, eli sitä kuinka ihmiset ovat luottaneet tiettyihin tahoihin niin paljon, että ovat antaneet omaisuuttaan muiden säilytettäväksi. Samalla siinä kerrotaan, kuinka pankkiireiden metkut saadaan loppumaan (Ranska, 1307) jos niin halutaan. Jos näistä historiallisista tapahtumista ja vallan (väärin)käytöistä vuosisatojen ajalta alkaa puhumaan ja vihjaa, ettei se meno ole muuttunut miksikään, saa välittömästi salaliittoteoreetikon leiman. Kuten vanha viisaus sanookin, ei pidä antaa faktojen pilata hyvää tarinaa? Nyt on faktat tiedossa, mutta tarina on vissiinkin väärä… vieläpä kun kirjassa kehdataan kertoa erään uskontokunnan ahkerasta koronkiskonnan hyödyntämisestä (s. 57).

Kolmannessa kappaleessa käsitellään kapitalistisen järjestelmän hienoutta, eli kuinka valtio pelastaa kansalta varastamallaan rahalla yksittäisten sijoittajien vedonlyöntitappiot. Kun (ei jos vaan kun) pankit kaatuvat, valtio pelastaa. Kuka olisikaan arvannut, että tyhjästä luotu raha josta vain harvat hyötyvät voisikaan aiheuttaa ongelmia myös tavan kansalle? Neljäs kappale laajentaa tätä pankkien valtaa käsittelevää osiota. Rahasi ovat turvassa siihen 100.000€:n asti suomalaisissa pankeissa, ehkä… jos sittenkään. Niin siis enintään siihen asti. Sitten kun kolisee, se tyhjästä luotu raha kun katoaa sinne samaan bittitaivaaseen, mistä se on tullutkin. Koko rahajärjestelmä voitaisiinkin typistää lainaukseen: ”Järjestelmä tietysti perustuu siihen, että siihen luotetaan ja uskotaan.”

Viidennessä luvussa kerrotaan vaihtoehdoista nykyiseen järjestelmään, mutta sen saa jokainen lukea ihan itse niin halutessaan ja ”no kerro mitä tilalle” itkijät saavat ihan keskenään ottaa kirjan kauniisiin kätösiinsä. Patrizio Lainàn bat'leth ei anna alennusta!

Kuudennessa luvussa taas Sokala puhuu puhelinkeskustelustaan Salen kanssa, Sokalan tekemän MOT-jakson jälkimainingeissa. Samalla siinä puhutaan kuinka uskomattoman laaja koko keskuspankkikusetus oikeastaan onkaan. Kappaleessa on myös eräs pieni asiavirhe, koska siinä puhutaan Saksan perustuslaista, jota ei kuitenkaan ole edes olemassa. Saksassa on peruslaki, ei varsinaista perustuslakia, vaikka tietysti tämän väitteen esittäminen aiheuttaakin melkoisen älämölön ja sen kaninkolon seuraaminen saattaa aiheuttaa Saksassa suoritettuna melkoisia vaikeuksia. Bretton Woodsin esiinnosto ja siitä puhuminen on myös hyvä asia, mutta siitä kaninkolosta pysytellään varsin kaukana. Älä siis missään tapauksessa lähde asiaa tutkimaan!

Ja sitten vielä 7. Lopuksi: Huonoin mahdollinen pankkimalli. Siinä puhutaan fabianistien talouskäsityksistä ja kryptovaluutoista, joita itse pidän lähinnä suurena kusetuksena digirahaa ajavien toimesta. Kirja päättyy Mervyn Kingin lainauksiin vuodelta 2010 velkaperintöjen jättämisestä jälkipolville: ”Me emme voi jättää heille perinnöksi myös helposti särkyvää pankkijärjestelmää.” ”Kaikista mahdollisista pankkitoiminnan malleista meillä on nyt käytössä se huonoin.”

…

Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa, että kirja on turvallinen tapa tutustua pankkien toimintaan, vaikkakin niiden tiedonmurusten syvemmälle seuraaminen saattaakin johdattaa entistä syvemmälle kaninkoloon miten maailma pyörii rahan ja vallan sekamelskassa. Suosittelen ainakin vilkaisemaan, tosin mitään varsinaisesti uutta tai ihmeellistä ei kirjassa tullut vastaan asiaa yhtään enemmän aikaisemmin tutkineelle. Kyllä, knoppitietoa menneistä tapahtumista tuli ainakin itselleni uutena, mutta kirjan juoni jos on valmiiksi tiedossa, mikään tajunnanräjäyttävä teos ei kuitenkaan ole kyseessä. Kirjan kieliasu ja teksti itsessään on sujuvaa ja helposti ymmärrettävää, eikä mitään pohjatietoja aiheesta tarvita - pelkkä mielenkiinto piisaa.

Eli, taviksille ja asiaan perehtymättömille ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja.
Kolmatta rullaa foliota hatuksi jo taittelevalle varsin kevyttä iltaluettavaa valtamedian journalistin kieputtamana ja silkkihansikkain syyllisiin osoitettuna. Mutta hyvä kirja syöttää tavikselle suoraan lapaan...

Diskleimeri vielä päälle: laitoin Otavalle viestiä kun kuulin kirjasta ja he ystävällisesti laittoivat minulle siitä arvostelukappaleen luettavaksi (sen jälkeen, kun kerroin mihin se teksti sitten tulee). Pennin jeniä ei siis ole vaihtanut omistajaa enkä hyödy millään tavalla rahallisesti tästä hommasta. Mitään ulkoisia linkkejä kirjakauppoihin ja vastaaviin ei ole, ei tule, mutta uskoisin jokaisen olevan itse kykeneviä etsimään netistä ihan keskenään kyseisen opuksen jossain muodossa niin halutessaan.

Pitäisiköhän näitä tämmöisiä tehdä lisääkin, mitä meinaatte?

Sitä parempaa maalittamista

Maalittamista on työstetty rikoslakiin jo hyvän aikaa ja eiköhän se sinne jossain vaiheessa päädy. Termi siis tarkoittaa mitä tahansa viranomaisen tai vastaavan toimittajan nimeämistä ja hänen töppäilyidensä paljastamista suurelle yleisölle yksityisen tai muuten vaan ”väärän” henkilön tekemänä. Eli jos viranomainen rikkoo lakia ja siitä postaat sosiaalisessa mediassa, se on maalittamista. Loogisena voitaisiin siis pitää sitä, että sama koskisi myös yksityisiä maalituksen kohteita, koska liberaalin demokratian ytimessä on nimenomaan se yksilön suojeleminen.

Mutta lainsäädännöllä on harvemmin mitään tekemistä logiikan kanssa, joten näillä mennään. Sinänsä on ihan hyvä ajatus, että ketä tahansa yksilöä suojellaan julkiselta lynkkaamiselta ja se tuomitseminen jätetään sitten oikeuteen, mutta käytännössä tilanne on toinen. Kyllä, median tehtävä on tuoda esiin epäkohtia ja jos joku henkilö on tehnyt jotain ”pahaa”, yhteiskunnan kannalta saattaa olla positiivista varoittaa tästä pahasta gangsterista.

Ongelmana on vaan se, että media toimii tällöin niin syyttäjänä kuin tuomarina, joka ei heille nyt juurikaan kuulu. Tätä voitaisiin pitää edes jollain tavalla hyväksyttävänä, jos se olisi tasapuolista ja siinä puututtaisiin nimenomaan niiden tahojen rötöksiin, joiden toimilla on oikeasti yhteiskunnallista merkitystä. Poliitikko tai virkamies voitaisiin siis nostaa tikun nokkaan, jos he ovat töppäilleet pahemman kerran - kansalla on oikeus tietää. Käytännössä tilanne on vaan täysin toinen.

Medialynkkauksen kohteeksi päätyvät ainoastaan ne tahot, joista media ei nyt syystä tai toisesta pidä. Yleisempää on toki kuoliaaksi vaikeneminen, eli asiasta ei hiiskuta sanaakaan kun kyse on median mukaan ”hyvästä tyypistä”, siinä kun pahojen syntisten teot nostetaan esiin kaiken kansan paheksuttavaksi. Tämä siis täysin riippumatta siitä, onko kyseessä epäily, huhu vaiko jo lainvoimainen tuomio - uutisointin riippuu ainoastaan henkilön asemasta ja hänen suhteestaan kyseiseen mediaan.

Maalittamisessa siis kohdistetaan se yleisön viha yhtä henkilöä (tai ryhmää) kohtaan jonka jälkeen asiat sitten etenevät omalla painollaan. Jos yleisö saadaan kunnolla innostumaan, pelkän huhun puheella voi jopa tammiarkku kutsua kun joku hullu ottaa oikeuden omiin käsiinsä. Kyllä, kyse on siis todellisesta vaarasta aina kun jokin yksittäinen henkilö nostetaan esiin negatiivisessa valossa. Tällä samalla logiikalla myös ne ”espoolaismiehet” sumennetaan kuvista, ettei kukaan lähde ottamaan oikeutta omiin käsiin tai herra siunatkoon, tekisi johtopäätöksiä jopa kokonaisista ryhmistä yksittäistapauksen perusteella!

Tätä maalittamista pykälää vakavampi muoto ovat listat, joihin päätyy sitten samaan pakkaan useampiakin tahoja. Nämä salaiset tai julkiset listat ovat varmasti kaikille tuttuja, koska kaikkihan sen tietää kuinka pahat natsit keräsivät nimilistoja ja niin edelleen. Ukrainalla on omat tappolistansa vääriä viestejä lähettäneistä ihmisistä, mutta se on tietenkin #eriasia. Totalitaarisissa järjestelmissä valtio kerää listoja pahoista ihmisistä ja heitä seurataan ja vainotaan. Länsimaisissa demokratioissa näin ei tehdä, siis niin että se valtion lista tulee julki…

Lännessä kerätään ihmisiä ”hyvien toimijoiden” tekemille ”pahojen syntisten listoille”, että kaikki hyvät ihmiset tietävät ketä vähintäänkin vältellä. Otetaan esimerkiksi juuri äsken videon muodossa julkaistu lista, ”vapaan toimijan” Ryskyn tekemänä. (Video kopio kansantubesta)

Lisäys/tarkennus: lista on koottu siinä sivussa videota katsottaessa, lista on siis aikajärjestyksessä. Siitä näin jälkivilkaisulla puuttui ainakin Z-studio

Nämä ”disinformaation” levittäjät ovat nykypäivän noitavainojen kohde, koska he kehtaavat puhua virallista tarinaa vastaan”. No mutta sehän on vaan pikkujuttu, ei noita kukaan katso! Totta, juuri ketään ei oikeasti kiinnosta tämän lännen propagandistin horinat, mutta se ei tarvitse kuin yhden hullun joka näkee velvollisuudekseen rankaista pahoja syntisiä. Aivan siis samoin, kuin maalittamisessa pelätään että joku kansalainen vetää olympiaherneen nenäänsä ja lähtee mukanaan jotain kättä pidempää rankaisemaan vihansa kohdetta.

Joskus asiasta käytetäänkin termiä ”laiton henkilörekisteri”, koska ihmisiä nyt ei oikeastaan saisi ilman heidän lupaansa laittaa millekään julkisesti saatavilla olevalle listalle josta selviää myös miksi he sillä listalla ovat. Syyt tähän on jo yllä selvitetty, joten siinä ei pitäisi olla mitään epäselvää, ettei näitä ”pahojen syntisten” listoja saisi tehdä. Mutta, niitä tehdään jatkuvasti etenkin sosiaalisessa mediassa koska se on helppo ja nopea tapa kertoa kavereille ketä heidänkin tulee vihata. Itsekin olen useammallakin paskalistalla, joka tulee harva se päivä vastaan kun joku täysin nevöhöörd tyyppi, jonka kanssa en ole ollut missään tekemisissä, onkin laittanut eston päälle. Toki se voisi vielä mennä sattuman piikkiin muutaman kerran, tai että he olisivat törmänneet näihin vääriin hajatelmiini, mutta kun sama tyyppi on blokannut kymmeniä, ellei satoja sometuttujani siinä samalla, kyse on jostain listasta. Todennäköisesti useammastakin listalta, koska jokaisella hörhöporukalla on ne omat listansa.

En tosin usko, että asialle tulla mitään tekemään koska kohteena näillä paskalistoilla on ”pahoja syntisiä väärinajattelijoita”, joita jokaisen hyvän ihmisen kuuluukin pelätä tai vihata. Samalla nämä listat antavat taas pontta siihen listaan kuuluville, koska niillä saa julkisuutta ja samanmieliset voivat helpommin löytää muita veljiään ja sisariaan. Kyse on siis kaksiteräisestä miekasta - kyllä, se uhkaa näiden ihmisten henkeä, terveyttä ja varsin usein taloutta, mutta samalla se on ilmaista mainosta ja todiste, että tekee jotain ”oikein” kun valtion viralliset tahot huomioivat heidän toimintansa ja pitävät heitä niinkin suurena uhkana. (Siksi otankin listalta puuttumiseni lähestulkoon henkilökohtaisena loukkauksena)

Nykypäivän ”trollinmetsästäjät” ovatkin vain noitavainojen inkvisiittorien jälkeläisiä, jotka kuvittelevat tekevänsä yhteiskunnalle palveluksen paljastaessaan pahoja syntisiä ihmisiä. He eivät ota kuitenkaan mitään vastuuta toimistaan eikä mahdollisista seurauksista, joita näille paskalistoille päätyville aiheutuu. Kyllä, se on toki oma valinta lähteä suuria toimijoita kuten valtiota vastaan, mutta jotkut nyt vaan eivät kykene pitämään turpaansa kiinni nähdessään vääryyksiä. Pahan voittoon riittää hyvien ihmisten hiljaisuus taisi olla jossain kirjoitettu. Nämä ”hyvät ihmiset” eivät tietenkään asiaa tällä tavalla näe, koska he eivät voi käsittää miten ja miksi ihmeessä joku saattaa heidän uusia jumaliaan tuolla tavalla pilkkaavan. Post-totalitaarisessa järjestelmässä elävät eivät kykene yleensä itse havaitsemaan niitä järjestelmänsä ongelmia, mutta minkäs teet, valikoivalle sokeudelle ei voi oikeastaan mitään.

Ryskylle pitää kuitenkin nostaa hattua siitä, että hän omassa esityksessään varsin selvästi sanoo, että ”On täysin laillista omata erilaisia poliittisia mielipiteitä ja ilmaista niitä muille.” Harmittavasti hänen oma seurakuntansa ei tunnu käsittävän koko liberaalin demokratian ideaa missä sananvapaus on ehkäpä se kaikista korkein arvo. Tekisi vielä itsekin mitä saarnaa, koska Rysky on ottanut jo vuosia tavakseen pilkata kaikkia toisinajattelijoita ja maalittanut heitä harva se päivä. Koska hän kuitenkin itse kertoo olevansa ”vapaa toimija”, tämän asian nostaminen ei liioin ole maalittamista. Älkää nyt vaan sitten hyvänen aika menkö Ryskyn seinälle valittamaan asiasta, koska hänellä on ihan sama oikeus typeriin mielipiteisiinsä kuin meillä kaikilla muillakin! Tosin tuommoisten julkisten paskalistojen julkaisu on melkoisen mulkku temppu, josta hän ei tule ottamaan mitään vastuuta. Toki näille listojen tekijöille saattaa myös joku päivä tulla vastaan se tyyppi, joka ei ole niin armelias hänen vittuiluilleen - se kun toimii molempiin suuntiin kun lähtee räksyttämään muille. Ja ei, tämä ei ole uhkaus vaan toteamus - ihan kaikille.

Sivistyneissä yhteiskunnissa kaikista asioista voidaan keskustella avoimesti. Some ei siihen ole kuitenkaan millään mittarilla hyvä paikka, tosin aniharva haluaisi naamatusten edes keskustella eri mieltä olevien kanssa. Tämä on sääli ja osoittaa varsin hyvin sivistyksemme tason. Nyt media saa lynkata vapaasti kenet haluavat ja kansalaisten suut tukitaan tavalla tai toisella. Kauaksi ollaan siitä liberaalista demokratiasta päädytty, jota tällä kaikella jotkut teeskentelevät puolustavansa. Loppuun vielä pahoittelut seuraavasta ranskankielisestä lauseestani terveisenä teille teeskentelijöille: saatanan tunarit ja vitun idiootit, kasvattakaa pallit ja kaivakaa se pää pois perseestänne.

Idiootit ympärilläni

Jutun otsikosta voisi äkkiseltään luulla, että aiheena olisi normipäivä sosiaalisessa mediassa. No, ehkä sitäkin, mutta se viittaa enemmän Thomas Eriksenin kirjaan ”Idiootit ympärilläni : kuinka ymmärtää muita ja itseään”. Kirja itsessään perustuu psykologi William Moulton Marstonin 1920-luvulla kehittämään DISC-järjestelmään, josta tämä duunitorin Eriksenin versiosta julkaisema lyhennelmä on varmaankin kaikille riittävä: https://duunitori.fi/tyoelama/idiootit-ymparillani-varityyppi

Näitä eri ”persoonallisuustestejä” on useampiakin ja kaikki pyrkivät samaan - laittamaan ihmiset johonkin tiettyyn kategoriaan. Kaikki ihmiset ovat kuitenkin yksilöitä, joten heidän tunkeminen mihinkään kategoriaan ei näin tarkemmassa tarkkailussa ole ehkä se paras idea, mutta siitä saattaa olla kuitenkin merkittävää hyötyä jos se ns. pääkategoria osuu hyvin kohdalleen. Miksi? Koska yleistämme maailmaa ihan kaikissa asioissa ja perustamme toimemme usein stereotyyppeihin, jotka ovat sitten muodostuneet tavalla tai toisella.

Eriksenin kirja yhdistääkin Marstonin kategoriat toisen tohtorin, Marshall B. Rosenbergin NVC (Nonviolent Communication) tekniikkaan ja onnistuukin siinä nähdäkseni varsin hyvin. Jokaisen ”värin” kanssa on toimittava tietyllä tavalla ja sen sijaan että lopuksi kysyy ”ymmärsitkö mitä tarkoitan” odottaen kyllä/ei, pyydetään toistamaan se mitä haluttiin. Jos siis haluaa säilyttää rauhan maassa ja kommunikoida tehokkaasti toisten kanssa, sanoisin että kannattaa lukea tarkkaan Eriksenin opus ja päälle tutkailla Rosenbergin mallia.

Tässä kupletissa on vaan kaksi ”muttaa”, joista toinen tulee kirjassakin hieman esiin, joten aloitetaan siitä. Miksi minun pitäisi muuttaa tavallista käyttäytymistäni muiden vuoksi? Ihmisten kanssa kanssakäynti on yleensä jonkin asteinen kompromissi niiden persoonien välillä ja meistä jokainen ainakin jollakin tasolla käyttäytyy hieman eri tavalla tapauskohtaisesti, mutta jos aina teeskentelee jotain mitä ei ole, se oma minä jää vaan haamuksi sinne taustalle. On tietysti hyvä pystyä kommunikoimaan tehokkaasti eri tyyppien kanssa ja muokkaamalla sitä omaa ulosantiaan sopivaksi sille toiselle, jos haluaa saada tuloksia aikaiseksi. Ja se onkin se toinen mutta.

Itsensä paremmin ymmärtäminen on aina positiivista, samoin kuin muiden ihmisten analysointi ja sen perusteella toimiminen, mutta pienellä säädöllä kirja voitaisiin nimetä helposti muotoon ”Näin manipuloit muita omaksi eduksesi”. Jokaiselle eri persoonallisuustyypille kun annetaan runsaasti ohjeita, miten heitä kannattaa lähestyä kun haluat myydä heille jotain, jota he eivät välttämättä edes halua. Näitä samoja kikkoja media hyödyntääkin runsaasti, mikä ei liioin ole millään tavalla sattumaa - kaikki se ihmiskunnan keräämä tieto muihin vaikuttamisesta on otettu käyttöön. Ja mihin käyttöön? No, sanotaan näin ettei niinkään yhteiseksi hyväksi ja sinun turvallisuutesi vuoksi.

Sosiaalisen median alustat tekevät paljon monimutkaisempia profiileja käyttäjistään kuin tämä neljään väriin perustuva malli, mutta idea on täsmälleen sama: miten juuri sinuun voidaan parhaiten vaikuttaa. Yksikään ihminen ei tietenkään kykene muista säilyttämään läheskään yhtä kattavaa tietomäärää kuin mitä somealustat tekevät, eikä se noin tavallisessa kanssakäynnissä ole liioin tarpeen, mutta kun halutaan oikeen kunnolla vaikuttaa, kannattaa ottaa kaikki huomioon. Massojen manipuloinnissa yleistys onkin hyödyllistä, koska silloin sanoma tarvitsee vain laittaa muotoon johon valtaosa pystyy samaistumaan, mutta ei kaikki. Somessa tätä ongelmaa voidaankin helposti kiertää, koska sanoma voidaan kohdistaa tarkasti yksilöön.

Eriksen tuntuukin näkevän maailman yhtenä suurena kilpailuna, jossa jokainen haluaa voittaa ne kaikki muut. Hän antaa näppärän työkalun siihen kilpailuun sitä halajavalle ja epäilemättä yhtään suuremmissa organisaatioissa näillä tekniikoilla voidaan sitä sisäistä kitkaa vähentää merkittävästi. Mutta millä kustannuksella? Yksilöiden tulee mukautua eikä olla enää oma itsensä. Ehkäpä se lähes täysi ”sininen” minäni näkee tässä ongelman, siinä kun muille se nyt vaan ”on” ja kilpailussa kaikki keinot ovat sallittuja. Saattaa siinä olla myös omat aatteeni, jotka ovat varsin lähellä Alfie Kohnin kantaa kilpailusta noin yleensä, en osaa sanoa…

Soljuvampaan kanssakäymiseen ja itsetutkiskeluun Eriksenin opus toki sopii, samoin kuin muiden manipulointia tehokkaammin pyrkivälle. Ja onhan se mukava huomata, ettei ole ainoa joka näkee punaista keltaisten kanssa?

Yksi asia näistä kaikista malleista ja tekniikoista kannattaa kuitenkin pitää mielessä: ne ”toimivat” ainoastaan mieleltään pääpiirteittäin terveiden ihmisten kanssa toimimisessa. Esimerkiksi eri persoonallisuushäiriöt sekoittavat pakkaa niin melkoisesti, että ohjeet voikin niissä tapauksissa heittää romukoppaan saman tien. Aivan samoin kuin mihin tahansa uskomusjärjestelmään vahvasti sitoutuneet ovat avun ulottumattomissa, tosin kirjan opeilla osaa sitten varoa triggeröimästä heitä… tai vaihtoehtoisesti kaataa lisää kerosiinia liekkeihin. Koska mikäs sen mukavampaa, kuin vittuilla oikeen kunnolla täysin tuntemattomille sosiaalisessa mediassa!

Demokratian kyseenalaistamisesta

Kun tässä vuosikausia on tullut puhuttua demokratian illuusiosta, on vastaan tullut varsin moninaisia argumentteja suuntaan ja toiseen. Vaikuttaa siltä, että ihmisillä on varsin vahvoja mielipiteitä etenkin nykyisen järjestelmän puolesta, mutta ei edes auttavaa ymmärrystä tahi tietoa asiasta. Kun sitä tiedon puutetta koittaa paikata, saa lähinnä kohdalleen naurua ja pilkkausta, koska kyllähän meille kerrottaisiin jos ongelmia olisi.

Parit viimeiset vaalit ovat selvästikin saaneet ihmiset oikeen kunnolla innostumaan tästä järjestelmästä ja mitä voidaan pitää positiivisena asiana on se, että usko on monella alkanut hiipumaan siihen itse järjestelmään. Ei kuitenkaan oikeutukseen vallasta muiden yli, mutta minkäs teet. Pitääkin nostaa hattua kaikille niille, jotka ovat kyenneet vaihtamaan omaa mielipidettään asiasta sen jälkeen, kun siihen ”demokratian” seinään on riittävän kovaa oman päänsä lyönyt.

Uskottavuus sille näkemyksen äkkinäiselle muuttamiselle vaan taitaa olla pahasti kortilla. Jos vielä edellisten parin vaalin aikana oltiin kovasti rummuttamassa järjestelmää ja sen muuttamista äänestämisellä, tai vielä paremmin oltiin itse vielä ehdokkaana, mielen muuttaminen sen tappion jälkeen saattaa helposti kuulostaa enemmänkin katkeruudelta, kuin pitkällisen harkinnan tulosta. Onko se sitten katkeruutta, vai jotain muuta kuten oikeudenmukaisuuden haluamista? Toisaalta, se nyt taitaa olla ihan se ja sama miksi se näkemys on muuttunut. Tervetuloa todelliseen maailmaan, Neo.

Selityksenä sille, että demokratia toimii pidetäänkin usein sitä, että se enemmistö sanelee mitä kaikkien tulee tehdä ja jos ei kelpaa niin se ei ole demokratian syy vaan ihan oma vika tai ongelma - olisit äänestänyt oikein. Tämä ajatus kantaa aina siihen asti, kunnes hallinto tekee jotain omasta mielestä väärää, jonka jälkeen alkaakin ne meriselitykset ja ”no kun niin oli pakko tehdä”-lässytykset. Jos hallinto tekee mikä ei ole kansan yleinen tahto, onko se silloin demokratiaa? Ai niin, olisitte vaan äänestäneet oikein!

Jos ihmisten yleistä ymmärrystä demokratiasta tai tasavallasta voidaan pitää varsin alhaisena, se ei ole mitään verrattuna siihen totaaliseen tietämättömyyden, ymmärtämättömyyden ja typeryyden tasoon mikä ihmisillä on manipuloinnista, jota ennen kutsuttiin propagandaksi. Ihmiset kuvittelevat muodostavansa mielipiteensä itse ja saavan heille tärkeää tietoa valtamedian kautta, minkä vuoksi se yleinen mielipide on hyvän demokratian mittari. Reilu sata vuotta tutkittua ja testattua manipulointia ei tietenkään kykene ohjailemaan kansaa haluttuun suuntaan, eikös?

Mitä meille siis käsiin? Järjestelmä, joka teeskentelee olevansa jotain mitä se ei ole, paitsi niillä mittareilla kuten vallanpitäjät kertovat sitä kuuluvan mitattavan. Media, jonka tärkein tehtävä on muodostaa se yleinen mielipide ja pitää se lauma kurissa. Ja päälle poliitikot, jotka eivät välitä pätkääkään kansasta paitsi silloin kun ruinaavat heidän tukeaan vaaleissa. Ai niin, ja kansa joka nielee tämän kaiken purematta. Mikä voisikaan mennä pieleen?

Demokratian illuusion murtaminen on kuitenkin lähes mahdoton tehtävä, koska sen takana on niin valtava koneisto jonka koko olemassaolo perustuu siihen illuusioon johon kansan enemmistö uskoo. Menikin likemmäksi seitsemän vuotta itselle myöntää, että sitä tuulimyllyä vastaan ei kannata lähteä. Kaikki se tieto itse järjestelmästä on jo olemassa, jos sitä haluaa itse lähteä hakemaan ja tutkimaan, koska mitään varsinaisesti uutta ei itse järjestelmään ole tullut enää pitkiin aikoihin. Ainoa muutos mitä tähän länsimaiseen demokratiaan on tullut viime vuosikymmeninä, onkin sosiaalisen median mukana tuoma julkinen laumasieluisuus. Ennen näistä asioista puhuttiin kahvipöydissä ja kuppilan tiskillä, nyt se on siirtynyt suurelta osin nettiin, missä sukkanuket voivat luoda mistä tahansa näkemyksestä ”yleisen mielipiteen”. Jee?

Tilanne onkin haastava, koska ilman niitä vastaan puhujia, koneisto saa rullata täysin ilman vastustusta. Siltä kannalta katsottuna on äärimmäisen tärkeää pitää asiasta edelleenkin melua, eikä vaan laittaa hanskoja tiskiin ja antaa psykopaattien ja narsistien johtaa kansoja ilman vastustusta. Toisaalta, ketään ei voi pakottaa tutkimaan mitään tai sisäistämään tietoa ja vielä vähemmän ymmärtämään asiaa, joten niihin muihin vaikuttaminen on käytännössä lähes mahdotonta. Ainoa tapa vastata siihen länsimaisen demokratian tyranniaan olisi käyttää samoja keinoja, kuin millä se tarina on iskostettu kansaan: propagandalla. Tämä taas tiedetään sielä vallanpitäjien keskuudessa ja siksi meillä on tajuton määrä lakeja ja pykäliä joko olemassa tai tulossa, joilla pyritään estämään muiden kuin vallanpitäjien vaikuttaminen yleiseen mielipiteeseen. Suurin joukoin on myös hankittu ihmisiä toimimaan portinvartijana itse järjestelmälle, mutta sekään ei tunnu kelpaavan todisteeksi.

Jokaisen pitääkin itse päättää onko se sen kaiken vaivan arvoista koettaa pelastaa ihmisiä itseltään. Korona meni heittämällä läpi, samoin kuin ilmastohumppa. Se n. 80% ihmisistä tulee aina seuraamaan ja noudattamaan vallanpitäjiä ja heidän käskyjään. Kollektivistinen näkemys ei tule koskaan muuttumaan, ainoastaan se kenen joukoissa se kansa milloinkin seisoo. Propagandalla sitä laumaa voitaisiin kuitenkin ohjailla ja kuten briteissä ja Islannissa nähtiin, kansa voidaan saada kääntymään valtaansa vastaan, mutta vain sitä sen hetkistä valtaa, ei itse oikeutettua valtaa muiden yli vastaan.

Onnea matkaan siis kaikille jo pitkään kusetukseen heränneille kuin myös niille, jotka vasta ihan juuri ovat siihen havahtuneet. Vielä puoli vuotta sitten olisin varmaan jatkanut sanalla ”taistelemme”, mutta nyt se täytyy muuttaa muotoon ”taistelette”.. Eli taistelette sitä vuosisatojen saatossa resurssejaan kerännyttä valtakeskittymää vastaan, jonka ainoa tarve kansalle on oikeuttaa se valta kaikkien muiden ylitse. Siksi kaikkia länsimaista demokratiaa vastaan puhuvia pidetäänkin suurimpana vihollisena. Mutta kannattaako sitä tyranniaa vastaan taistella? Sanoisin että ei, vaan keskittää energiansa itseensä, lähipiiriin ja siihen omaan ”heimoonsa”, koska enemmistölle peli on jo hävitty. Kukin toki tavallaan…

…

Jos kerran uskoo siihen demokratiaan, tulisi uskovan myös siihen sananvapauteen ja ajatusten markkinapaikkaan. Sen sijaan nämä tähän sirkukseen uskovat haluavat kieltää pyhän lehmänsä kritisoinnin, vaikka se sananvapaus on olennaisin osa koko järjestelmää, jota väittävät kannattavansa. Syy miksi tähän ”tasavaltaiseen” järjestelmään osin päädyttiinkin, oli yrittää estää enemmistön diktatuuri ja suojella niin yksilöä kuin vähemmistöjä sekä enemmistöltä kuin valtiolta itseltään. Mutta kun ei ymmärrä mitä puolustaa, tulokset ovat sen mukaisia. Kaikki ne ”no mitä sitten tilalle” tuppaavat lähinnä osoittamaan, ettei itsekään oikeen tykkää mutta muiden pitäisi aina korjata asiat. Se ”muiden” varaan aina kaiken jättäminen onkin ehkä se suuri syy kaikkeen pahaan mitä maa päällään kantaa.

Loppuun vielä toteamus: Järjestelmä ei ole rikki - se toimii juuri kuten sen on tarkoitettu toimivan. Pelkkä illuusio vallan suojelemiseksi kansalta.

Kansainvälinen sananvapauden muistopäivä

Sananvapauden muistopäivää vietetään kuulemma 3.5. ja Yle aloittikin juhlat jo eilen artikkelillaan ’Ylen kysely kumoaa väitteen, ”ettei mitään saa enää sanoa”’ (linkki arkistosta, tietenkin). Uusimman tutkimuksen mukaan 80% ihmisistä on idiootteja! Eikun se olikin Nallen lausunto, ei Ylen tutkimuksen tulos, sori siitä. Pikanttina yksityiskohtana voitaneen pitää sitä, että Yle kertoo artikkelissaan 3.5. olevan sananvapauden juhla, mutta kyse on lehdistönvapauden päivästä. Joka siis meinaa, että lehdistön pitää saada sanoa (mitä omistajat haluavat), mutta muut pitäköön turpansa kiinni.

Jälleen on kiikutettu asiantuntija toisensa perään julistamaan virallista tarinaa totuutena ja vaikka asiantuntijat teeskentelivätkin yllättynyttä, tämä ~80% kansasta kokemus että Suomessa saa puhua vapaasti ei kyllä oikeasti pitäisi yllättää ketään. Se sama määrä kun on tullut joka ikisessä tutkimuksessa tulokseksi, kun median luotettavuutta ja kansan uskoa siihen on mitattu. Ja kun se sama kansanosa toistaa sanasta sanaan mitä media kertoo, he saavat sanoa sen vapaasti! Jymyuutinen kerrakseen?

Syy miksi persujen kannattajilla arvo on hieman pienempi johtuu siitä, että näköjään noin neljännes heidän kannattajistaan voitaisiin laskea ”maahanmuuttokriittiseksi” ja kuten joka ikinen koskaan somessa asiaa kriittisesti kommentoinut tietää, yhteisönormit tulevat vastaan varsin vauhdikkaasti ja banaanisaaret kutsuvat. Kun asiallisestakin kommentista napsahtaa 30 päivän pakkoloma, sitä saattaa ajatella että ehkä sananvapaus ei olekaan ihan sitä mitä sen pitäisi olla?

Ehkä huvittavinta on kuitenkin lukea netissä näitä itseään suurinakin ajattelijoina pitäviä, jotka toistavat lähes sanasta sanaan mitä Yle ja muut valtamediat toistavat 24/7. He ovat kykeneviä havaitsemaan mitä heille kerrotaan ja tulevat samaan johtopäätökseen kuin käsketään ja sen jälkeen taputellaan muita samanlaisia selkään hyvästä työstä. Jostain kumman syystä kommenttikentät tuppaavat vaan täyttymään etenkin yhtään isommilla julkisuuden henkilöillä vastakkaisista näkemyksistä ja se palaute ei nyt ole ehkä aivan sitä kaikista näteintä.

Asiantuntijat olivatkin ehkä siksi niin yllättyneitä tuloksesta, kun jokainen lukutaitoinen kykenee itse huomaamaan että ne poikkeavat kommentit saattavat olla jopa merkittävästi yleisempiä kuin niiden jees-miesten selkääntaputukset, vaikka tutkimuksen mukaan yli 80% on asioista oikeaa mieltä. Ilmiölle on tosin olemassa ainakin muutama mielestäni varsin loogista selitystä. Ensiksi, ne valtamedian mukaan väärinajattelijat ovat monta kertaa aktiivisempia somessa kuin ne ”hyvät ihmiset”, joten heidän kantansa saattaa vaikuttaa yleisemmältä kuin se oikeasti onkaan. Toisekseen, näiden tutkimusten tekijät kykenevät varsin helposti manipuloimaan tuloksia lähettämällä kysely tarkasti valituille henkilöille heidän listoiltaan… siis jo valmiiksi moderoituilta listoilta, joista on jo ennalta poistettu ne pahimmat poikkeamat. Tai sitten kolmanneksi, sekä kyselyyn vastanneiden kuin yleensäkin somen käyttäjien keskuudessa se konformismi on niin vahvaa, että ne hyvät ihmiset ovat vaan hiljaa vaikka todellisuudessa ovatkin eri mieltä asiasta - laumasta poikkeavien näkemysten ääneen lausumisesta on sille yksilölle yleensä vain negatiivisia seuraamuksia.

Joka tutkimus tähän saakka on kuitenkin osoittanut, että se noin 80 pinnaa suomalaisista uskoo, luottaa, toistaa ja hyväksyy lähes kaiken mitä valtamedia kertoo. Muualla maailmassa tämä luku on vuodesta toiseen pienentynyt, mutta Suomessa vaikuttaisi olevan enemmänkin päinvastainen trendi meneillään, ainakin tutkimusten mukaan. Hehkutetaan sananvapautta, mutta ei kuitenkaan hyväksytä niitä poikkeavia näkemyksiä. Yhtäkään asiantuntijaa, joka poikkeaisi virallisesta tarinasta kun ei vahingossakaan päästetä mediassa ääneen, jolloin mitään yhteiskunnallista keskustelua ei edes voi syntyä, vaikka sitäkin perätään artikkelissa. Toisaalta, miksi kukaan yhtään korkeammassa asemassa oleva edes lähtisi laittamaan päätään pölkylle, kun median leimakirves heilahtaa heti ensimmäisestä väärästä kommentissa ja mahdollisesti vuosien työ valuu viemäristä alas?

Maalittaminen nostetaan myös taas kerran naftaliinista esille, kun tiedetään tämänkaltaisten tutkimusten ja asiantuntijalausuntojen nostavan jälleen kerran somessa paskamyrskyn esiin. Mediaa ja asiantuntijoita ei saa maalittaa, mutta ne denialistit, vatnikit, putinistit ja hullut salaliittoteoreetikot voidaan kyllä ihan vapaasti nostaa artikkelissa nimellä ja naamalla esiin koska heillä oli väärä mielipide, siinä kun ”espoolaismies raiskaa, puukottaa tai pahoinpitelee” täysin anonyymisti. Jos jollakulla on mielipide joka ei medialle kelpaa, sen perusteella voidaan suorittaa täysi medialynkkaus, mutta jopa tuomittuja rikollisia piilotellaan jos sattuu olemaan suojaväritys. Ai niin, nämä vihjailut ovat tietysti vihapuhetta, koska eihän asia niin voi olla vaikka oikeustalojen seiniltä olevat kuvat avoimista jutuista ovat lähes poikkeuksetta ”ei-ihan-Virtanen, ei-ihan-Kalliokoski”. Ja koska se on vihapuhetta, se estetään, kielletään ja rangaistaan sosiaalisessa mediassa, vaikka edelleenkin asiasta pitäisi olla lainvoimainen tuomio että se olisi laitonta, jonka jälkeen se voitaisiin poistaa netistä haluttaessa.

Suurin osa ihmisistä ei koskaan altistu, saatikka itse koskaan tuota valtamediasta poikkeavia sanoja, jolloin he varmasti itse kokevat sananvapauden olevan hyvällä tasolla. Akatemia on myös jo vuosikymmenten aikana puhdistettu vääristä näkemyksistä, jolloin saadaan se kuuluisa ”konsensus”, eli poistetaan poikkeavat näkemykset ja sitten lasketaan vaan samaa mieltä olevat yhteen. Sananvapaus on koko liberaalin demokratian aatteen kantava ajatus, mutta tähän meidän länsimaiseen demokratiaan se ei kuulu millään tavalla. Kun länsimaista demokratiaa puolustava Ukraina kieltää sanan- ja mielipiteenvapauden, se ei aiheuta mitään haloota, mikä kertookin kaiken tarvittavan tästä meidän ”demokratiastamme”.

Ei siis niin mitään uutta tai ihmeellistä, samaa vanhaa ylehtelyä kuin aina ennenkin. Kansainvälinen sananvapauden muistopäivä on vain yksi päivä muiden joukossa, kun kaikki säröäänet pyritään vaientamaan tavalla tai toisella. Totuus ei tarvitse puolustajaa, mutta valhe sitä kaipaa ja vaatii. Journalismi oli ennen kertoa mitä joku ei haluaisi kerrottavan mutta se tuodaan silti julki, kaiken muun olevan vain suhdetoimintaa, mutta nykyään journalistit tuovat julki vaan ne asiat, jotka uhkaavat heidän valtaansa. Päivän trendi tuntuu olevan lännessä leimata kaikki sen wokemystön vastainen äärioikeistoksi ja terrorismiksi, siinä kun ne heidän mielestä oikeat näkemykset saavat kaiken positiivisen huomion. Se ei nyt kyllä ihan ole se ”ajatusten markkinapaikka” joksi demokratia kuvitellaan?

Mitään todellista hyötyä tämän asian esiin nostamisesta ei tosin taida olla. Sama kapitalistinen sananvapaus jatkuu täysin riippumatta siitä, mitä minä tänne kirjoitan. Ne viralliset profeetat eivät koskaan tule näitä lukemaan tai jos sattuvat lukemaan, he pitävät niitä vain hullun horinoina koska he eivät voi millään tavalla olla väärässä. Itse tiedän, että voin hyvinkin olla väärässä näistäkin asioista, mutta todisteet ovat kyllä varsin selvät…

Eli oikeen hyvää sananvapauden muistopäivää kaikille, jotka käyttävät sitä sananvapauttaan. Sananvapauden käyttöä kun ei ole se, että toistaa papukaijana muiden ajatuksia, jotka ovat jo läpäisseet sen virallisen seulan. Voit itse testata kuinka hyvin sananvapaus Suomessa toimii kaivamalla minkä tahansa valtamedian leimausjutun esiin ja vaihtamalla siihen pilkan kohteeksi jokin toinen, ”suojeltu”, ihmisryhmä. Sillähän ei pitäisi olla väliä ketä leimataan, vaan että leimataan, eikös? Banaanisaaret kutsuvat välittömästi vaikka se laki pitikin olla kaikille sama kun sanoo yhdenkin väärän sanan suojelluista ryhmistä. Jaa niin miksi tiettyjä ryhmiä pitää erikseen suojella? Eivätkös kaikki ihmiset olleet saman arvoisia, joten mihin tahansa ryhmään kuuluminen kuuluu sen saman lain suojelukseen oikeusvaltiossa? Ai ei vai? Varsin outoa, että laki suojelee vain tiettyjä vähemmistöjä… ja ihmisoikeudetkaan eivät kuulu väärää mieltä oleville. Pelataan siis lopuksi vielä se kuuluisa natsikortti, eli missäs se olikaan, että väärät kirjat poltettiin ja väärää mieltä olevat lynkattiin… eli juuri se mitä lännessä juuri nytkin tapahtuu jatkuvasti, kansan enemmistön hurraamana?

Työläisten juhla

”Kapitalismi on erikoinen uskomus että häijyimmät ihmiset häijyimmillä motiiveillaan työskentelisivät jotenkin yhdessä kaikkien meidän hyväksi.” -John Maynard Keynes

Kysymykseen ”miksi poliitikot eivät pidä liitoista?” on helppo vastaus - liitoilla olisi halutessaan valta laittaa koko järjestelmä polvilleen ja pakottaa poliitikot toimimaan heidän etujensa mukaisesti. Tästä seuraakin varsin looginen jatko sille, miksi kansalle yritetään myydä samaa aatetta - suojelemaan järjestelmää kansalta.

Suomi on jo pitkään seurannut jenkkejä tässä asiassa, joten ei ole ihme, että paraatipuheissa ylistetään (pien)yrittäjiä työläisten sijaan. Käytännön ero yrittäjän ja duunarin välillä on monasti marginaalinen, ainakin siihen saakka kunnes se yrittäjälle työskentelevä joukko alkaa kasvamaan. Suuri osa ihmisistä ikävä kyllä kykene yhteistyöhön sillä tasolla, että kaikki voisivat olla edes suunnilleen samalla viivalla, vaan työyhteisöihin tunnutaan kaipaavan hierarkioita. Joku käskee, muut tekevät.

Jenkit ovatkin propagoineet yhteistyötä vastaan jo vähintään vuosisadan, joten ei pitäisi yllättyä kun se sanoma on uponnut kansaan niin hyvin. Samaa perua on se ihan jäätävä punaisen pelko, tosin Suomessa sitä ei ainakaan helpottanut 1918 käydyt kärhämät. Kaikki mikä leimataan sosialismiksi tai kommunismiksi on pahaa näin rankasti yleistäen kansankielessä. Siis niille, jotka ovat ostaneet kapitalismin unelman, siinä kun vasemmistolaisemmalle kannalle suuntautuneet eivät näitä aatteita pahoina pidä. Suurin osa ei tosin taida tietää tahi ymmärtää mitä ne aatteet edes ovat, mutta he osaavat näyttää esimerkkimaina NL/Venäjän, Kiinan ja Pohjois-Korean, joita kuvataan jommalla kummalla termillä. Ovatko/olivatko ne sitä? Paperilla, ehkä, tosin keskusjohtoinen diktatuuri olisi sopivampi termi, mielestäni.

Niin yrittäjien kuin ”työläisten” etu olisi kuitenkin yhdistää voimansa ja suunnata se ärtymyksensä niitä heidän kurjuuteen syyllisiä kohtaan, eli valtiota. Älyttömän verotuksen vuoksi ja miten osa maksuista naamioidaan ”työnantajien kuluiksi” aiheuttaa sen, että se työtä todellisuudessa tekevä lohkaisee suuren määrän työnsä tulosta valtion pohjattoman kassan täyttämiseksi. Vielä kun päälle maksetaan suuria tukia niille, jotka eivät ole töissä (mistä tahansa syystä) tehden työttömyydestä joskus jopa kannattavampaa kuin matalapalkkaisen työn tekeminen, on soppa valmis. Ja kenen ansiota se on? No sen saman valtion…

Työn ja kulutuksen verottaminen onkin se kaikista helpoin tapa varastaa kansalta rahaa ilman, että sillä on todellista vastustusta. Mutta mitä mä nyt sekoilen, vastustetaanhan sitä jatkuvasti?! Kyllä, asiasta purnataan ja kirjoitellaan somessa tulikivenkatkuisia viestejä, mutta mitä sitten? Eri ryhmät on käännetty toisiaan vastaan tappelemaan niistä jämistä, eikä ammattiliittojen lisäksi mitään vastavoimaa pääse muodostumaan. Ammattiliitot taas itsessään ovat naimisissa SDP:n kanssa, joka taas on osa maamme yksipuoluejärjestelmää, joten siltäkään suunnalta on turha odottaa vastustusta nykymenoon. Se tavan duunari voisi vastustaa jopa SDP:n perseilyjä, mutta liittojen pättävissä elimissä olevat eivät ole niin tyhmiä, että kääntyisivät sitä omaa vallan verkostoa vastaan.

Todellinen valta on aina löytynyt siitä omistavasta luokasta. Osa tosin laskee omistavaksi luokaksi jo ne, joilla on varaa omaan taloon, bemariin ja vuotuisiin etelänmatkoihin, vaikka tällä hieman varakkaammalla kansanosalla ei ole kuin marginaalisesti enemmän todellista valtaa tavan duunariin nähden. Ainoa ero alemmilla luokilla onkin lähinnä se, kuinka suuri henkilökohtainen kriisi on edessä kun se pyykkikone laukeaa tai on hetken sairaana. Omistavasta luokasta voidaan puhua vasta sitten, kun taskurahalla voi ostaa huvikseen uuden Bentleyn. Ja varmasti ihan sattumalta tätä luokkaa ei juurikaan veroteta valtion toimesta. Tai no, verotetaan, koska hehän maksavat suuren osan verotuloista, kun kuluttavat moninkertaisesti! Mutta suhteessa siihen omaisuuteen, he maksavat vain marginaalisen osan varallisuudestaan veroja, siinä kun ne alemmat luokat saattavat maksaa Suomessakin puolet, ellei enemmänkin, kaikesta varallisuudestaan veroihin. Mutta se on kuulemma reilua, koska muutoinhan media nostaisi asian esiin, eikös?

Käsi pystyyn siis kuka yllättyi, että omistavan luokan mediat eivät ole vaatimassa omistavan luokan verotusta, vaan sen sijaan lietsovat eripuraa niiden kaikkien alempien luokkien ja alaryhmien kesken? Joka ikinen hallitus toisensa jälkeen sen mahdollistaa ja suoltaa aivan täyttä sontaa omalle äänestäjäkunnalleen kertoen, kuinka ne muut jotka äänestivät väärin ovat syyllisiä siihen omaan kurjuuteen. Koko länsimaisen demokratian oikeutus valtaan kun on se, että enemmistö äänestää ja siinä luovuttaa valtansa harvojen haltuun. Se, että niitä harvoja voidaan käskyttää rahalla täysin vapaasti jätetään täysin huomiotta. (Siitä rahan vallasta lisää 9.5. julki tulevassa artikkeliparissa: tämä ja tämä, eli linkit aktivoituvat vasta myöhemmin).

Viimeistään koronasirkus olisi pitänyt avata kansan silmät - pienyrittäjien paikat pakotettiin kiinni ja duunarit lomautettiin, mutta ison rahan liiketoiminta sai jatkua täysin vapaasti. Keksittiin uusi mörkö, jota kaikkien pelätä ja vihata (itse virus ja sitten ne pahat denialistit), kääntäen huomion pois niistä valtion tekemistä toimista, jotka taas perustuivat lääketeollisuuden käskyihin. Taustalla jatkuvasti pyörivä ilmastohumppa on sitä samaa sirkusta, eikä tämä sotateollisuuden riemujuhla poikkea millään tavalla siitä samasta kusetuksesta. Kansalta varastetaan, omistavalle luokalle annetaan ja syyllinen siihen kaikkeen löytyy aina siitä median osoittamasta möröstä. Huippuunsa viilattu propagandakoneisto suorittaa sitä täsmälleen samaa vallanpitäjien suojelua ja edun ajamista kuin aina ennenkin. Ja kuka sen kaiken maksaa selkänahastaan? Se tavan kansa, niin duunarit kuin yrittäjät. Heikoilta, sairailta ja vähäosaisilta leikataan jatkuvasti ja se vielä toistaiseksi työllään itseään elättävä joukko lietsotaan vihaamaan niitä ”sosiaalipummeja”, vaikka ovat itsekin vain yhden sattuman päässä itsekin siinä tilassa.

Ainoa varma asia on se, että aniharva haluaa kysyä kuka tästä hyötyy. Järjestelmään uskovat kertovat hyötyjäksi aina jonkun vieraan vallan tai jonkin pahan syntisen sisäisen ryhmän, koska syyllinen ei voi koskaan löytyä niistä omista herroista. Koska jos joutuisi myöntämään tulleensa ajaneeksi harvojen etua kaikkien muiden kustannuksella, olisi itse vastuussa sen tavan kansan kärsimyksestä. Ja kuka sitä nyt haluaisikaan kantaa vastuuta teoistaan saatikka sanoistaan? Ei ainakaan poliitikot, jotka saarnaavat sananvastuusta kantamatta itse mitään vastuuta omista sanoistaan, saatikka teoistaan.

Eli oikeen mukavaa Valpurin päivää, taas on tarjolla runsaasti runsaasti vihattavaa ja pelättävää, samalla kun ne harvat naureskelevat matkallaan pankkiinsa.