Jaa niin kenen määritelmän mukaan…

Eipä ole tainnut mennä montaakaan päivää somessa ohi, ettei jossain ole tullut vastaan täysin kujalla olevia näkemyksiä mitä nämä koko kansan suosikkiaatteet eli sosialismi ja kommunismi ovat. Jos mentäisiin edes auttavasti sanakirjojen mukaisilla määreillä, oltaisiin edes suunnilleen samalla sivulla sanan määrityksestä, jolloin tietysti jätettäisiin huomioitta se seikka, että ne sanakirjojen määritykset ovat varsin vahvan poliittisen ohjauksen alla. Toki yksikään todellinen skotti ei tekisi moista virhettä?

Argumentit näitä näkemyksiä vastaan tuppaavat menemään aina samalla tavalla, eli ”no näytä yksikin onnistunut maa missä…”, mikä pitää tietysti täysin paikkansa, että joko ikinen sosialistiseksi tai kommunistiseksi valtioksi itseään kutsunut hallinto on onnistunut enemmän tai vähemmän ajamaan maan kuralle. Joten se on todiste, tapaus suljettu ja mene sinä vassari helvettiin siitä. Samaa logiikkaa ei kuitenkaan jostain syystä käytetä monessa muussa kohdassa…

- Pohjois-Korea kertoo olevansa demokraattinen kansantasavalta
- EU kertoo olevansa demokraattinen järjestelmä
- Ilmastoverojen kerrotaan pelastavan maapallo ilmastonmuutokselta
- Tutkittu ja turvallinen
- Et omista mitään ja olet onnellinen!
Jatkanko listaa?

Kun jokin taho julistaa itse olevansa jotain, tekeekö se siitä sitä itseään? Tekee, kun uskoo siihen propagandaan, koska jos on samaa mieltä, sen täytyy olla totta! Jos taas on eri mieltä, se kerrottu ei pidä laisinkaan paikkaansa. Tarkkaavaisemmat saattavat huomata tässä jonkinlaisen kaavan…

Autoritääriset ja totalitaariset hallitsijat tarvitsevat aina oikeutuksen valtaan sekä tarinan, johon kansa uskoo. Lännessä se tarina on ”demokratia”, joka oikeuttaa niin vallan kuin luo uskomusjärjestelmän jostain ”reilusta” järjestelmästä yhteiseksi hyväksi ja juuri sinun turvallisuutesi vuoksi. Suomessa tämän ”demokratian” lisäksi on kerrottu satua ”pohjoismaisesta mallista”, tai millä nimellä sitä nyt sitten kukin kutsuukaan. Kyse on siis sosiaalidemokraattisesta järjestelmästä, joka on kapitalistinen, ei niinkään sosialistinen. Idea on siis mallista, jossa valtio omistaa luonnolliset monopolit ja tuottaa kansalle julkisen infran, että jokaisella on mahdollisuus kilpailla keskenään kapitalistisessa järjestelmässä. Kuinka hyvin tätä on sitten noudatettu onkin asia erikseen, kuten sähköverkkojen ja vastaavien kanssa on toimittu, mutta ei nyt keskitytä siihen.

Niin sosialismi, kommunismi kuin fasismi ovat pohjimmiltaan kollektivistisia aatteita, eli kaikkien tulee ajatella samoin sekä pelata samoilla pelisäännöillä, tai itkeä ja pelata. Näihin aatesuuntiin usein yhdistyy autoritäärinen hallinto ja keskusjohtoisuus, jotka ovatkin sitten se ongelma. Joku kuvittelee oikeudekseen sanella kaikille muille miten olla ja elää. Ja tämä eroaa esimerkiksi oman maamme tasavaltaisesta järjestelmä… miten? Hallitus käskee, virkamiehet toteuttavat ja kansa tekee tai itkee ja tekee. Kun näin tapahtuu, itketään taas sosialismia ja kommunismia, joilla ei ole tässä nykyisessä neoliberaalissa järjestelmässä mitään tekemistä. Raha siis kasataan kilpailulla harvojen käsiin ja kun tätä yritetään millään tavalla suitsia, se on sosialismia tai kommunismia.

Kyllä, monet sosialistiksi tai kommunistiksi itseään kutsuva haluaa rajoittaa vahvallakin otteella tätä varallisuuden pakkautumista harvojen käsiin, joka sitten on näkemyksestä riippuen hyvä tai huono juttu. Mutta entä jos näin ei olisi? Se alempi kasti, joka jää suurin joukoin sinne yhteiskunnan pohjalle joku vähemmän kaunis päivä kyllästyy asemaansa ja ollessaan suuri enemmistö, ottaa sen ”oman osansa” vaikka väkisin. Tämä on se vääjäämätön lopputulos kapitalistisessa (kuin myös avoimessa markkinataloudessa) järjestelmässä, tykkäsi siitä sitten tai ei.

Onkin varsin ironista, että tämä ”vasemmiston” taistelu onkin suurin syyllinen kapitalismin kukoistukseen. He nimittäin pitävät ne alimmat luokat säyseänä ja mitään kansannousua ei tule tapahtumaan, koska kukapa sitä ruokkivaa kättä purisi? Kaikki nämä tuet vähäosaisille kun pitävät heidät toki elossa, mutta samalla ne pitävät myös ihmiset poissa kaduilta vaikka heitä vedetäänkin harvojen toimesta kuivana kakkoseen joka ikinen päivä. Monen mielestä ”jos se vaan tehtäisiin oikein, se toimisi”, mikä pitikin omalla tavallaan paikkansa kun katsoo miten Pohjoismaat sotien jälkeen kasvoivat ja kukoistivat. Globalismi vaan vei tuhkatkin pesästä ja nyt asiaa koetetaan korjata ties millä vippaskonstilla.

Näistä asioista väittely tai keskustelu on kuitenkin tuhoon tuomittu yritys, koska kaikki määrittävät nämä aatteet omalla tavallaan. Lännessä näitä vasemmistolaisena pidettyjä aatteita on mustamaalattu jo yli sata vuotta jenkkien punaisen pelon vuoksi, joten valtavirtavirtainen näkemys niistä asioista on varsin vahvasti värittynyt hallitsevan luokan ansiosta. Lähes kaikki vasemmistolaiseksi itseään kutsuvat poliitikot ajavatkin täysillä vain neoliberaalia agendaa, missä kilpailu ratkaisee voittajat ja keskiluokalta varastetaan riittävästi pitämään alempi luokka ruokittuna. Samaan aikaan oikeistolaisia poliitikkoja haukutaan vassareiksi, kun he ajavat tätä täsmälleen samaa agendaa mutta jakaisivat vaan hieman vähemmän alimmalle luokalle. Tämä onkin lännen poliittisten ”puolien” ainoa ero - kuinka paljon niitä jämiä jaetaan heikoille.

Siihen väliin jääkin sitten liberaalit, yleensä markkinaliberaalit, jotka vastustavat varallisuuden uudelleenjakoa. Jos ihmiset saisivat vapaasti kilpailla, kaikki olisi hyvin. Kuitenkin monella unohtuu se valtion kansalta varastetuilla rahoilla rakennettu infra, eikä se turvaverkkokaan tunnu häiritsevän jos itse siihen putoaa, mutta niin kauan kun itse pysyy kilpailukykyisenä, kaikki omasta taskusta pois otettava ja muille jaettava nähdään mörkönä.

Ja arvaappa mitä? Kaikki nämä edellä mainitut aatesuunnat kilpailevat jatkuvasti keskenään vallasta. Kilpailussa kaikki keinot ovat sallittuja ja jos oma aate ei ole vallassa, sehän vaan merkitsee sitä että olet hävinnyt kilpailussa ja ensi kerralla sitten uusiksi, eikös? Siis siinä kisassa, missä vuosisatoja pakkautunut valta ja varallisuus sanelee säännöt. Ja joku ihan aikuisten oikeasti kuvittelee, että vallanpitäjiä ohjailisi kansan tahto? Ei ohjaa, ei ole koskaan ohjannut eikä tule koskaan näillä näkymin ohjaamaan. Miksi ei? Koska vallanpitäjät ovat aina hallinneet virallisen tarinan propagandallaan. Joskus uusia ideologioita kehittyy kansan keskuudessa ja se saattaa levitä jopa valtavirtaiseksi näkemykseksi, jolloin tuppaa käymään niin että vallanpitäjät nappaavat ohjaksista kiinni ja vaihtavat uuteen ratsuun. Kristinusko on tästä aivan loistava esimerkki, mutta mikä tahansa uskonto kelpaa kunhan he saavat itse siihen vaikuttaa omaksi edukseen. Kansoille voidaan sitten syöttää puutaheinää ja kutsua sitä millä tahansa nimellä, kunhan se vaan kuulostaa kansan korvaan hyvältä asialta. Vahvistetaan tarinaa vuosikymmenien indoktrinaatiolla niin ihmiset pitävät sitä ainoana oikeana tienä….

Kaikista pahin aatesuunta on vallanpitäjille kuitenkin yhteisöllisyys, jota voidaan myös kutsua sen uudemmalla nimellä, eli sosialismi. Yhteisö rakentaa kouluja, sairaaloita, palveluita kaikille ja pitää huolta heikoimmistaan. Jokainen antaa omistaan ei yhtä paljon, vaan suhteessa siihen omaan varallisuuteen nähden, niin jokainen saa ne elämän perusedellytykset kasaan ja voi kehittää itse itseään ja yhteisöään. Ja millä tämä vuosituhansia toiminut järjestelmä tuhottiin? Kilpailulla.

Sivilisaation tunnusmerkkinä pidetään yleensä maanviljelyä, kaupungistumista ja kulttuurin kehittymistä, mutta joskus aikoja sitten kuulemani jonkun antropologin antama määritys oli mielestäni aivan loistava. Sen mukaan ensimerkkejä sivilisaatiosta näkyi, kun löydettiin haudattu ihminen jolla oli murtuneita luita, jotka olivat parantuneet. Yhteisö ei ollut hylännyt loukkaantunutta yksilöä, vaan häntä oltiin autettu paranemaan ja mahdollisesti palautumaan osaksi tuottavaa yhteisöä. Tämä aate on kuitenkin unohdettu ja kilpailun ansiosta ihmiset eivät enää voi luottaa toisiinsa, koska jokainen kanssaeläjä on samalla myös kilpailija samassa kisassa ja oma etu tuppaa ajamaan muiden edun ohi. Vahvat yhteisöt kestävät huomattavasti paremmin elämän myrskyt, mutta vallanpitäjille nämä ovat se suurin uhka. He haluavat päättää kuka saa ja kenelle annetaan, heidän sääntöjensä mukaan. Siksi siis suomalaistakin ”hyvinvointivaltiota” halutaan ajaa alas, koska kaikki pitää saada kilpailemaan keskenään, niin varallisuudesta kuin vallasta… kisassa, jossa voittajat jo tiedetään ennalta. Mutta tapellaan toki keskenämme kuinka pahat kommarit tuhoavat kaiken, kun oikeat vallanpitäjät nauravat matkallaan omaan pankkiinsa, jonka vielä sanotaan olevan jonkin yliolennon tahto.

Ja kyllä, olen puhunut tästä samasta jo montaa kertaa ennenkin, ilman pienintäkään muutosta mihinkään. En edes kuvittele tämänkään tekstin mihinkään vaikuttavan, koska kaikki tietävät olevansa oikeassa siinä omassa aatteessaan. Sananvapaudessa on onneksi se hienous, että jokainen saa sanoa oman näkemyksensä asiasta… ihmekkös sekin halutaan kieltää, koska kansalle ei tule kertoa pelin sääntöjä.

Mistä Saksan lakkoilussa on kyse?

Lyhyesti, rahasta. Maanviljelijöiden lakko Saksanmaalla on samalla ikävä kipukohta koko länsimaiselle demokratialle, koska se saattaa antaa vaarallisen ennakkotapauksen koko järjestelmälle. Mutta ei hypätä asioiden edelle, vaan katsotaan ajassa taaksepäin mistä tämä sirkus sai oikein alkunsa.

Saksan katastrofihallitus häsläsi rahojaan perinteiseen tapaan kavereilleen, mutta perustuslakioikeus päätti että tiettyyn tarkoitukseen korvamerkittyjä velkarahoja ei voida käyttää toisaalla, joten rahaa tarvittiin taas kansan selkänahasta lisää. Keksittiin siis uusi ”ilmastotoimi”, joka verottaa vihreän siirtymän kortilla ”haitallisista” asioista paikkaamaan kavereiden lemmikkiprojekteja. Yksi näistä toimista, oli verottaa maanviljelijöitä.

Veromuutos vei siis verovapauden kahdesta asiasta: menovedestä ja ajoneuvoverosta. Molemmissa tapauksissa viljelijät saivat siis maksamansa verot takaisin, mutta nyt veroja ei ollut enää tarkoitus maksaa takaisin. Isossa kuvassa katsottuna tämä alle miljardin euron arvioitu määrä ei tietysti suurta lovea tee, mutta miljardi vähemmän maanviljelilöiden taskussa tekisi monesta tilasta kannattamattoman kun jo nyt leikitään veitsen terällä. Viimeinen pisara, sitten kiehahti.

Ajoneuvoveron kanssa valtio tuli kuitenkin heti lakkouhan noustessa toisiin ajatuksiin ja neuvottelujen jälkeen menoveden verotusta ehdotettiin porrastettua kolmen vuoden siirtymäaikaa. Viljelijät sanoivat kuitenkin ”ei käy”, vaan veron palautuksesta ei annettu periksi ja nyt on traktorit kadulla.

Saksassa tämä dieselvero on 21.48 senttiä litralta, mikä tarkoittaa tilan koosta ja toimialasta riippuen sadoista euroista aina kymmeneen tuhanteen euroon vuodessa menoerää. Kokonaispotti tästä on valtion budjetissa reilu 400 miljoonaa euroa, hieman alle puolet koko paketista. Viljelijöille muutos on 5%:n luokkaa koko potista, mutta kun inflaatio syö rahan arvoa jo valmiiksi, suunta on väärä. Ja tästä asiasta nyt sitten taistellaan, ei mistään muusta.

Nostan siis hattua Saksan viljelijöille - he sanoivat ”ei käy” ja laittoivat kovan kovaa vastaan.

Tämä lakkoilu aiheuttanee huomattavasti suuremmat tappiot valtiolle kuin se 400 miljuunaa, joten puhtaasti numeroiden valossa ajateltuna asian päästäminen tähän saakka on järjen köyhyyttä. Kyllä, se on vuotuinen osa, joten pitkässä juoksussa puhutaan miljardeista, mutta lakon jatkuessa lasku vain kasvaa ja jos päälle vielä annetaan periksi, siitä tulee jo huomattava summa. Tämä tietysti revitään kansan selkänahasta, että sikäli jos mitään muuta muutosta ei tapahdu, juna puksuttaa vanhaa tahtiaan.

Jo valmiiksi kansan epäsuosioon joutunut hallinto saatetaankin joutua tämän seurauksena vaihtamaan, mikä varmasti monelle olisi positiivinen uutinen. Mutta uhka tälle ”länsimaiselle demokratialle” on ilmeinen - mitäs jos kansa huomaa, että heillä oikeasti on valta vaikuttaa omiin asioihinsa? Yksi muutos yhdellä lakolla ei tietysti ole mikään nopea tai tehokas tapa muuttaa järjestelmää, mutta historian valossa katsottuna se on ollut niitä harvoja toimivia taktiikoita. Ei siis sekoiteta useaa asiaa keskenään, vaan lyödään nyrkki pöytään siitä yhdestä asiasta eikä anneta periksi, ristus.

Jos hallinto olisi ollut fiksu, he olisivat ajaneet muutoksen kesällä, koska silloin ei olisi ollut aikaa lakkoilla kun tekee työtä niska limassa. Mutta rahaa tarvittiin hetijustiinsa, eikä tätä nykyistä hallintoa voi fiksuksi kyllä kutsua millään mittarilla.

Pienestä asiasta tuli siis yksi merkittävimmistä esimerkeistä miten valta todellisuudessa toimii. Hallinto on joka tapauksessa hävinnyt, kun lakko pääsi näinkin laajalle, vaikka mediaa seuraava tavan tallaaja ei muutamaa kuvaa ja lyhyttä tekstinpätkää enempää asiasta ole kuullutkaan. Media tekee tällä hetkellä kaikkensa leimatakseen viljelijät pahoiksi syntisiksi, mikä osoittaa loistavasti median ”riippumattomuuden”. Suomen media odottelee vielä käskyjä ylhäältä miten asia tulisi kieputtaa, siitäkin huolimatta että päivä päivältä asian piilottaminen ja sopivan narratiivin luominen vaikeutuu. Ollaan jännän äärellä, tosin Suomeen tuskin moisia lakkoja minkään asian suhteen tullaan näkemään koska kansa tietää, että vain äänestämällä voi vaikuttaa. Ja niinhän se tasavallassa onkin - harvainvalta, jossa kansa saa valita puhuvat päät.

Maanviljelijöiden marssi

Kuten uutisissa varsin vastentahtoisesti kerrotaan, on Saksassa meneillä melkoisen laajat maanviljejöiden mielenilmaukset. Useammastakin naapurimaasta on saapunut tai on saapumassa tukijoukkoja ja kun tuhannet raskaat koneet laitetaan tientukoksi, siitä ei ihan helposti ajella vaan läpi. Saksassa hallinnon suosio on ennätyksellisen alhainen ja kansan keskuudessa tukea löytyy tälle pakkotoimelle, joten tästähän voi pian jotain tullakin. Suomessa kun bensan hinta nousi huippuunsa jokunen vuosi sitten, se sai tuhannet ihmiset liikkeelle… someen ja kourallisen ihmisiä ajamaan eduskuntatalon ohitse huudattaen. Ei siis ihan samalla tasolla ollut voimannäyttö, mutta minkäs teet.

Tämä tapahtuma osoittaa kuitenkin useamman mielenkiintoisen ilmiön. Ensiksi, Saksan katastrofihallinto on ”vihreän siirtymän” kortilla kussut kansan muroihin oikeen kunnolla ja veromuutosten vuoksi maanviljely on muuttumassa lähes kannattamattomasta kunnolla persnettoiseksi toimeksi. Vallanpitäjien lisäksi juuri kukaan ei näitä muutoksia halunnut, joten demokratian kannalta katsottuna päätöksiä ei voida millään mittarilla pitää kansan tahtona. Ennenkään se ei tosin ole haitannut päätöksentekoa, joten ans kattoo pysyvätkö hallinnon maailmanpelastajat kannassaan vai eivät. Aivan kuten suomalaisetkaan eivät halunneet maksaa bensasta tai sähköstä ylimääräistä, eivät saksalaisetkaan halua tappaa omaa elinkeinoaan perustuen muutaman ihmisen ennustuksiin, joiden tarkkuus on rikkinäiseen kelloon verrattuna vielä harvemmin oikeassa.

Mutta oikeuttaako se kansaa kapinoimaan ja laittamaan maan säppiin? Jos oikeistolta kysytään Suomessa niin ei, kenellekään ei ole oikeutta nousta hallintoa vastaan kuten AY-liikkeet ovat jo tehneet. Ainoa tapa vaikuttaa on äänestää oikein, eikä yhdelläkään kansanryhmällä ole oikeutta nousta vastustamaan heihin vaikuttavia paskoja päätöksiä. Näin toimii tasavalta, pulinat pois ja mitäs äänestit ja täten annoit valtasi harvojen käsiin. Demokratiassa tilanne olisi kuitenkin toisin ja jokaisella kansalaisella on oikeus protestoida mitä tahansa päätöstä. Päätöksen koskiessa suurempaa joukkoa, he voivat organisoitua ja järjestää mielenilmauksia, joilla sen sanoman vahvistamiseksi voidaan käyttää pakkotoimia, kuten estää jonkin asian toiminta vaikkapa sulkemalla tie. Kun vihreää siirtymää kannatetaan ja tie laitetaan sen vuoksi poikki, se on oikeutettua, mutta kun valtaapitävien päätöksiä vastustetaan ja sen vuoksi tehdään täsmälleen sama asia, se ei kuulu demokratiaan ja uliuli. Kaksoisstandardit kunniaan, kuten yleensä.

Valtaapitävät siis päättävät, koska jokin asia on sallittua ja milloin ei, mikä ei kuulu millään tavalla demokratiaan. Kun koko mediakenttä kirkuu murhaa täsmälleen samalla tavalla, se osoittaa kuinka tärkeästä asiasta on kysymys. Saksassa tätä mielenosoitusta ja sulkua haukutaan kaikilla mahdollisilla nimillä äärioikeistosta Putinin masinoimaksi, joten paniikki on päällä hallinnon suunnassa. Sitten media ihmettelee miksi kansalaiset eivät heihin luota, kun ne aivan tavan kansalaiset joiden koko elinkeino on vaarassa halutessaan äänensä kuuluviin leimataan natsiksi. Sama on toistunut jo useaan kertaan viimeisten vuosien aikana, mutta toimittelijat eivät vieläkään kykene käsittämään miksi heidän ammattitaitoaan kyseenalaistetaan, kun he haukkuvat ihmisiä natseiksi osoittaessaan mieltään hallinnon päätöksiä vastaan. Kun oma palkka riippuu ymmärtämättömyydestä, en oleta mitään muutosta asiaan.

Asiaa ei kuitenkaan auta liioin se, että vaihtoehtoisia näkemyksiä omaavat haluavat tieten tahtoen lisätä oman agendansa tähän soppaan. Suuri protesti menoveden hinnasta halutaan kääntää esimerkiksi Agenda 2030-protestiksi, koska siitähän tässä on hyvin pitkälti kysymys. Kyllä, niin on, mutta suurimmalle osalle näistä viljelijöistä, aivan samaten kuin ne vastaavat protestit ympäri maailmaa, sille tavan kansalaiselle kyse on siitä jostain yhdestä asiasta, tällä kertaa dieselin verosta. Heitä ei kiinnosta pätkääkään, eivätkä he ole usein edes millään tavalla tietoisia koko Agenda 2030 sirkuksesta. Kun siihen mukaan aletaan väen vängällä tunkemaan näitä median hulluksi salaliitoksi leimaavia asioita, sillä saavutetaan vain kaksi asiaa: media saa ilmaisia ammuksia oman agendansa ajamiseksi ja ne tavan kansalaiset eivät uskalla liittyä protestiin mukaan jos heille ei ole selvää mikä on se syy miksi maa ollaan laittamassa säppiin.

Tämä sama kaivonmyrkytys on ajanut joka ikisen protestin alas. Kyllä, sielä takana on ne isot agendat ja muutamien tahojen megalomania, jota ajetaan heidän omistamansa medioiden kautta. Mutta suurin osa tavallisista ihmisistä ei ole niistä tietoisia, eivätkä he ymmärrä asiaa, joten niiden sekoittaminen mukaan aiheuttaa ainoastaan yhden asian: mahdollisuus suureen kansanliikkeeseen hallintoa vastaan katoaa. Historian saatossa on kansa onnistunut useaan kertaan vaikuttamaan päätöksiin ja pakottamaan hallinnon perääntymään, mutta vain silloin kun asia on osunut heille liittävän lähelle kotoa ja se on ollut riittävän yksinkertainen kenen tahansa siihen tartuttavaksi. Mutta sillä hetkellä, kun asiaan aletaan lisäämään laajempaa kontekstia ja puhumaan mistä tahansa suuremmasta juonesta, se homma kusahtaa koska media kieputtaa tarinan aivan uudenlaiseksi. Se ei ole enää ”kansan ärtymyksestä noussut kansanliike”, vaan hörhöjen hullu salaliitto, johon hyödylliset idiootit ottavat nyt osaa. Ole siis kiltti antiputinisti ja mene takaisin kotiisi ja odota seuraavia vaaleja, koska vain äänestämällä voi vaikuttaa!

Mitään suurta heräämistä ei ole tulossa ja suurin osa kansasta tulee kumartamaan auktoriteetteja. Kun hallinto tekee idioottimaisia päätöksiä, jotka kusevat kaikkien muroihin, se ärtymys on mahdollista kiihottaa aina sille tasolle, että se tavan tallaajakin lähtee kadulla osoittamaan asiasta mieltä. Mutta sillä hetkellä, kun siihen yritetään hivuttaa mukaan mitä tahansa muuta agendaa, asian monimutkaisuus karkottaa sen Matti Meikäläisen ja hän palaa vanhaan turvalliseen tilaan, purnaten sitten vaan kavereilleen kaljatuopin ääressä ja somessa kuinka taas lähti tuhkatkin pesästä. Ja mikään ei muutu, agenda etenee ja kukaan ei lopulta omista mitään ja on sitten niin maan perusteellisesti onnellinen. Olisi mukava nähdä, että myös ”heränneet” oppisivat miten tämä peli toimii ja käyttäisivät sitä hyväkseen, mutta en usko näin liioin tapahtuvan koska jos vaan kaikki tajuaisivat miten meitä kusetetaan, he heräisivät ja nousisivat vastarintaan!

Popparit siis esiin ja katsotaan miten tämä Convoy etenee. Agenda 2030 juna puksuttaa omaa tahtiaan joka tapauksessa, mutta muutama tuhat traktoria kaatamassa paskaa vallanpitäjien niskaan osoittaa riittävän haisevan vastalauseen, että joutuvat etsimään uuden reitin jos protestin annetaan jatkua.

...

Pikku lisäys: Yle kertoo, että viljelijöiden tukia on leikattu. Ei ole, vaan veronkevennys menovedestä on poistettu ja siksi tuo protesti. Mutta näin toimii "luotettava media".

”Luottamus mediaan ei pelastu läpinäkyvyydellä”

Hiljattain julkaistussa Journalisti-lehden artikkelissa (linkki arkistosta) Jussi Latvala pohti jälleen luottamusta mediaan. Tutkimusten mukaan luotto on korkealla tasolla, ainakin Suomessa, mutta jostain syystä media saa kritiikkiä sekä paskaa niskaansa jatkuvalla syötöllä, mikä on samalla sekä demokratian osalta varsin tärkeä asia, kuin jatkuvaa nillitystä journalistien suunnalta aiheuttava asia. Kritiikki on hyvästä, jos se osataan ottaa vastaan, mutta pelkkä paskan niskaan kaataminen aiheuttaa ainoastaan suojelumekanismien päälle lyömisen, jonka jälkeen myös aiheellinen kritiikki hylätään. Saamieni estojen määrästä somessa sanoisin, että varsin herkkähipiäistä sakkia maamme toimittelijat.

Monasti puhutaan median läpinäkyvyyden tärkeydestä, mutta kuten Jussi mainitsee ja itsekin samankaltaisia tutkimuksia lukeneena, sillä ei käytännössä ole juurikaan vaikutusta kansalaisten luottoon median suhteen. Oma tulkintani niin näistä tutkimuksista, kuin vastaavista artikkeleista on kuitenkin se, että läpinäkyvyydestä olisi hyötyä jos ymmärrettäisiin mistä epäluottamus mediaan varsin monella johtuu. Näkemyksessä tosin mennään jälleen sille alueelle, josta ei mediassa haluta puhua, koska näistä asioista puhuminen nostaa niitä ikäviä faktoja, eli malinformaatiota esille. En tosin oleta, että yksikään toimittelija vaivautuu tätäkään kritiikkiä lukemaan, mutta saampahan aiheen taas hetkeksi pois mielestä vuodattamalla sanoja peräkkäin. Eli hatuista kiinni, sitten lähdetään…


Propagandistien ainainen ongelma

Halusi sitä tai ei, valtaosa ihmisistä tulkitsee ja analysoi minkä tahansa sanoman luotettavuutta seuraavalla tavalla: Jos on samaa mieltä, se on totta, jos eri mieltä, se on propagandaa. Nimittäin on täysin yhdentekevää kuinka paljon ihminen todella tietää jostain asiasta, hänellä on yleensä siitä asiasta jokin mielipide, perustuen hänen omiin kokemuksiinsa ja tietoon maailmasta. Jos hän sattuu kannattamaan jotain asiaa, hänellä on positiivinen mielipide ja kaikki mitä kerrotaan otetaan totuutena, mutta jos ennakkoasenne on negatiivinen, se on yks hailee mitä asiasta todella sanotaan ja kaikki kerrottu on pahan vastapuolen sanomaa. Syy tälle on varsin yksinkertainen: media itse on lietsonut tätä asennetta vuosikaudet. Denialisteja, trolleja ja ties mitä on annettu nimitykseksi kaikille niille, jotka millään tavalla poikkeavat virallisesta tarinasta. Ja sitten vielä ihmetellään mistä se kaikki vihamielisyys kumpuaa.

Tavan tallaajaa ei kiinnosta viittä vesilusikkaa miten ja mistä jokin tieto on peräisin, vaan hän haluaa ne viralliset näkemykset ennalta pureskeltuna riittävän lyhyessä muodossa, ettei kahvi ehdi jäähtymään tahi harmaat aivosolut edes miettimään mitä tuli juuri lisättyä siihen omaan tietomäärään. Siksi läpinäkyvyys, eli juuri tämä mistä ja miten se ”uutinen” tai artikkeli on lähtenyt liikkeelle. Juuri ketään ei se kiinnosta, riittää että se on ”luotettavalta taholta” ja dats it. Lähteitä aniharva jaksaa itse käydä lävitse ja kun asiat eivät juuri koskaan ole niin yksinkertaisia kuin esitetään, jonkin asian syvällisempi pohdinta vaatisi tuntikaupalla tutkimista ja ennen kaikkea ajattelua, että voisi sitten muodostaa oman näkemyksensä asiasta. Nimittäin siitähän uutisissa ja vastaavissa tulisi juuri olla kysymys: ihmisille kerrotaan miten jokin asia on, mutta hänen tulee itse muodostaa siitä näkemys.

Nykypäivän media ei ole enää pitkiin aikoihin kertonut muuta, kuin tarkasti valikoidut faktat jotka on soviteltu haluttuun tarinaan. Ennen sitä rusinoiden noukkimista pullasta ja sen perusteella tarinan muodostamista oltaisiin kutsuttu propagandaksi, mutta nykyään sitä sanaa käytetään ainoastaan leimaamaan ”vastapuolen” sanoma pahaksi syntiseksi tarinaksi. Kaikilla asioilla on kuitenkin aina useampikin puoli, joita esimerkiksi hyysärin mukaan ei parane kertoa ettei pilata hyvää tarinaa. Mutta kun kaikki asiat tulee kertoa riittävän yksinkertaisesti tyhmennetylle kansalle, ei siinä ole tilaa millekään muulle kuin tunneladatulle pikku sadulle johon ihmisten tulee uskoa, koska se on auktoriteetin kertomaa.

Kuten tutkimukset kuitenkin osoittavat, mediaa kritisoikin nykyään lähinnä vain pieni, mutta somen ansiosta varsin kovaääninen joukko. Ja tämä joukko on median toimesta haukuttu alimpaan helvettiin ja leimattu ”salaliittoteoreetikoiksi”, koska he kehtaavat kyseenalaistaa sitä virallista tarinaa. Demokratian toimivuuden kannalta juuri tämä kyseenalaistaminen ja siitä kumpuava keskustelu olisi elinehto itse demokratialle, minkä vuoksi onkin onni ettei meillä mitään demokratiaa ole koskaan ollutkaan. Meillä on siis viralliseen tarinaan uskovat ja sitten ne muut, jotka eivät usko. Ja heistä ketkä eivät usko, valtaosa edelleenkin analysoi sitä mediaa samalla tavalla, eli samaa mieltä=totta, eri mieltä=propagandaa. He vain ovat eri mieltä monessa kohtaa, jolloin valtamedia näyttäytyy heille puhtaasti propagandana. Mitä se tietysti onkin…

Vallanpitäjien viralliset äänitorvet kun ovat olleet jo aikojen alusta propagandaa, eli jonkin näkökannan propagointia. Se on voinut olla hyvinkin faktapitoista, mutta silti tarkasti valikoituna ja halutulla tavalla esitettynä se on edelleenkin ollut ja on myös tänäkin päivänä propagandaa. Se, että tälle kauniille sanalle on tullut harteilleen varsin vahva negatiivinen tunnelataus, ei poista sitä faktaa, että juuri se virallinen tarina on nimenomaan propagandaa - sillä ajetaan haluttuja asioita ja pyritään saamaan ihmiset niin toimimaan ja ajattelemaan asioista tietyllä tavalla.

Maailmassa on myös aina ollut ihmisiä, jotka ajattelevat toisin mistä tahansa kerrotusta asiasta. Ainoa ero menneisiin onkin se, että nyt (meillä) vastarinnankiiskeillä on mahdollisuus kertoa myös oma näkemyksemme julkisesti. Se, että teknofasismissamme se on tehty varsin haastavaksi ja isosti kuulluksi tulemisen lähes mahdottomaksi on sitten asia erikseen. Ja tästä syystä toimittelijat sitten saavat nauttia henkilökohtaisesti siitä kritiikistä, kuin myös puhtaasta vittuilusta. Ikävää, toki, mutta kun lähtee vallanpitäjien kelkkaan, aina joskus saattaa tulla myös palautetta asiasta. Ehkäpä sillä seteliselkärangalla tulisi kestää myös hieman rankempaakin kritiikkiä, vai mitä meinaisit?

…

Summa summarum, suurinta osaa ihmisistä ei mikään lisätieto nappaa ja kriittisiä ihmisiä ei niillä kyetä uskottelemaan, koska suurin osa median artikkeleista on edelleen propagandaa, joka ei uppoa ja kriittisesti tarkasteltuna ne lähteet eivät liioin anna oikeasti tasapuolista tietoa. Toimittelijat tulevat siis jatkossakin saamaan palautetta, jonka laadussa olisi toki petrattavaa mutta kaikki eivät kykene saatikka halua sanoa asiaa hienostellen. Suoraan sanomiselle ei mediassa olla totuttu, koska kaikki ovat jotain hienopieruja - muutoin ei sinne propagandistin paikalle ole asiaa. Kriittisille äänille on aina Aristoteleksen ajoista lähtien löytynyt kuulijansa… ja mestaajansa.

... ja eikai kukaan voi olla niin tyhmä, että kuvittelee luottamuksen lisääntyvän, kun kertoo kenen rahoituksella mikäkin sanoma on laitettu liikkeelle? Siinähän vaan tulee todistaneeksi kaikki ne "hullut salaliittoteoreetikot" oikeiksi, kun kertoo lähteen olevan valtio tai yksityisellä rahoituksella toimiva propagandatuutti.

Mediapooli somevaikuttamassa

PING Helsinki oli julkaissut hiljattain kaksi tutkimusta somevaikuttamisesta: ”Somevaikuttajat media-maisemaa muokkaamassa” ja ”Somevaikuttajat tiedon huoltovarmuuden tukena”, joista jälkimmäinen oli Uuden Suomen (linkki arkistosta) mukaan suoraan Mediapoolin tekosia. Jo tämän kauhian pandemian aikana Mediapooli oli aktiivisesti vaikuttamassa vaikuttajiin ja vaikuttaa siltä, että yhteistyö tiettyjen somevaikuttajien kanssa tullee jatkumaan myös tulevaisuudessa varsin tiiviisti.

Nuorison keskuudessa vanha media on jo menettänyt otteensa, joten ei ole ihme, että vaikuttamista joudutaan tekemään uusilla keinoilla. Tuttu ja turvallinen kasvo on aina luotettava tiedonlähde, oli se sitten uutistenlukijana idioottilaatikossa tai sitten sillä omalla suosikkikanavalla somessa. Viranomaisten kanssa kaveeraaminen tuo tietysti omia etujaan, joten on aivan ymmärrettävää olla yhteistyössä heidän kanssaan ja toimia epävirallisena virallisen tarinan pappina. Mutta paljastavatko nämä vaikuttajat suhteensa hallintoon omalle seurakunnalleen?

Epäilen nimittäin vahvasti sitä, että vaikuttajat kertoisivat avoimesti olevansa valtion epävirallinen äänitorvi, koska se saattaisi vähentää sitä kuulijakuntaa. Tutkimuksen mukaan suuri osa jo nyt välttelee kiistanalaisista aiheista puhumista, joten avoimesti tietyn näkemyksen julistaminen ei monelle ole se paras mahdollinen veto. Mutta hienosti vihjailemalla ja näyttämällä ”hyvää esimerkkiä”, he kykenevät vaikuttamaan siihen omaan kohdeyleisöönsä tehokkaammin kuin yksikään valtamedia pystyy.

Propagandan kohdistaminen on nimittäin yksi tärkeimmistä asioista ihmisten manipuloinnissa. Kun tuntee yleisönsä, heihin on helpompaa vaikuttaa ja jos siihen päälle saa vielä tiettyjä etuja, monen moraalinen kompassi hyväksyy sopivien aiheiden propagoinnin kertomatta siitä avoimesti. Mutta kuten sanottu, en ole seurannut ovatko he kertoneet asiasta avoimesti, koska missään ei ole tullut vastaan mitään listaa Mediapoolin hyväksymistä vaikuttajista ja jotenkin minulla on semmoinen rapina persiissä, että asiaa edes harkitsevien kanavia ei tule seurattua juurikaan.

Jo kaikki nämä ”Vaikuttavat valinnat päätöksenteon tukena”-härdellit antoivat kuvan siitä koneistosta, jota käytetään manipuloimaan kansan yleistä mielipidettä, joten kaikki tämä somevaikuttaminen on vain luonnollinen osa sitä samaa koneistoa. Samaa tekniikkaa käytetään varmasti kaikkialla lännessä, mutta kaikki nämä keinot on ensin koeponnistettu ja todettu toimivaksi toisaalla. Nimittäin Kiinassa on joukoittain lukemattomia valtion propagandaa ajavia toimijoita heidän omassa hiekkalaatikossaan. Sekä ruohonjuuritason jees-miehiä, kuin vaikuttajia on palkattu julistamaan sitä heidän ainoaa oikeaa totuutta ja kun koko järjestelmä rullaa sosiaalisen pisteytyksen päällä, ei ole mikään ihme, että ihmisiä saadaan mukaan kohottamaan omaa asemaansa pelkällä sometoiminnallaan.

Suomessa on toki nähty vuosikausia näitä vieraan vallan etuja ajavia vaikuttajia, kuten vaikkapa Rysky ja eräs Jessikka, mutta nämä ”tavalliset” vaikuttajat propagoimassa virallista tarinaa on tietääkseni varsin uusi ilmiö. Kiinan mallia ollaan ajamassa Suomeen täyttä häkää, minkä vuoksi on tietysti hyvä olla heti alusta saakka mukana siinä siunattujen tahojen joukossa, joidenka sometilit on suojattuna kaikelta sensuurilta vaikka vahingossa vilauttaakin hieman epäsovinnaista.

Totalitarismiin toki kuuluu nämä ilmiantajat (kuten tutkimus osoitti, vaikuttajat ovat varsin innokkaita ilmiantamaan vääriä mielipiteitä) ja ”tavalliset valistuneet kansalaiset” julistamassa ilosanomaa, mutta liberaaliin länsimaiseen demokratiaan nämä ilmiöt eivät ainakaan periaatteiltaan kuulu sitten pätkän vertaa. Onneksi meillä ei kuitenkaan ole mitään demokratiaa johon homma ei kuuluisi, joten kaikki hyvin? Jos se oma suosikkivaikuttaja siis julistaa virallista tarinaa, ei kannata ihmetellä jos sielä taustalla on ihan meidän omat propagandaministeriön virkamiehet taustalla ohjeistamassa. Aatteiden hivuttaminen viihteeseen on tietysti vanha keksintö…

Jokainen tyylillään

Länsimainen individualismi, eli juuri tämä ”jokainen tallaa tavallaan” toimisi vapaassa yhteiskunnassa, missä jokainen saisi oikeasti omalla tyylillään tehdä asioita ja elää vapaasti. Enemmistödiktatuurissa, eli demokratiassa, tämä vaan ei pelaa alkuunkaan, koska päätökset tehdään aina enemmistön näkemyksen mukaisesti ja sen jälkeen kaikkien on nöyrryttävä enemmistön kantaan. Kuitenkin puhutaan liberaalista demokratiasta, joka on kantava voima koko länsimaisessa järjestelmässä, joten miten ihmeessä näitä kahta varsin päinvastaista näkemystä voidaan sovittaa yhteen?

Helposti - unohdetaan se demokratia ja muodostetaan parlamentaarinen tasavalta, missä harvat ovat vallassa muiden yli ja harvojen tahdon mukaan eletään. Tai no, ei sen valitun sakin tahdon mukaan, vaan kaikkien niiden tahojen, joilla on vaikutusvaltaa tähän joukkoon, jonka kansa valitsi kusemaan heidän muroihinsa. Kaikki ne verkostot, lobbarit ja aatesuunnat yhdessä ohjaavat näitä ”poliitikkoja” päätöksissään ja se ”kansan tahto” on vähiten asiaan vaikuttava voima. Mutta kansa uskoo sen olevan demokratiaa, koska sai itse äänestämällä valita puhuvat päät tekemään mitä oikeasti vallassa olevat haluavat. Näin tämä sirkus on aina toiminut, eikä siihen ole mitään muutosta tulossa koska ainoa asia, joka voisi järjestelmään vaikuttaa, on tarkasti oikeiden vallanpitäjien ohjauksessa: media.

Ehkäpä parhaiten ajan kuvaa osoittava ilmiö on se, että ”oikeisto” ulisee kovaan ääneen kuinka AY-liikkeet pyrkivät vaikuttamaan poliittisiin päätöksiin esimerkiksi lakkojen avulla. Siksi lakko-oikeutta pyritään rajoittamaan ja yleisesti kaikkia mielenilmaisuja on yritetty pitää kurissa viimeisten vuosien aikana. Siis kun joukko kansalaisia kokoontuu yhteen osoittamaan mielipidettään ja esittämään vaatimuksia jopa aktiivisilla protesteilla (lakot), se ei ole kansanvaltaa. Mutta se on kansanvaltaa, kun poliitikoille tarjoillaan kylmää kaljaa ja lämmintä leipää saunassa ja luvataan hänen kavereilleen ja sukulaisilleen etuja, jahka se jokin poliittinen päätös menee halutulla tavalla. Organisoituminen on siis jees, kunhan se tehdään keräämällä rahaa ja vaikuttamalla päätöksiin suoraan, sen sijaan että osoitetaan julkisesti suurin joukoin se näkemys. Voisiko syynä olla se, että kymmenen tuhannen köyhän kolehdilla ei paljoa vaikuteta, mutta tuhannet köyhät kadulla näyttää ikävältä, siinä kun muutama rikas laittaa lompuukit yhteen niin johan koneiston rattaat on rasvattuna?

Joukossa on kuitenkin voimaa, minkä vuoksi sitä suurta joukkoa valtion toimiin kyllästyneitä pidetäänkin silmällä. Ei siksi, että he kykenisivät muuttamaan jotain asiaa, vaan siksi, että jos he yhdistäisivät voimansa, he saisivat sanansa kuuluviin ja se muuttaisi asioita. Siksi tämä individualismi, niin hieno asia kuin onkin, on se valtaapitävien keino varmistaa, että heitä vastaan ei lähdetä kilpailemaan päätöksenteossa. Kun jokaista kehotetaan olemaan sitä omaa mieltään, nykyisessä järjestelmässä se tarkoittaa ainoastaan sitä, että kenenkään mielipide ei tule kuulluksi. Siksi itse olen koko sääntöpohjaista järjestelmää vastaan, mutta se on toinen juttu…

Nyt kun taas on vaalit tuloillaan, tarinan mukaan se on se aika ja paikka jolloin asioihin voi ja tuleekin vaikuttaa. Todellisuudessa vaaleissa mitataan vain yhtä asiaa: kansan uskoa ja luottamusta itse järjestelmään ja sen oikeutukseen olla vallassa. Niitä ehdokkaita kun voidaan aina manipuloida vaalien jälkeen niin on se ja sama mikä median siunaama ehdokas voittaa suosiokilpailun. Jos yksikään ehdokas ei ole kuitenkaan omaan makuun, joutuvat ihmiset tehdä päätöksen mitä tehdä.

Suurin osa tulee äänestämään ”pienintä pahaa”, saaden varmasti huonon ehdokkaan läpi. Osa käy jättämässä protestiäänen, eli piirtämällä kirkkoveneen, sydämen tai Aku Ankan siihen lappuun. Näitä eri protesteja ei kuitenkaan eritellä, vaan ne menevät kaikki samaan koriin hylättyjen äänien osuuteen. Mutta mitä jokainen protestiääni tekee, on se että äänestysprosentti kasvaa. Eli jokainen protestiääni sanoo, että kannatan itse järjestelmää, en ehdokkaita. Ja kun järjestelmä on tarinan mukaan demokraattinen, enemmistön näkemys voittaa. Hylätyt äänet eivät muuta itse lopputulosta millään tavalla, eivätkä ne ketään kiinnosta vaikka niistä uutisissa saatetaankin mainita.

Äänestämättömien äänet kuitenkin lasketaan yhteen ja samaan pottiin, jätti sen äänen antamatta mistä syystä tahansa. Siksi vaaliboikotti on käytännössä ainoa tapa saada vastustava ”enemmistö” samalle kannalle. Näin ei kuitenkaan tapahdu, koska ”jokainen tyylillään” käy äänestämässä mielestään oikeaa ehdokasta. Jokaisella on siihen tietenkin oikeus, mutta niin kauan kuin ei ole olemassa mitään yhtenäistä näkemystä mistään, kaikki se protestointi katoaa vain sinne taustameluun. Nyt tietysti on jo aivan liian myöhäistä seuraavia vaaleja silmällä pitäen tehdä asialle yhtään mitään, joten se protestointi tulisi jo suunnata sinne seuraaviin vaaleihin. Jos siis kuviteltaisiin, että itse järjestelmän säännöillä se järjestelmä voitaisiin muuttaa. Mutta miten ja miksi se tulisi muuttaa? Siihen on jokaisella oma oikea vastaus ja väärin vastustaminen on edelleenkin se suurin synti, mistä voisi ainakin kuvitella hoksaavansa miksi asiat eivät tule muuttumaan nykyisessä järjestelmässä?

Ja kuten joka ikinen kerta ennenkin, kaikki se aika ja energia tullaan taas tuhlaamaan keskinäiseen riitelyyn, sen sijaan että WEF:n ja muiden vastaavien ryhmittymien agendaan yritettäisiin vaikuttaa. Jos niitä resursseja yritettäisiin käyttää edes jollain tavalla fiksusti, pyrittäisiin vaikuttamaan niihin valittuihin ehdokkaisiin suoraan. Ai niin, se on sitä pahaa vaikuttamista ja maalittamista, kun laitetaan edustajat vastuuseen, vai kuinka se meni? Kun NAFO:t masinoivat joukkovainoa, se on hyvä juttu, mutta muutoin se on Putinin trollausta kun ei kannateta tätä ”oikeaa” agendaa. Tämä ei oikeasti ole mikään monimutkainen systeemi kun siihen tutustuu yhtään syvällisemmin. Järjestelmä toimii juuri kuten se on luotu toimimaan - pitämään kansa erossa vallasta.

Yksittäinen ihminen ei tietenkään voi asialle yhtään mitään, mutta joka ikinen yksilö joka ei tue ja ruoki sitä järjestelmää rapauttaa sen koneiston valtaa. Kun riittävän moni niin tekee, koneisto kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Emme ole tosin vielä likelläkään sitä pistettä Suomessa, joten ei muuta kuin kaikki someen riitelemään asioista niin homma hoituu!

Oikeat ihmiset valtaan

”Kunhan vaan saataisiin äänestettyä oikeat ihmiset valtaan niin asiat korjaantuisivat!”

Tähän, nähdäkseni varsin virheelliseen, olettamaan perustuu koko ajatus ”oikein äänestämisestä” ja se on toki samalla selitys tasavaltaisen järjestelmän toimivuudesta - oikeat ihmiset tekevät oikeita päätöksiä. Paitsi että…

Ensinnä, koko järjestelmä perustuu suosiokilpailuun, minkä perusteella voittajat pääsevät tekemään niitä päätöksiä. Ja millä sitä suosiota saadaan? Rahalla. Kyllä, jokin taho voi kerätä paljonkin mainetta ja suosiota tekemisillään, mutta pohjalta löytyy lähes poikkeuksetta resursseja tehdä niitä asioita. Mitä enemmän hilloa, sitä helpommin sinne huipulle pääsee ja siellä pystyy pysymään. Plärätessäni Raimo Mäkelän kirjaa ”Naamiona terve mieli”, joka kertoo persoonallisuushäiriöistä (psykopaatit ja vastaavat) laitoin merkille kuinka tuntomerkit olivat varsin osuvia kuvaamaan valtaosaa julkisuuden isoista nimistä ja niistä ominaisuuksista ihmisissä, joita arvostetaan suuresti kilpailuyhteiskunnissa… mutta se on puhdasta sattumaa, tietenkin.

Toisekseen, oletko koskaan kuullut yhdenkään oikeasti vallassa olevan vapaaehtoisesti luovuttavan valtansa muille kuin sukulaisilleen tai kavereilleen? Vallan verkostoja on kudottu vuosituhansien aikana ja vaikka kokonaisia dynastioita on kaatunut, niiden valta ei suinkaan ole päätynyt kansalle vaan kilpailijoilleen. Joka ikinen suuri tapahtuma ja katastrofi on satanut aina niiden kaikista varakkaimpien laariin ja kärsijäksi on aina päätynyt se tavan kansa, Joka ikinen sota ja konflikti on lihottanut harvojen taskuja kaikkien muiden kustannuksella. Ja nyt oletetaan, että heidän hyväksymänsä ihmiset olisivat jollain tapaa halukkaita muuttamaan järjestystä?

Luetteloa voitaisiin jatkaa vielä kappalekaupalla, mutta sen sijaan laajennetaan hieman tuota ”hyväksyttyjä” tahoja. Nimittäin mediasta voi helposti tunnistaa hyväksytyt ehdokkaat missä tahansa vaaleissa. Tästä varsin loistava esimerkki on Mikä-Mika Aaltola, joka nousi täydestä tuntemattomuudesta median lemmikiksi. Artikkeli toisensa jälkeen hänen asiantuntemattomia lausuntojaan levitettiin kuin Herran sanaa kerrakseen ja naistenlehtien kannet ja sisäaukeamat täyttyivät samaistuttavista tarinoista kansan miehestä. Kaikki vaikutti siis hyvältä ja kisasta näytti tulevan kolmen (Stubb, Haavisto ja Aaltola) kamppailu, kunnes hän sitten meni tekemään kardinaalimunauksen - hän puri ruokkivaa kättä ja paljasti miten sirkus pyörii. Medialla.

Kun omistava luokkaa julistaa mediassa jotain asiaa, kansa kuuntelee ja ennen kaikkea uskoo mitä sanotaan. Vallan vahtikoira toimii siis valtaapitävien vahtikoirana, huolehtien siitä ettei kukaan pääse pilaamaan faktoilla hyvää tarinaa. Valtapelissä se istuva presidentti on lähinnä vatsastapuhujan nuken ja kumileimasimen yhdistelmä, joten sinällään tämä Aaltolan tapaus on täysin merkityksetön (ja ei, en pitänyt häntä millään mittarilla ”hyvänä” ehdokkaana), mutta se osoitti kuinka tarkasti joka ikisen virkaan päätyvän tai halajavan on osattava pitää se turpansa kiinni tietyistä asioista. Samalla tämä seikka paljastaa sen, miten kaikista kieroimmankin korkkiruuvin voitaisiin oikaista ja saada ne puhuvat päät tekemään edes auttavasti jollain tavalla hyviä päätöksiä. Nimittäin sillä medialla…

Olisi nimittäin lähestulkoon se ja sama kuka siellä Arkadianmäen sirkusteltassa painaisi nappia ja pitäisi puheita, jos siitä joutuisi oikeasti vastuuseen. Edes ne pahimmat psykopaatit eivät ole niin hulluja, että pilaisivat oman maineensa ja asemansa jos olisi mahdollista jäädä kiinni ja joutua vastuuseen teoistaan. Sääntöpohjainen järjestelmä ei tietenkään takaa hyviä päätöksiä millään tavalla, mutta se voisi toimia hyvänä pelotteena päättäjille. Nykytilanne on tietysti täysin päinvastainen - media suojelee päättäjiä ja oikeuslaitos hoitaa loput, jolloin yksikään päättäjä ei joudu mistään vastuuseen. Mutta tässä nouseekin tämä ”demokratia” eli tarkemmin oklokratia (massojen valta) voimiinsa - jos media kertoisi massoille miten jokin taho heidän muroihinsa kuseskelee, siinä voi tulla kiirus lähteä karkuun.

Valtamedialta ei tosin kannata odottaa mitään moista, koska ne ovat suoraan vallanpitäjien alaisuudessa, mutta yksittäisiä toimijoita löytyy toisaalta ainakin joitakin. En nyt lähde erikseen maalittamaan sen tarkemmin mitään tahoja, mutta pieni hatunnosto on nähdäkseni paikallaan ainakin kahdelle … toimittajalle? En tiedä millä nimikkeellä tulisi kutsua näitä yksittäisiä ihmisiä, jotka koettavat nostaa näitä vallanpitäjille ikäviä faktoja esiin? Joka tapauksessa, pari tämmöistä löytyy ainakin twatterista ja facesta, Vesa Raiskila ja Sami Antinniemi. Jos heidän kaltaisiaan paljastusjournalismia tekeviä olisi enemmän, yhä useampi valtaapitävien rötös tulisi … niin.

Tässä törmätäänkin siihen suureen ongelmaan, minkä vuoksi tämä länsimainen demokratia kusee jatkuvasti kansan muroihin sen sijaan että se mahdollistaisi oikeudenmukaisen järjestelmän. Nimittäin näitä herrojen rötöstelyjä ei 99% kansasta tulee koskaan näkemään. Sanoma ei kulje, kansa on autuaan tietämätön heille tärkeistä asioista mutta ainakin kansa tietää mitä juonenkäänteitä Salkkareissa on tapahtunut ja kenen potkupallojoukkue on saanut tehtyä korin. Leipää ja sirkushuveja, kuten Rooman tasavallassa aikanaan.

Voisi toki kuvitella, että ne epäkohdat kiinnostaisivat useampia, mutta kun suurella enemmistöllä on oma lehmä ojassa, miksi he keikuttaisivat venettä? Lähes kaikilla on vähintäänkin sukulaisia ja tuttuja asemissa, jotka saattaisivat vaarantua jos korruptio tulisi esiin. Vaikka se yksittäinen temppu olikin ”vastapuolen” puolueen ansiota, ei kannata nostaa kissaa pöydälle kun se oma porukka on tunkenut luurankoja myös kaappiin vuosikausia. Ja sitten ihmetellään miksi mikään ei muutu.

Ja täten kansa päätyy samaan vanhaan viisauteen - vain äänestämällä voi vaikuttaa. Siis siihen, minkä porukan diktatuurilla edetään. Muista viis, kunhan itse hyötyy? Ja siksi paljastukset korruptiosta eivät leviä ja sama sirkus jatkuu. Toivottavasti ötökät maistuvat, kun olet onnellinen Klasun vietyä tuhkatkin pesästä…