Selkä jokea vastaan

Jos se toimii, ei sitä kannata korjata. Sun Tzun oppien mukaisesti armeija taistelee tehokkaimmin, kun sillä ei ole pakokeinoa ja juuri tätä oppia näytetään käytettävän varsin monessa tilanteessa nykypäivänäkin - niin perinteisessä sodankäynnissä kuin kulttuurisodassa ja massojen ohjauksessa.

Nurkkaan ajettu eläin on usein vaarallinen ja siksi minkä tahansa ryhmän ajaminen tilanteeseen, jossa sen on pakko taistella selviytyäkseen antaa sille yllättävät voimavarat. Samalla logiikalla vastustajan ajaminen sinne nurkkaan on siis mahdollisesti huono strategia, tosin ylivoimainen taho saattaa pyrkiä ajamaan heikomman vastustajan nurkkaan lopettaakseen sen. Perinteisessä sodankäynnissä se nurkkaan ahdistaminen saattaa siis olla toimiva strategia, mutta kulttuurisodassa missä sitä vastapuolta ei voida ”lopettaa” taktiikka ei yleensä toimi niinkään hyvin.

Se ”joki”, ylitsepääsemätön este, kun tuppaa usein olemaan kuvitteellinen, ei mikään todellinen seinä vastassa josta ei pääse yli ei ympäri. Ihmisten mielikuvissa se saattaa toki siltä vaikuttaa, kun heille tarjotaan ulkoa ne sallitut vaihtoehdot ja omat aivot on laitettu narikkaan pelon seurauksena. Siksi tämä taktiikka onkin niin yleisesti käytössä, koska on niin naurettavan helppoa luoda se iso paha mörkö ja seinä jota ei voi välttää. Jaa niin kuinka? Medialla…

Suomessa tämä on varsin selvästi nähtävissä Venäjän suhteen - meillä on iso paha vihollinen joka pakottaa meidät pelkäämään ja joskus tulevaisuudessa taistelemaan henkemme edestä. Mielikuvilla luotu tilanne jota toistetaan päivästä toiseen, joten täytyyhän sen olla totta, eikös, koska eiväthän ne nyt valehtelisi moisista asioista? Pienemmässä mittakaavassa sama malli on käytössä niin ”woke”-piireissä, kuin myös sitä vastustavissa ryhmissä. Isot pahat konservatiivit haluavat kieltää woketuksen ja sen ollessa elämän ja kuoleman kysymys, ollaankin selkä seinää vastaan. Aivan samoin kuin että kansa taistelee selviytymisestään koska maahanmuuttajat hyökkäävät ja kansamme katoaa! Osin siis todellisia pelkoja, osin kuvitteellisia ja vaihtoehdot annetaan ulkoa sen sijaan että asiaa edes yritettäisiin ratkaista jollain muulla tavalla.

Toinen malliesimerkki on tämä Israel/Gaza tilanne. Molemmat osapuolet kertovat taistelevansa varmaa tuhoutumista vastaan ja tilannetta pyritään laajentamaan kaikkialla maailmassa, että se ”meidän” puoli tarttuisi aseisiin ja alkaisi henkensä uhalla taistelemaan sen ”oikean” puolen riveissä. Vastapuoli demonisoidaan kaikin keinoin, oma puoli tekee kaiken oikein ja sivustakatsojia ei sallita - sinun on pakko valita puolesi tai muutoin mahdollistat kansanmurhan! Kun molemmat osapuolet kertovat samaa tarinaa omalta kannalta, pitäisi hälytyskellojen soida korvien välissä, mutta ei, koska ME olemme hyvän ja oikeudenmukaisuuden puolella ja vastapuoli on paha.

Nämä esimerkit riittänee osoittamaan miten temppu tehdään ja miten sitä on naurettavan helppoa käyttää kansaa vastaan. Suurin osa ihmisistä ajattelee tunteillaan ja tunteisiin vetoava viestintä on hanskattu pitkään ja viilattu lähes täydelliseksi nykypäivänä. Tämä siis silloin, kun halutaan se jokin ryhmä taistelemaan henkensä edessä. Mutta mitä jos jokin ryhmä on ajettu selkä jokea vasten ja he ovat valmiita taistelemaan silloin kun se ulkopuolinen taho ei sitä halua?

Helppo homma, annetaan pakokeino sallitun varoventtiilin kautta! Nyt seuraavissa vaaleissa se just tämä puolue pelastaa sinut ja päästää sinut ahdingosta! Ai vaaditaan toimia ennen vaaleja? Pidetään komeita puheita ja luvataan tehdä asialle jotain, joka kuulostaa hyvältä pintapuolisesti mutta ei tule koskaan toimimaan tai menemään läpi! Ehkäpä äärimmäisissä tapauksissa annetaan jokin myönnytys muuttamalla jotain lakia tai säännöstä, joka sitten antaa sen kuvan, että suunta on parempaan. Taistelua ei enempää tarvittu, saatiin selvä erävoitto ja kaikki on nyt riittävän hyvin - vastarinta lopahti saman tien kun osa korona-rajoitteista poistettiin.

Ikävä kyllä tämä selkä jokea vastaan ajaminen on niitä harvoja asioita, joka saa suuret joukot puhaltamaan yhteen hiileen riittävällä teholla. Massojen ohjaus on osattu jo niin pitkään, että tilanne kuin tilanne voidaan kääntää lähes aina vallanpitäjien hyödyksi tai ainakin se jännitys laukeamaan niin että varoventtiili pitää tilanteen kurissa. Ehkäpä niitä ”onnistuneita” kansan voittoja historiasta löytyy, mutta en nyt kyllä saa yhtä ainoaa tapausta päähäni joka olisi aiheuttanut pysyvän positiivisen muutoksen. Lyhytaikaisia, toki, joten onko siihen tyytyminen jos haluaa lähteä pelaamaan valtapeliä massoja käyttämällä? Parempi kuin ei mitään saada pieni lyhytaikainen muutos, vai tulisiko sihdata korkeammalle?

#Hajatustila

Useamman vuoden tauon X:n huoneista jälkeen ajatus hieman toisenlaisista huoneista alkoi muhia NLP-koulutuksessa tässä kesän aikana. Muistot ”Tule kuulluksi” huoneista olivat lämpimiä ja konsepti vaati vain hieman kehitystä ja tullee varmaan kehittymään tässä tulevina kuukausina. Mitään kiveen hakattuja sääntöjä ja tiukkoja rajoja ei ole eikä tule, mutta joitain seikkoja ajattelin hieman selventää ennen kuin seuraavaa pukkaa.

En nyt lähde tarkemmin X:n huoneiden logiikkaa selvittämään vaan pari vuotta sitten tehty ohjevideo pitäisi olla riittävän ajantasainen: ”Twitterhuoneiden lyhyt oppimäärä”. Homma lähtee siis alkuun tämän hetkiseltä X:n ”ykkös”tililtäni, eli @funtsittavaa ja sinne niitä huoneita sitten ilmaantuu yleensä varoittamatta ja ilman sen kummempia ilmoituksia etukäteen. Huoneita ei myöskään tulla tallentamaan, eli ne katoavat huoneen loputtua bittitaivaaseen (eli X:n holveihin viranomaisille tarkistettavaksi).

Huoneiden nimi ”Hajatustila - Asiaa siitäjasiitä” kertoo mistä sen hetkisessä huoneessa on juttua ja aiheesta poikkeaminen olisi asia, jota pyytäisin kaikkia välttämään. Myöskään mitään ajankohtaisia ”ison maailman asioita” ei ole tarkoitus huoneessa puida, niille löytyy varmasti kymmeniä muita huoneita. Toki alkulätinöiden aikana voidaan pohtia edellisten huoneiden juttuja, mutta jätetään ne perinteisemmät ”kaikki on perseellään”-jutut väliin.

Pohjana valtaosaan aiheista on NLP:n eri tekniikat ja opit, mukaan lisäten muista samankaltaisista oppisuunnista ammennettuja asioita. Jos tämä tuottaa hengenahdistusta, kannattaa huone suosiolla skipata. Olen jo aikaisemmin raapustanut kantani Lauerman näkemyksiin NLP:stä otsikolla ”Hypnoosi ja NLP - mikä on totta, mikä tarua?” joten siitä voi aloittaa pohtimaan ovatko nämä Hajatustilat juuri sinulle oikea paikka. Minkkisen uutta kirjaa asiasta en ole lukenut, mutta ensimmäisen kappaleen audiokirjaversion perusteella voisin sanoa, että jos se NLP on kerran saatanasta, miksi ihmeessä sen kielimallit kukkivat tekstissä joka paikassa? Itse en ole koskaan ihastunut karismaattisiin saarnaajiin, oli se aihe sitten ihan mikä tahansa, joten tämäkään uusi pelastusta lupaava uskonnollinen paatos ei vakuuta pätkääkään. Mutta jälleen, jos haluaa uskoa manipuloiviin saarnaajiin omien havaintojensa sijasta, Hajatustilat eivät ehkä ole oikea paikka. Ja mihin ei tulla sekaantumaan huoneissa on juuri nämä ulkoa kuullut uskomukset - jokainen on ihan itse vastuussa omista uskomuksistaan sekä ennakkoluuloistaan ja niiden ulkoistaminen kenelle tahansa muulle ovat asioita, joita suosittelen ihan jokaista välttämään. Kukin tosin tavallaan, tietenkin.

Toistaiseksi huoneissa on pohdittu arvoja, uskomuksia ja ankkureita, seuraavana mielikuvia ja sen perään ties mitä. Näihin vanhoihin aiheisiin palataan uudelleen aika ajoin, niiden ollessa.9. kohtuullisen tärkeitä asioita ihmisten elämässä, joten jos meni edellinen ohi, ei tarvitse murehtia - asiaan palataan myöhemmin, jos virta piisaa huoneiden pyörittämiseen ylipäänsä. Mitään takeita tähän kun ei ole, joten tämä on siis toistaiseksi voimassa olevaa tietoa ja jos muutoksia tulee, editoin tähän blogipostaukseen nykyhetken tilanteen.

Eli huoneiden tila:
18.9.2025 aktiivinen, seuraava huone mielikuvista mahdollisesti tulevina päivinä.
21.9.2025 Mielikuvat editoitu, seuraavassa tilassa pohditaan näkökulmia
18.10.2025 Ihana pikkuhuone näkökulmista, kiitokset osallistuneille

——

Eräässä toisessa asiayhteydessä tuli juttua ”terapia” ja ”terapeutti” termien käytöstä ja NLP:ssä yleensä puhutaan ”practitioner” eli harjoittajasta, mutta tässä pohdin että olisiko sopiva ammattinimike näiden huoneiden tiimoilta asennevammaterapeutti?

Hypnoosi ja NLP - mikä on totta, mikä tarua?

Minulle vinkattiin hiljattain eräs video, kun pähkäilin NLP:tä X:n puolella. Video on Skepsis Ry:n kanavalla kymmenen vuotta sitten julkaistu Hannu Lauerman esitelmä ”Hypnoosi ja NLP - mikä on totta, mikä tarua?” Alkuun videossa puhutaan hypnoosista ja viimeiset n. 10 minuuttia NLP:stä. Suosittelen tsiikaamaan kyseisen reilun puoltoistatuntisen esityksen jos aihe kiinnostaa:

Likemmäksi sata tuntia luentoja hypnoosista ja reilusti enemmän NLP:stä sekä useampikin kurssi käytynä löytyy itselläni molemmista aiheista, joten uskallan avata sanaisen arkkuni aiheesta, tosin täysin tietoisena siitä, että Lauermalla on varmasti moninkertainen määrä kokemusta takana hypnoosista. NLP:stä hänellä on varsin kapea ja nuiva näkemys, johon otan enemmän kantaa.

Aloitetaan hypnoosista ja hypnoterapiasta, joihin omiin tietoihin peilaten ei minulla ole juurikaan nokan koputtamista - mies puhuu asiaa. Mistään ihmelääkkeestä ei ole kysymys vaan yksinkertaisesti keinoista vaikuttaa ihmismieleen. Jos jonkin asian lisäisin, se olisi seikka, että yksikään lääkäri tai terapeutti ei paranna ihmistä, vaan he joko auttavat tai haittaavat ihmisen omaa kykyä parantua. Ihmisen keho ja mieli hoitavat asian ihan itse ja kaikki ulkopuolinen joko tukee tai haittaa asiaa, riippuen täysin mitä tehdään.

NLP oli itsellenikin alkuun se punainen vaate, koska muiden ihmisten manipulointi ei kuulosta oikeutetulta… paitsi jos se tehdään ”oikeista syistä” ja ”hyvän asian puolesta”, eikös? Tästä aiheesta pohdin jokin aika sitten artikkelissa ”Manipuloinnista”, joka liittyy vahvasti aiheeseen joten sen lukaisu avannee näkemystäni jos moinen kiinnostaa.

Lauerman nostamat väitteet NLP:n tehosta pitävät hyvin paikkansa - se ei ole liioin mikään ihmelääke ja sen markkinointi semmoisena ei ainakaan auta tekniikan kannattajien puolta. Kaikenmaailman huijareita ja helppoheikkejä on maailma pullollaan ja tutkimustietoa NLP:n tehosta on varsin vähän. Siksikö että se ei toimi? Sanoisin että siksi, että sitä ei voida laittaa purkkiin ja myydä massoille vaan se vaatii henkilökohtaista kohtaamista, runsaasti tietoa ja taitoa sekä oikeasti tahdon auttaa muita. Jos asiakkaan ja ”terapeutin” välillä ei ole riittävää yhteyttä, on ihan turha odottaa sen kummempia tuloksia, mikä toki pitää paikkansa monessa muussakin asiassa.

Mikä jää kuitenkin mainitsematta esityksessä on se, että monet NLP:n tekniikat ovat kenen tahansa opittavissa varsin helposti ja ovat pahimmillaankin varsin harmittomia, tehokkaimmillaan tehden muutamassa minuutissa elämää huomattavasti parantavia muutoksia. Ei, ne eivät ole ainoita tapoja saavuttaa sama tulos, mutta väittäisin että nopeudessaan ne ovat päihittämättömiä. Ymmärrän toki hyvin nuivan näkemyksen asiaan, joka saattaa ratkaista kymmenessä minuutissa saman ongelman, mihin muut suuntaukset vaativat jopa vuosien ”terapian” - siinä jää moni mersu ostamatta jos asiakas tarvitsee satojen käyntien sijaan vain yhden kerran.

Kuten mikä tahansa muukin terapia, NLP:llä on mahdollista tehdä paljon vahinkoa ja roikottaa ihmistä löysässä hirressä vuosikausia, lypsäen viimeisenkin lantin toisen taskusta. Tämä on kuitenkin kiinni siitä ”terapeutista”, jonka kirjoitan lainasmerkkeihin koska NLP:ssä ei puhuta terapeutista vaan harjoittajasta, practitioner, koska se ei ole Suomessa terapiamuoto vaan ”vain” elämäntapavalmennusta tai vastaavaa.

Pidän kuitenkin harhakuvitelmana sitä, että jonkin ”valtion virallistaman” tahon olevan yhtään sen eettisempi toimija tai olevan millään tavalla parempi auttamaan muita ihmisiä. Kyllä, se luo jonkin tason, riman ollessa varsin matalalla, ja päälle vielä hyvin vahvasti ison rahan ohjaamaa, joten se ”lääkäri” tai ”terapeutti” on aivan sama itselle kuin ”putkimies” tai ”mekaanikko” - todistus siitä, että jollain mittarilla tämä taho on ainakin joskus onnistunut läpäisemään jonkun kokeen. Ammattitaito on asia erikseen ja siihen ei vaikuta kuin se mikä yksilö on kyseessä.

En kuitenkaan pidä Lauerman väitteitä NLP:stä täysin virheellisenä ja olen osasta täysin samaa mieltä - kaiken maailman sankareita ja koulutuksia mahtuu joukkoon. Kun mikään taho ei valvo asiaa, haitari on varsin suuri… tosin lääkäreitä valvotaan ja haitari on vähintään yhtä suuri. Yksi asia esityksessä kuitenkin pisti silmään: viimeinen esityskalvo NLP:stä, jossa seisoo näin: ”Vallitsee poikkeuksellisen voimakas ristiriita lupausten ja näytön välillä - näyttöä ei ole yli 40 vuodessa kertynyt”.

Jos näyttöä ei kerran ole, miksi ihmeessä joka ikinen menestyvä kauppamies ja poliitikko käyttää NLP:tä?

Väitän, että koska se toimii. Ei auttamaan muita ihmisiä, vaan auttamaan sen käyttäjiä itseään. Milton-malli on se kuin taianomainen tekniikka myydä lunta eskimoille, kun sitä käytetään tehokkaasti. Eettistä? Se riippuu keneltä kysytään ja mistä puhutaan.

Se, että tämä malli on osa NLP:tä menee samaan kuin Lauerma puhuu hypnoosista - menee lapsi pesuveden mukana. Milton-mallia voidaan käyttää ihmisten auttamiseen kuin myös varsin manipulatiiviseen suostutteluun, mikä on mainonnan ja markkinoinnin perusta. Jos kyseinen malli vaivaa, sen voi ”kumota” toisella NLP-mallilla, nimittäin Meta-mallilla. Toki sen toimiminen vaatii suoraa yhteyttä siihen ”vastapuoleen”, jos sillä halutaan kaivaa pintaa syvemmälle. Useimmiten kuitenkin tällä mallilla voi itse kysyä itseltään ne kysymykset ja huomata kuinka ympäripyöreillä markkinointipuheilla kansaa viedään kuin pässiä narusta.

Ihminen on sen verran monimutkainen olento, että mielestäni kaikki kuvitelmat sen kokonaisvaltaisesta ymmärryksestä tulisikin unohtaa. Sadalla ihmiselle voi olla täsmälleen sama oire ja samalla sata eri syytä miksi se oire ilmenee. Kyllä, lääketiede on kehittynyt runsaasti ja tietyt asiat kyetään toistettavasti ja luotettavasti ”korjaamaan”. Paitsi että, otetaan vaikkapa esimerkiksi jonkin raajan amputointi. 100% varmuudella se irti leikattu raaja puuttuu siltä ihmiseltä, mutta osa tuntee sen raajan edelleen ja osa tuntee myös sen kivun edelleen, vaikka mitään syytä ei sille ole fyysisellä tasolla. Niin hypnoterapialla, kuin NLP:llä, siihen voidaan kuitenkin joissain tapauksissa vaikuttaa ja sitä ei kukaan tiedä miksi se joskus toimii ja joskus ei. Voidaan arvella ja teoretisoida, toki, mutta tietää? No, lääkäri vastaisi ”kyllä”.

Tämä mekaaninen näkemys ihmisestä on ehkäpä se nykytieteen suurin kuvitelma, jota on mahdotonta karistaa ”virallisista” portaista. Halu kieltää tai rajoittaa kaiken ”virallisesta” poikkeavan saattaa toki tulla aidosta huolesta ”puoskarien” negatiivisista tempauksista, mutta suurena osana tässä kaikessa on kuitenkin raha. Se, että Lauerma omien sanojensa mukaan ei itse tienaa omalla kannallaan mitään pitänee paikkansa, mutta siinä jää semmoinen pikkuseikka huomioimatta: eri mieltä oleminen tulisi lähes satavarmasti vaikuttamaan negatiivisesti hänen asemaansa valtahierarkiassa. En kuitenkaan syytä häntä mistään vaan totean lähinnä sen karun todellisuuden, että on lähes mahdotonta saada ihmistä ymmärtämään jotain asiaa, jos hänen oma elintaso riippuu sen asian ymmärtämättömyydestä. Tämä pätee kaikkeen…

Summa summarum, arvostan Lauerman kantaa ja tietämystä etenkin hypnoterapian saralla. Jokainen saa puolestani uskoa mihin lystää ja omata juuri semmoisen mielipiteen asiasta kuin asiasta kuin itse haluaa. NLP:ssä, kuten monissa muissakin ”terapioissa” on mahdollista muovata näkemyksiä maailmasta ja sen oman maailmankuvan muuttaminen saattaa parantaa runsaasti elämänlaatua ihmisellä. Ongelma tulee vastaan siinä, kun se ”terapeutti” uskoo sen oman maailmankuvansa olevan se ”ainoa oikea” ja koettaa pakottaa sen asiakkaalle. Jos joku kertoo olevansa Napoleon, häntä pidetään hulluna ja laitetaan terapiaan, siinä kun joku mies sanoo olevansa nainen on hurraamisen arvoista nykypäivänä. Se ”virallinen taho” vaan sitten määrittää missä kohden se omakuva on haitallinen yksilölle?

Kannattaako sitä NLP:tä sitten pelätä ja varoa? Yhtä paljon kuin mitä tahansa muutakin tekniikkaa, jolla voidaan muokata niin omia kuin muiden ihmisten näkemyksiä maailmasta.

Tehdään vielä loppuun pieni hypnoosi, joka saattaa osalle toimia välittömästi, osa saattaa nauraa ja osa loukkaantua verisesti: Sinua alkaa vituttaa… (klikkaa linkki auki ja katso toimiko)

Suvaitsevaisuuden paradoksi

Karl Popper esitti suvaitsevaisuuden paradoksin näin — lontoosta savoksi tekoälyn kääntämänä:

”Rajatonta suvaitsevaisuutta seuraa väistämättä suvaitsevaisuuden katoaminen. Jos suvaitsemme rajattomasti myös suvaitsemattomia, jos emme ole valmiita puolustamaan suvaitsevaa yhteiskuntaa suvaitsemattomien hyökkäykseltä, silloin suvaitsevat tuhotaan — ja heidän mukanaan myös suvaitsevaisuus.”

Yleensä lainaus hänen avoimen yhteiskunnan opuksestaan jätetään puolitiehen, joten laitetaan loputkin koska se jatko on mielestäni koko jutun juoni, eikä vaan tuo lyhyt versio:

”Tällä ajatuksella en tarkoita esimerkiksi sitä, että meidän pitäisi aina tukahduttaa suvaitsemattomia aatteita; niin kauan kuin voimme vastata niihin järkiperäisellä keskustelulla ja pitää ne kurissa julkisen mielipiteen avulla, tukahduttaminen olisi varmasti hyvin ajattelematonta. Mutta meidän tulisi vaatia oikeutta tukahduttaa ne tarvittaessa vaikka voimalla; sillä voi hyvin käydä niin, etteivät he ole valmiita kohtaamaan meitä järkiperäisen keskustelun tasolla, vaan aloittavat hyökkäyksen torjumalla kaiken järkiperäisyyden. He saattavat kieltää kannattajiaan kuuntelemasta järkiperäisiä argumentteja väittäen niiden olevan harhaanjohtavia, ja opettaa vastaamaan niihin nyrkein tai asein.

Meidän tulisi siis suvaitsevaisuuden nimissä vaatia oikeutta olla suvaitsematta suvaitsemattomuutta. Meidän tulisi vaatia, että mikä tahansa liike, joka saarnaa suvaitsemattomuutta, asettuu lain ulkopuolelle — ja meidän tulisi pitää yllytystä suvaitsemattomuuteen ja vainoon rikoksena, samalla tavoin kuin pidämme yllytystä murhaan, kidnappaukseen tai orjakaupan elvyttämiseen rikoksena.”

Näitä Popperin oppeja varsin suvaitsevaiset tahot kuten George Soros myös julistaa ja tässä männäviikolla koko edistyksellinen paremmisto on osoittanut kuinka suvaitsevaisia sitä ollaankaan kun on väärä malli farkut jalassa (American Eagle/Sydney Sweeney). Mehdi Hasanin Jubilee-kohu ei ollut edes ehtinyt kunnolla käyntiin kun farkkumainos meni kusemaan muroihin netin suvaitsevaisimmille ihmisille ja nyt ongelma taitaakin olla kummasta tulisi loukkaantua kovemmin. Argumentit edistyksellisellä suunnalla ovat tosin olleet jo hyvin samoja vuosikausia, eli taistelussa pahoja ihmisiä vastaan kaikki keinot tulisi ottaa käyttöön koska emme voi suvaita pahoja ihmisiä siksi, että he ovat pahoja ihmisiä joita ei tule suvaita.

Noh, some on oma maailmansa missä eniten mielensä pahoittanut yleensä saa eniten huomiota, joten jätetään se nyt hieman vähemmälle huomiolle. Siinä kohden kun valtiolliset toimijat alkavat käyttäytymään samalla tavalla kuin netin ulinasto, olisiko silloin jo hieman syytä huoleen? Onneksi EU ei petä taaskaan ja hiljan julkaistu raportti rapakon takaa ”The Foreign Censorship Threat” maalaa varsin synkän kuvan kuinka sananvapaudella pyyhitään persettä koska fasismi. Eli siis täsmälleen sama argumentti kuin somevaikuttajilla farkkujen suhteen.

Ehkäpä ongelma on kuitenkin siinä, että näitä liberaaleja ajatelmia lyömäaseenaan käyttävät tahot eivät kuitenkaan ole liberaaleja, vaan juuri näitä edistyksellisiä, jotka ovat valloittaneet suuren osan vasemmasta laidasta? Siinä sivussa kun haukutaan kaikkia väärää mieltä olevia fasisteiksi ja natseiksi, kannatetaan hyvin vahvasti juuri sitä mitä he pelkäävät näiden natsifasistien heille tekevän - sulkemaan tai poistamaan heidät kulttuurisodan kentältä. Ja kyllä, sielä oikealla laidalla on vahvaa kannatusta kieltää yksi jos toinenkin ”vasemman” kentän aatemaailma, koska se palvelisii yhteistä hyvää, kuulemma. Itse antaisin kaikkien kukkien kukkia ja paras argumentti voittakoon, mutta nykypäivän keskustelukulttuurissa parhaan argumentin sijasta voittaja on se joka saa äänensä kantamaan laajimmalle.

Vai olisiko syy liberaaleissa itsessään, koska he ovat suvainneet suvaitsemattomuuden ”omissa” piireissään? Liberalismin ajatus toki on juuri se, että kaikki saavat olla omaa mieltään ja nykyisessä ilmapiirissä hyvesignalointi on varsin suosittua ja natsifasistien haukkuminen sitä kaikista hyveellisintä toimintaa, joten ei ole mikään ihme että liberaalit ja edistykselliset ovat monessa kohden sulautuneet yhdeksi ja samaksi ”vasemmistoksi”. Mitään tekemistä vasemmiston kanssa näillä ei kuitenkaan ole, mutta asiat täytyy esittää tavan tallaajalle yksinkertaisella musta-valkoisella tavalla, joten vasemmisto on kaikkea mikä ei ole natsifasismia. Kun liberaalit eivät itse tee pesäeroa muihin poliittisiin aatteisiin, he sulautuvat muihin ryhmittymiin varsin helposti.

Tai sitten ongelma on koko liberaalissa ajattelumallissa, joka valistuksen ajoista lähtien on ollut älymystön ratkaisu? Kaikki ihmiset ovat konservatiiveja asioissa, jotka ovat heille itselleen tärkeitä ja aito liberaali ei täten seiso minkään tärkeän asian takana koska kaikki käy. Ainoa tärkeä asia on vapaus ja kun kaikki saa tehdä mitä lystää, röyhkeimmän oikeudella kaikista hulluimmatkin ajatukset saavat kannatusta (esim. woke) suuren yleisön keskuudessa. Tässä tuleekin vastaan demokratian paradoksi, eli enemmistön päätöksellä he voivat antaa valtansa harvoille. Kun vielä nykypäivänä arvostetaan enemmän taitavia puhujia ja annettua kuvaa kuin niitä tekoja, ”liberaaliuden” nimissä voidaan tehdä mitä tahansa.

Kaikki kolme edellä mainittua asiaa ovat osa ongelmaa, tosin se syy miksi ne ovat osa ongelmaa on niitä kaikkia yhdistävä asia: valta muiden yli. Siinä kun ”oikeisto” määrää asioista laeilla, vasemmisto pyrkii häpeärangaistuksin pakottamaan kaikki samaan muottiin. Aidot liberaalit pyrkisivät minimoimaan molemmat, mutta nykypäivän politiikassa ja yhteiskunnassa noin ylipäänsä, ihmiset vaatimalla vaativat että joku muu tekee ne isot päätökset ja kantaa vastuun kansan puolesta. Käytönnössähän poliitikot eivät kanna mitään vastuuta päätöksistään ja seuraukset jäävät aina kansan maksettavaksi, joten se on ihan se ja sama onko sielä sirkusteltassa tirehtöörinä oikeistoa, vasemmistoa vai liberaaleja/edistyksellisiä.

Vapaus on hieno asia, jos sen mukana tuleva vastuu omasta elämästään on itsestäänselvyys. Suurin osa ihmisistä on valmis luovuttamaan vapauden kunhan joku lupaa siinä vaihtokaupassa lusikallisen turvallisuutta. Suvaitsevaisuudessa kaikilla se raja menee jossain, oli se sitten sielä kymmenessä käskyssä tai väärissä farkuissa. Myös siinä miten ”rajan ylittäviä” kohtelee vaihtelee melkoisesti - osa ei hyväksy tahi kannata, siinä kun toiset haluavat kieltää tavalla tai toisella kaikki väärää mieltä olevat. Syyllistäminen ja häpeä ovat tehokkaita tapoja hallita kansaa, se on tiedetty vuosituhansia.

Uusi Arvopohjainen Demokratia (UAD)

Oletko kyllästynyt nykyiseen menoon, missä poliitikot sanovat yhtä ja tekevät toista ja virkamiehet tuntuvat ajavan omia agendojaan kansan edusta viis veisaten? Tympäiseekö järjestelmämme jäykkyys ja oman vaikuttamismahdollisuutesi olemattomuus? Jos vastasit yhteenkään kohtaan ”kyllä”, UAD eli uusi arvopohjainen demokratia saattaisi kiinnostaa juuri sinua!

Tämä varsin mielenkiintoinen projekti nousi tässä hiljattain esille X:n puolella ja nyt siitä löytyy jo hieman enemmänkin materiaalia kuin vain tuo mystinen UAD termi. Suosittelen itse vilkaisemaan asiaa joko ennen kuin jatkat lukemista tai sitten tämän tekstin luettuasi. Asiaan linkittyvä X-tili: @suomi_timo40701 ja kotisivu: https://www.uad-malli.org

Mistä on siis kysymys? Nykyisen edustuksellisen demokratian korvaaminen… toisella edustuksellisella mallilla, joka unohtaa puolueet ja antaa kansalle huomattavasti enemmän keinoja vaikuttaa osin suoran demokratian keinoin. Paino vaikuttaa olevan juuri niillä arvoilla (jonka mallin nimi saattoi jo toki paljastaa), mikä on idean vahvuus ja samalla sen suurin ongelma, mistä tarkemmin hetken kuluttua. Idea hyveellisistä johtajista ja kansanvallasta kuulostavat monen korvaan varmasti hyvältä idealta ja sitähän ne toki ovatkin, jos ajattelee että tämä ämpärikansa osaisi yht'äkkiä tehdä järkeviä valintoja. Ottaen huomioon, että tähänkin asti jengi on aina tiennyt äänestäneensä oikein, korjaisiko mikään muutos näitä yhteiskuntamme ongelmia kun valtiojohtomme on kuitenkin kansansa näköinen?

Itse malli on siis vissiinkin yhden tyypin ehdotus järjestelmän korjaukselle ja siitä on ehdottomasti nostettava hänelle hattua. Samalla nyt viimeistään pitäisi loppua se ikuinen ulina ”no anna sitten parempi vaihtoehto” - tämä ehdotus on lähes kaikin puolin parempi vaihtoehto nykyiseen verrattuna. Täydellinen? Ei semmoista olekaan, vaan useita askelia eteenpäin tähän länsimaiseen demokratiaan verrattuna. Rima ei tosin ole kovin korkealla kehittää parempi malli ja tässä kohden voidaankin sanoa UAD:n loikkaavan sen riman yli heittämällä. Se korjaisi merkittävän osan näkyvistä ongelmista!

Kuten materiaalissa useaan kertaan mainitaan, malli on henkilökohtainen näkemys asiasta ja sen yksityiskohdat ovat kaikki avoimia julkiselle keskustelulle. Samalla siinä on selvät askelmerkit kuinka ”vallanvaihto” voitaisiin toteuttaa ilman väkivaltaista vallankumousta, mikä on aina positiivinen asia. Ajatusharjoituksena mallia tarkastellen sanoisinkin, että eikun tekemään tekemään, lähtöasetelmat ovat kohdillaan ja enää ei puutu kuin kansan kannatus niin mallia voitaisiin alkaa toteuttamaan jo seuraavalla hallituskaudella. Kannustaisinkin kaikkia asiasta kiinnostuneita tutustumaan saatavilla olevaan materiaaliin ja nostamaan aihe mukaan keskusteluihin, sen sijaan että valitettaisiin vain nykyisestä menosta.

Kuitenkin se paholaisen asianajaja minussa nostaa sarvensa esille ja sangollinen jäitä hattuun on seuraavaksi luvassa. On toki muistettava, että nämä taas ovat omia näkemyksiä ja kokemuksia, eikä mikään ”totuus” asiasta.


Alkuperäinen premissi: demokratia on haluttava asia ja sääntöpohjainen järjestelmä voi muodostaa toimivan yhteiskunnan.

Halusi sen myöntää tai ei, tämä puoluevetoinen järjestelmä on aivan samalla tavalla arvopohjainen kuin ehdotettu mallikin. Jokainen puolue edustaa tiettyjä arvoja ja joka ikinen uusi puolue pyrkii kentälle tarjoamalla niitä ”parempia” arvoja joita nykyiset puolueet eivät heidän mukaansa kykene toimittamaan. Puolueiden ongelma on vaan siinä, että niiden kannatus perustuu nähtyihin arvoihin, ei käytännön arvoihin ja niiden perusteella tehtyihin päätöksiin. Mielikuvat vaikuttavat siis huomattavasti enemmän ihmisten päätöksiin kuin käytännön toimet, koska koko järjestelmä perustuu illuusioon ”vaihtoehdoista” ja hyveellisistä johtajista. Media on se yhteiskunnan toimielin joka ratkaisee tämän asian ja mikäli sitä ei saada ”korjattua”, herkkusienien kasvatus voi jatkua täysin vapaasti. Selvennyksenä annettakoon että herkkusieniä kasvatetaan pimeässä ja niille annetaan ravinnoksi paskaa…

Jos kuvitellaan kuitenkin tilanne, että media yht'äkkiä muuttuisikin oikeaksi vallan vahtikoiraksi ja laittaisi poliitikot ja virkamiehet vastuuseen toilailustaan, tämä esitetyn ja käytännön ero voitaisiin kuroa varsin nopeasti umpeen. Toki jos näin tapahtuisi, nykyinen malli toimisi jo huomattavasti paremmin ja ehkäpä mitään syytä mallin vaihtoon ei edes olisi? UAD:n idea kun perustuu ”yhteisiin arvoihin” siinä kun nykyinen eri arvomaailmojen keskinäiseen kilpailuun, kysymys kuuluukin ”mitä ne yhteiset arvot ovat?” Mikä on se taho joka määrittää sen yhteisen hyvän miltä pohjalta maata lähdetään rakentamaan? Jos kysyt ”oikeistolaiselta” ja ”vasemmistolaiselta”, saat kaksi varsin poikkeavaa ratkaisua ja UAD-mallin idea sitoutumattomista ja objektiivisista päättäjistä törmää kiviseinään: ei ole olemassa mitään yhteisiä arvoja ja yksikään ihminen ei kykene koskaan tekemään objektiivista päätöstä yhteiskunnallisissa asioissa. Yhteiskunta kun ei ole mikään mekaaninen laite, joka toimii vain sillä ”oikealla” tavalla vaan mikä tahansa asia voidaan ratkaista lukemattomilla eri tavoilla joista jokainen on enemmän tai vähemmän ”oikein” - osa voi toki toimia ”paremmin” kuin muut, mutta jälleen kysymys kuuluu ”kenen mukaan?”

Demokratia on edelleen pohjimmiltaan enemmistön diktatuuri ja kyllä, se saattaa tuottaa enemmistölle toivottavan tilan, mutta mitäs ne vastarannankiiskit sitten? Uudelleenkoulutusleirille että saadaan ne ”oikeat arvot” iskostettua päähän? Ai niin, näinhän jo tehdään ja sitä kutsutaan koulujärjestelmäksi. Kaikki vaan eivät tule alistumaan siihen samaan muottiin ja tätä asiaa ei voida sivuttaa olankohautuksella. Nykyinen malli hoitaa asian niin, että voit valita totteletko vai itket ja tottelet, jos haluat pysyä pelissä mukana.

Itse UAD-mallin ehdotus järjestelmän uudelleenorganisoimiseksi ei siis ole sen heikkous, päinvastoin, vaan se, että yhtään ainoaa keinoa kissojen paimentamiseksi ei ole olemassa. Ihmiset heimoutuvat varsin helposti ja pyrkivät etsimään kaltaisiaan, mikä maan mittakaavassa on täysin mahdoton asia. Jo kaupungin kokoisessa yksikössä alkaa tulla haasteita saavuttamaan riittävä koheesio jäsenten näkemysten kanssa, saatikka sitten kun lähdetään hakemaan yhteisiä arvoja koko kansalle.

No mutta höpsö, onhan meillä ne yhteiset arvot ihan kaikilla! Kuten materiaalissa sanotaan: ”Hallitus koostuu ei-poliittisista, ei-uskonnollisista ja puolueettomista ammattilaisista, joiden päätöksenteko perustuu tarkkoihin sääntöihin ja arvoihin – ei aatteisiin tai puoluepolitiikkaan. Hallituksen päätösten ja tekojen on aina, kun mahdollista, oltava isänmaallisia – hyväksi Suomelle, sen turvallisuudelle, liiketoiminnalle, kansalaisille, kulttuurille sekä yhteiselle arvopohjalle.” Jaa niin kenen määritelmien mukaan? Voidaan sanoa, että kaikki ihmiset pitävät esimerkiksi vapautta korkeana ja haluttavana arvona, mutta koetappa löytää edes kaksi ihmistä jotka ymmärtävät ”vapauden” sillä täsmälleen samalla tavalla.


Vaihtoehtoinen premissi: joukkosielu on tyhmä kuin saapas ja sääntöpohjainen järjestelmä ei voi koskaan toimia.

Ehkäpä Platon oli oikeassa? Filosofikuningas ja selvä yhteiskunnan luokkajako jossa yleisellä mielipiteellä on toki merkitystä, mutta samalla huomioidaan lauman tyhmyys ja helppo ohjattavuus. Joka ikinen kansanvaltainen malli, oli se sitten oikeasti tai vaan esitetysti kansanvaltainen, perustuu pohjimmiltaan ideaan yleisen mielipiteen hyveellisyydestä. Kansalta voidaan kyllä kysyä mistä Idols-laulajasta he pitävät eniten, mutta itse en enää tässä vaiheessa antaisi lauman päättää kenenkään asioista miten kuuluisi olla ja elää. Kansa on teoriassa mahdollista saada kannattamaan UAD:n kaltaista mallia ja taitavasti ohjattuna ja riittävin resurssein ajettuna se olisi realistinen tavoite, mutta sitä vastassa on edelleenkin vuosisatojen kokemus kansojen orjuuttamisesta ”tasavallan” malliin ja rajattomat resurssit jotka on revitty kansan selkänahasta, joten asia voitaisiin ihan suoralta kädeltä kyllä unohtaa koska se korvaisi vain yhden demokratian toisella ja ne sudet nousisivat täysin mallista riippumatta lammaslauman johtoon - mitään sääntöä kansanvaltaisessa mallissa ei ole mahdollista tehdä, joka estää valtaanpääsyn sitä halajavalle.

Toisekseen, oikeasti hyveellistä elämää elävät ihmiset eivät tarvitse yhtä ainoaa sääntöä, joka pitäisi kirjoittaa kiveen ja jonkun sitä pakolla valvoa ja ylläpitää. Yksikään sääntö ei liioin estä ”pahaa” ihmistä tekemästä koiruuksia muille, joten mitä hittoa niistä on sitten oikeasti hyötyä? Kyllä, säännöt mahdollistavat ”oikeutetun” tavan rangaista niitä, jotka rikkovat jonkun muun keksimää sääntöä johon sitten riittävän moni uskoo. Kyllä, hyveellisillä ihmisillä olevia yleisiä toimintatapoja voidaan havainnoida ja niistä tehdä yleispäteviä sääntöjä ja näin muodostaa ”reilu” lainsäädäntö, mutta aina kun tehdään jokin tuomio rikkeestä perustuen johonkin tiukkaan sääntöön, siinä menetetään elämän monimutkaisuus ja tilanteiden eroavaisuudet.

Suurin osa ihmisistä kuitenkin haluaa olla hallittuna. Ei omaa vastuuta, ei omaa itsenäistä ajattelua, vaan jokin auktoriteetti kertoo miten hyvän ihmisen kuuluu olla ja elää kuin myös mitä lääkkeitä ja ruokaa itseensä tunkee. Yksilön kuuluu lähinnä päättää mitä urheilujoukkuetta kannattaa, mistä musiikista ja elokuvista pitää sekä minkä makuista jugurttia ostaa kaupasta. Ne isot asiat, ne kuuluvat johtajille ja kunhan johtaja puhuu kauniita, eikun numero lappuun ja ainahan sitä voi somessa purnata asiasta ja sitten seuraavalla kerralla äänestää oikein!

——————

Mitä tästä siis jää käteen? Uusi malli, joka korjaisi suuren osan länsimaisen demokratian ongelmista korvaten järjestelmän astetta reilummalla mallilla. Jos johtoon saataisiin hyveellisiä sekä ennen kaikkea osaavia ihmisiä, näiden nykyisten päättömien päätösten määrä vähenisi radikaalisti. Samalla siinä kuitenkin keksitään pyörä uudestaan ja vaikka se uusi malli pyörisikin huomattavasti paremmin, ne jo nyt oikeasti vallassa olevat kehittäisivät vain uusia keinoja kääntää rattia ohjaten asioita haluamaansa suuntaan. Jälleen siis vain uusi poliittinen heiluri kansalle sirkushuviksi ja valta ja varallisuus jatkaisi pakkaantumista harvojen käsiin. Jatkoon? Ehdottomasti, jos haluaa hierarkian ja vallan muiden ylitse. Ei missään tapauksessa, jos vapauden ymmärtää jokaisen omalla vastuulla omista asioistaan, ilman ulkopuolisia hallitsijoita. Tutustumisen arvoinen idea joka tapauksessa, tosin epäilen vahvasti sen kannatuksen jäävän samalle tasolle kuin kaikkien pienpuolueiden ja esimerkiksi RIC-mallin - siis marginaalinen ryhmä vannoutuneita kannattajia ilman pienintäkään mahdollisuutta lyödä itseään lävitse.

Ansaitsematon viisaus

Hiljattain tuli somessa vastaan meemi, jossa julistettiin ”Tahallinen tietämättömyys tappaa”. Vähemmän yllättävästi viestillä oli tarkoitus osoittaa, kuinka ihmisten tulisi saada enemmän tietoa ilmastonmuutoksesta, koska jos ei tiedä lehmien pierujen tappavan, se on paha asia. Toki itse sanonta tahallisesta tietämättömyydestä on hyvin paikkansa pitävä ja monessa kohden se pitää paikkansa. Kuitenkin jos se yhdistetään Carl Jungin ”Varo ansaitsematonta viisautta”, päästäänkin itse asiaan. Alkuun toki huomautettakoon, että Jung oletettavasti viittasi psykedeelien käyttöön viisauden saavuttamisessa, mutta lainaus sopii varsin hyvin aiheeseen.

Tahallinen tietämättömyys on siis tila, missä ihminen kieltäytyy hankkimasta tietoa jostain asiasta, yleensä koska se sotii omia sen hetkisiä uskomuksia vastaan. Hyvänä (tai varoittavana) esimerkkinä tästä voidaan pitää lättymaahan uskovia, joille minkä tahansa todisteen tai itse tehtävissä olevan kokeen esittäminen on täysin turhanpäiväistä, koska he pääosin kieltäytyvät ja kieltävät kaiken uskomustaan horjuttavan tiedon vastaanottamisen. Sama toki pätee monessa muussakin kohden, eli esimerkiksi Yleuskovaisten kanssa väittely on myös täysin tyhjänpäiväistä.

Kun puhutaan toistettavista ja muuttumattomista asioista, voidaan sitä asiaa pitää tietona ja sen tahallinen hylkääminen saattaa olla jopa hengenvaarallista. Aina voi tietysti tulla vastaan poikkeuksia ja puhtaita sattumia, mutta noin pääpiirteittäin suuri osa fyysisestä maailmastamme toimii varsin ennalta-arvattavasti etenkin jos asia on tehty useasti ennemmin. Mikrofoni siis tippuu lähes poikkeuksetta alaspäin kun siitä päästää irti. Ilmastonmuutoksesta puhuttaessa se tieto on tosin varsin kaukana toistettavissa olevasta asiasta ja se kuuluisa ”tieteen konsensus” saavutetaan tahallisella tietämättömyydellä, eli jätetään pois kaikki tutkimustieto joka on ristiriidassa oman näkemyksen kanssa.

Siksi Jungin lainaus sopiikin tilanteeseen kuin nyrkki silmään. Tämä ”viisaus” ilmastotieteestä ja toki niin monesta muustakin asiasta kun tuppaa tulemaan ulkopuoliselta auktoriteetilta ja sen toistaminen menee omalla logiikalla ”ansaitsemattomaan viisauden” kategoriaan. Voit kuulostaa helvetin viksulta toistellessasi opittuja mantroja jostain aiheesta, mutta se viisaus sielä takana on jonkin toisen ansaitsemaa hänen omalla kovalla työllä. Ihmiset tuppaavat olemaan myös varsin erehtyväistä sakkia ja päälle vielä harhakuvitelmat siitä, että ”tietää kaiken” jostain asiasta saa kenet tahansa menemään metsään pahemman kerran. Eli vaikka se viisaus olisikin ”ansaittu” vuosien työllä, se voi siltikin mennä pieleen.

Suurin osa ihmisistä ei vaan koskaan ja missään tule laittamaan sitä tarvittavaa työmäärää minkään asian selvittämiseen, että sitä voitaisiin kutsua viisaudeksi kyseisestä asiasta. Kun soppaan sekoitetaan vielä älykkyys, Jungin lainaus tulee entistä tärkeämmäksi. Tieto on siis vain se fakta jostain asiasta, älykkyys kyky sen tiedon oppimiseen ja ymmärtämiseen, siinä kun viisaus on kyky osata käyttää sitä ymmärrystä asian tekemiseen. Ja se, että joku muu osaa käyttää sitä viisautta asian suhteen on se asia, jota kannattaa varoa kun sen kopioi toiselta ilman omaa viisautta.

Väitänkin, että tämä nykyinen yhteiskuntamallimme oppimisesta noin yleensä onkin varsin haitallinen. Meille syötetään valikoitua tietoa ja älykkäät kykenevät sen ymmärtämään, mutta mitään viisautta aiheesta ei pääse syntymään koska kaikki syötetään valmiissa paketissa pureskeltuna. Joka paikasta virallisilta tahoilta varoitetaan disinformaatiosta, jota on kaikki mikä ei sovi heidän tarinaansa. Tämä tahallinen tietämättömyys on toki yhteiskuntarauhan nimissä ymmärrettävää (ja viisautta hallitsijoiden toimesta), mutta samalla se on se suuri ja joskus kuolemanvakava asia josta meemissä varoitetaan.

Entäpä jos palaisimme siis aikaan, jossa ”mestari” opettaa oppipojasta kisälliksi, joka sitten jossain vaiheessa on myös oman alansa mestari - viisauden haltija. Kyllä, se viisaus voi olla päin honkia, mutta se jollain tasolla täytyy toimia. Koska viisaudessa on nimenomaan kyse jonkin asian käytäntöön laittamisesta, sen viisauden täytyy olla toimiva ratkaisu johonkin ongelmaan. Sen ei kuitenkaan tarvitse olla ainoa ratkaisu, vaan ainoastaan yksi tapa tehdä se asia. Kun ihmiset sitten lyövät viisaat päänsä yhteen, he voivat kehittää entistä parempia ratkaisuja mihin tahansa ongelmaan.

Nykypäivänä tätä viisauksien kehittämistä ei juurikaan tapahdu monilla aloilla. Kyllä, tekniikka kehittyy jatkuvasti sielä käytännön osaaminen mahdollistaa tekniikan räjähdysmäisen etenemisen, mutta kun siirrytään pehmeisiin tieteisiin, meillä on runsaasti eri koulukuntia eri viisauksien ympärille kertyneenä joista yksikään ei toimi kunnolla. Jokainen tietää sen oman koulukunnan olevan ”oikeassa” ja kun tahallaan jättää huomiotta sen ongelmat, voi sitä omaa totuutta julistaa ainoana oikeana viisautena. Minkään ”täydellisen” järjestelmän kehittäminen tosin taitaa olla sula mahdottomuus, joten meidän vissiin täytyy vain hyväksyä ”parhaan huonoista vaihtoehdoista”?

Ja tässä päästäänkin siihen Jungin lainauksen ytimeen. Harmittavan suuri osa ”asiantuntijoista” ja lähestulkoon joka ikinen politiikassa toimiva, saattaa kyllä omata sen oman kouluntansa viisauden, mutta he eivät missään vaiheessa ole ”ansainneet” sitä. Kyllä, he osaavat toistaa ja toimia sillä toimivalla tavalla, toki, mutta he eivät päätyneet siihen kantaan ”omalla työllään”, vaan he syystä tai toisesta vaan omaksuivat jonkun toisen tavan toimia. Menestymistä tämä ei tietenkään estä ja varsin moni ”alansa huipulla” oleva saattaa hyvinkin olla sen aiheen todellinen mestari. Mutta toisaalta, onko sillä väliä? Jung ei neuvonut kieltämään sitä ”muiden” viisautta, vaan varoitti ansaitsemattomasta viisaudesta.

Toimivan mallin kopiointi on malliesimerkki älykkyydestä. Jos sen kykenee vielä omaksumaan omaan käyttöön ja kykenee käyttämään sitä tehokkaasti, se on viisautta. Se, että itse pitää asiaa hulluna onkin taas vaan oma mielipide. Ja kun huomaa miten eri ihmiset haluavat ja arvostavat eri asia, saattaa havahtua siihen miksi maailma vaikuttaa niin hullulta paikalta ja moni asia on päin helvettiä.

Jaa kuinkamuka? Siihen viisauteen… tai hulluuteen, kannasta riippumatta, täytyy jokaisen päätyä itse, tai olla päätymättä. Sitä se ansaittu viisaus on - voi elää tehokkaasti sillä omalla tavallaan. Kuten Hunassa opetetaan, totuus on se mikä toimii. Siihen mielenrauhaan pääsy täytyy ansaita ja samalla sen asian tahallinen tietämättömyys voi olla varsin haitallista.

Manipuloinnista

Itseäni on vuosikaudet rassannut ihmisten manipulointi. Vaikuttamisen ja manipuloinnin raja on toki varsin häilyvä, minkä lisäksi se rajan paikka on täysin jokaisella sielä omien korvien välissä. Vielä vuosi sitten olisin itse vetänyt sen rajan varsin alhaiselle kynnykselle, koska jokin asia on manipulatiivista ja koska vain vaikuttamista. Nykyään? Se riippuu…

Jos otetaan esimerkiksi Milton Ericksonin kanta asiaan, ketään ei voida manipuloida tekemään jotain, mitä he eivät jo muutoinkin tekisi. He eivät siis välttämättä jotain asiaa normaalisti tee, mutta ovat silti valmiita pyydettäessä tekemään. Onko kyse siis manipuloinnista, vaiko vain ihmisen luontaisten ominaisuuksien ja näkemysten esiin nostamista? Toisaalta taas kuka tahansa voidaan toiston sekä muiden psykologisten keinojen avulla saada muuttamaan kantansa asiasta kuin asiasta. Osalle se vaatii enemmän, osalle taas huomattavasti vähemmän ”suostuttelua”.

ihmismieli voidaan myös rikkoa niin, että se hyväksyy lähes mitä tahansa. Esimekiksi riittävällä pelon ja vihan pommituksella jäljellä onkin lähinnä vain tyhjä kuori, joka toistaa ulkoa opittuja mantroja kuuliaisesti. Teoriassa lähes kaikki psykologinen vaurio voidaan kuitenkin korjata tai parantaa, mutta käytännössä näin harvemmin tapahtuu ja keskuudessamme kulkeekin nykypäivänä varsin merkittävä joukko täysin autopilotilla kulkevia zombeja, joilla ei tulisi pieneen mieleenkään harkita itsenäistä ajattelua. Päälle vielä tekoälyn luoma lobotomia, mutta ei siitä sen enempää.

Jos siis ihmistä ei olla pakotettu tekemään jotain esimerkiksi uhkailulla, hän tekee asian kuin asian omasta halustaan. Ehkäpä hän ei keksisi tehdä jotain ellei joku ehdottaisi asiaa, mutta ehdotuksen saatuaan hän kuitenkin tekee työtä käskettyä. Ja kuten sanonta menee, ei se ole tyhmä joka pyytää vaan se joka maksaa. Voidaanko siis edes puhua manipuloinnista muuta kuin silloin, kun ihmismieleen joudutaan ensin vaikuttamaan vastentahtoisesti ennen kuin hän tekee mitä käsketään?

Tuolla kaavalla on siis täysin ok käyttää kieltä sekä muita keinoja hyvinkin tarkkaan valikoidusti vaikuttamaan muiden mielipiteisiin asioista. Kukaan ei pakota kuuntelemaan, ei uskomaan eikä tekemään mitä sanotaan, samalla kun todennäköisyys sen sanoman perille menemiseen kasvaa moninkertaisesti käyttämällä kaikkia mahdollisia manipulatiivisia keinoja sanomansa kyytipoikana. Informaatiosodassa, jonka keskellä elämme, omien käsien sitominen selän taakse vain koska uskoo sen ”totuuden” olevan ainoa moraalisesti hyväksyttävä ratkaisu takaa ainoastaan yhden asian: pataan tulee joka ikinen kerta.

Sanoisinkin, että kyse on täysin siitä, haluaako oikeasti vaikuttaa muiden näkemyksiin vai ei. Jos se on ihan se ja sama uskooko joku juttujasi, kuten esimerkiksi on tilanne omalla kohdallani, voit jättää runsaasti keinoja käyttämättä ja olla juuri se oma itsesi, tai sitten mitä nyt haluatkaan esittää. Entäpä kun aikomus on oikeasti vaikuttaa? Silloin ne hanskat on ikävä kyllä nykypäivänä otettava pois ja laitettava kovalla kovaa vastaan. Kukaan muu ei ole säästelemässä iskujaan, joten miksi ihmeessä sinunkaan niin pitäisi tehdä? Ai koska se on moraalisesti oikein? Kenen mukaan…?

Ajattele, jos sinulla olisi keino helposti ja tehokkaasti saada kielenkäyttösi kuulostamaan kuin olisit laulamassa sulosointuja. Haluaisitko sinäkin, että muut kuuntelisivat jokaista sanaasi kuin lumottuina? Kun ajattelet näitä asioita tarkemmin, alat huomaamaan miten hyödyllistä olisi osata niitä yksinkertaisia kielellisiä kikkoja, joilla myydään vaikka lunta eskimoille, eikö totta? Mielenkiintosi alkaa kunnolla heräämään asiasta, vai mitä?

Tyylejä vaikuttaa muihin kuin huomaamatta on toki useita, mutta Milton-malli on yksi yleisimmin käytetyistä tavoista saada ihmiset nyökyttelemään mitä kummallisimmille puppugeneraattoripuheille (esim. pressamme uudenvuodenpuhe). Niin politiikassa kuin markkinoinnissa hyvin laajasti käytetty hypnoottinen puhetyyli on aivan puhtaasti manipulatiivista, koska sen tarkoitus on nimenomaan vaikuttaa kuulijaansa puhujan etua ajatellen. Milton Erickson käytti sitä terapiaistunnoissaan hyvin tuloksin ja kun se mallinnettiin NLP:hen, ei mennyt aikaakaan kun joka ikinen autokauppias rykäisee ”kyllä-sarjan” ja kuuntelee tarkasti mitä sanoja käytät kuvailemaan etsimääsi pirssiä.

Onko se siis manipulointia olla tehokas kommunikoinnissaan? Kyllä, valtamedialla on käytössään huomattavasti isommat aseet ja he kykenevät muuttamaan ihmisten mielipiteitä, mutta taitava kommunikoija onnistuu tuomaan oman asian esille niin, että siihen suuntaan ajattelevat hyväksyvät sen paljon helpommin. Ehkäpä tässä on se manipuloinnin ja vaikuttamisen ero? Manipuloinnissa pyritään muuttamaan ihmisten kantaa, siinä kun vaikuttamisessa herätellään niitä ihmisen omia kantoja esille ja murennetaan osa siitä opitusta kuoresta.

Ja ei, en tule juurikaan enempää käyttämään Milton-mallin kikkoja vaikka ne alkavatkin pikkuhiljaa uppoamaan selkäytimeen. Kyllä, osa tekstistäni omaa sen mallin kaltaisia rakenteita, sitä en kiellä, mutta niiden käyttö satunnaisesti ja ilman johdattelua ei aiheuta yleensä sitä haluttua ”hypnoottisen kielen” reaktiota. Jaa miksi en? Koska minulle on yksi paskanhailee uskooko joku mitä kirjoitan.

Valinta on siis jokaisella itsellään. Jos et halua vaikuttaa muihin, jatka kuten aina ennenkin, kaikki on ok. Jos taas haluat aikuisten oikeasti vaikuttaa, etkä siis vain toivoa vaikuttavasi, vaan oikeasti haluat vaikuttaa, kuuntele nyt tarkkaan. Pelikentällä kaikki ne jotka menestyvät, osaavat sekä pelin säännöt sekä osaavat pelata. Voit kuvitella korkeiden moraalisten näkemystesi tai totuuden olevan jollain tavalla merkittäviä seikkoja, mutta niillä ei reaalimaailmassa nykypäivänä ole mitään merkitystä. Jos haluat tapella sokkona kädet selän taakse sidottuna, pataan tulee joka ikisessä matsissa, siinä kun jo varsin pienellä vaivalla voi oppia yksinkertaisia keinoja vaikuttaa.

Mitään neuvoja ja ohjeita on multa tosin ihan turha tulla asiasta kyselemään, maailmassa on jo riittävästi kaikenmoisia manipuloivia mulkeroita, että niitä ei tarvita yhtäkään lisää! Jos tämä teksti valui ohi kuin vesi hanhen selästä, se ei ollut tarkoitettu sinulle. Jos se taas sai sinut pysähtymään ja miettimään, se tarkoittaa että juuri nyt, tai ehkäpä hyvin pian, tulet jatkamaan aiheen tutkimista itsenäisesti. Onnea matkaan, sitä tarvitaan…