Sananvapaus on turvallisuusuhka

Yle on taas kaikessa viisaudessaan kiikuttanut ”asiantuntijan” paikalle kertomaan, kuinka sananvapaus on vakavasti otettava turvallisuusuhka artikkelissaan ”Turvallisuusasiantuntija: Suomessa kaikkiin uhkiin ei ole varauduttu” (linkki arkistosta, tietenkin). Jutun ingressi kertookin hyvin mistä on taas vaihteeksi kysymys: ”Koronan jälkeen salaliittoteoriat ovat alkaneet sinkoilla somessa. Vääryyden kokemuksilla taas lietsotaan väkivaltaisten aatteiden ihailuun.”

Juttu alkaa näin: ”Jatkuvasti kiristyvä ilmapiiri, jako ”teihin ja meihin” ja esimerkiksi hybridivaikuttaminen lietsovat poliittista keskustelua vihamieliseksi. Aggressiivinen some-keskustelu on johtanut poteroitumiseen ja valehtelusyytöksiin.” Eli siis vuosikaudet koronadenialistiksi haukkuminen ja nyt uusimmassa sirkuksessa putinistiksi leimaamiset ovat radikalisoimassa niitä, joita on lyöty valtamediassa ja somessa kuin vierasta sikaa? Kaikki ne uhkailut ja uhoamiset, joita ihan maan poliittista johtoa myöden on saatu kuulla, aiheuttaa ongelman vasta sitten, kun se saattaa radikalisoida jonkun ”lyömään takaisin?” Samalla jutussa kerrotaan, kuinka ”sananvapauden rajoittaminen on keino hiljentää ihmisiä” ja ”sananvapauden väärinkäyttöä… tarkoituksena on heikentää jo valmiiksi heikoilla olevan ihmisten asemaa.”, eli nämä asioista väärin ajattelevien marginaalinen ryhmä on syyllinen siihen hiljentämiseen ja sananvapauden väärinkäyttöön? Mitä nää vetää…

En toki yhtään epäile, etteikö vuosikausia jatkunut leimaaminen ja pilkkaaminen saattaisi radikalisoida joitakin ihmisiä, mutta lääkkeeksi siihen ei kuitenkaan olla missään vaiheessa näköjään edes kuviteltu siihen pilkkaamiseen puuttumista. Nämä itseään niin paljon parempana itseään pitävät ihmiset tuntuvat vissiin kuvittelevan, että jos vaikka koiraa hakkaa kepillä riittävän kauan jolloin saattaa purra, niin se pureminen oli sen koiran syy?

Päälle vielä murehditaan sitä, kuinka ihmiset eivät osaa kertoa asiaansa silleen ”hienosti”, vaan somessa jatkuvasti näkee niitä ”haista sinä ämmä paska” kaltaisia kommentteja tämän Ylen jutun kaltaisten artikkelien alla. Juttu nostaa esiin tutkijoiden huolen asiasta näin ”Jos esimerkiksi tutkimustulos on somehyökkääjien mielestä väärä, on tutkija pulassa erilaisten kampanjoiden pyörteessä.” Ongelma on vaan siinä, että nämä ”asiantuntijat”, samoin kuin valtamediakin, blokkaavat varsin usein joka ikisen millään tavalla poikkiteloin myös asiallisesti kommentoivan tyypin ja sitten koetaan olevansa sorrettu uhri, kun isolla rahalla ja koko koneiston suojista tuotetaan koneiston haluamaa sanomaa ja joku kehtaa mennä sanomaan vastaan.

Jos olisin vetoa lyövä ihminen, laittaisin rahani siihen, että se tuleva kansallisen väkivaltaisen ekstremismin torjuntaohjelma jota ollaan sisäministeriössä rukkaamassa iskuun, sisältää tämän Ylen jutun kaltaista älymystön rakentamaa narratiivia vaarallisista salaliittoteoreetikoista, joita täytyy nyt sitten torjua. Ja että se torjunta ei sisällä sanallakaan ”eipäs vittuillakkaan kansalle tai jollekin kansanosalle”, vaan se perustuu täysin siihen jo valmiiksi hakattujen tahojen vaientamiseen. Olisi toki mukava olla väärässä, mutta kun katsoo miten asiat ovat viime vuosina edenneet, totalitarismia pukkaa ja liberaalin demokratian aatteilla pyyhitään jälleen kerran persettä.

Venäjä nähdään jälleen kerran suurimpana uhkana, mutta herrojensa käskystä mukaan on nostettu myös Kiina ja Iran. Nämä tahot kuulemma rahoittavat yksittäisiä toimijoita levittämään sitä ”disinformaatiota” ja aiheuttamaan vastakkainasettelua. Mutta kenenkäs rahalla ja mistä se valtamedia taas kopioikaan 90+% materiaalistaan? Jenkit? Eee… he eivät hybridivaikuta, vaan ainoastaan valistavat kansaa oikein ajattelusta. Kun vilkaisee artikkelin vieressä olevaa luetuimpien juttujen ja kolumnien listaa, ne ovat pääosin joko samaa sodan ja vihan lietsontaa jenkkien näkökulmasta tai sitten kertomassa tärkeitä uutisia kuinka joku nevöhöörd julkkis on nähty hieman perse tai tissit paljaana jossain etelänlomalla. Mitä voisi sitten edes odottaa kansalta, jonka uutisvirta on vihaa, pelkoa ja pornoa?

Asiasta avautuminen ei tietenkään mitään auta, koska se palaute ei tule ensinnäkään koskaan saavuttamaan yhtäkään toimittelijaa saatikka ”asiantuntijaa”, mutta tärkeämmin yksikään vallassa oleva taho ei ole pienimmissä aikeissakaan muuttamassa tätä virallista tarinaa asioiden suhteen. Onhan se kuitenkin vihapuhetta kritisoida lännen propagandaa ja maalitusta osoittaa kuinka Merja Niilola on julkaissut tämmöisen Tarja Mankkisen haastattelun. Sananvapauden väärinkäyttöä on heidän mukaansa sanoa ”mitään ei saa enää sanoa”, koska kyllähän he saavat sanoa ihan vapaasti juuri mitä he haluavat sanoa (siis mitä heidät on opetettu sanomaan) ja ainoastaan pahat syntiset käyttävät sananvapauttaan väärin.

Surkuhupaisinta onkin se, kuinka nämä itseään niin sivistyneenä ja tasa-arvoa kannattavana itseään pitävät ihmiset julistavat omaa erinomaisuuttaan kertomalla miten muiden leimaaminen ja jako ”meihin ja teihin” on pahasta, samalla kun osoittavat sormella tiettyihin ryhmiin ja kertovat heidän olevan terroristeja koska ovat heidän kanssaan eri mieltä. Voisikohan tässä olla mitään tekemistä sen kanssa, että koko koulujärjestelmä leikkikoulusta yliopistoon saakka kannustaa tietyn tyyppiseen ajatteluun ja auktoriteettien kyseenalaistamisesta rangaistaan? Mahtaa se Venäjän, Kiinan ja Iranin hybridivaikuttaminen olla vaan niin tehokasta, että ovat jopa useiden vuosisatojen ajan saaneet yhden jos toisenkin itsenäisen ajattelin kritisoimaan vallassa olevia järjestelmiä. Laumat ovat tosin aina nähneet sen ”oman” mallinsa parhaana ja sitten ne ”muut” ovat ajatelleet asian väärin.

Siihenhän tämäkin Ylen artikkeli loppuviimein kiteytyy: tyhmälle laumalle on kerrottava ketä sen tulee pelätä ja vihata. Kansan valistaminen oikein ajatteluun se valtamedia on paras keino ja asiantuntijan ”auktoriteettiin” vetoaminen on vanhimpia propagandan keinoja. Tällä kertaa väärinajattelu luokitellaan ekstremismiksi ja sananvapaus uhaksi demokratialle, kun sitä sananvapautta käytetään väärin. Ainoa oikea tapa käyttää sananvapautta on papukaijana toistaa mitä vallanpitäjät haluavat.

Miten muuttaa maailmaa

”Maailmanparannusta” itsekin joskus koettaneena ja siihen pettyneenä on tätä aihetta parantamisesta ja ”korjaamisesta” tullut pohdittua tunti toisensa päälle. Korjaamaanhan maailmaa ei juurikaan pysty, koska se ei ole rikki - koko järjestelmä toimii juuri kuten tarkoitettu. Siis tarkoitettu, ei miten meille kerrotaan miten homma pelaa…

Entäpä sitten jos vaan haluaa muuttaa maailmaa? Se on itse asiassa suhteellisen helppoa, tosin mitään takeitahan ei sille ole, että muutos toisi sitten iloa tai onnea. Toki tämä nykyinen suunta on sen verran pahasti menossa päin honkia, että muutoksia tekemättä ajaudumme kohti vääjäämätöntä tuhoa. Itse näen tälle muutokselle kaksi varteenotettavaa vaihtoehtoa, joista jokaisen täytyy itse päätellä se ”oikea” suunta. Ja sitten päättää miten toimia, vaiko antaa mennä vaan!

Ensimmäinen tapa olisi lähteä perkaamaan tätä sekamelskaa yksi asia kerrallaan, aloittaen hyvin pienistä asioista joihin voi oikeasti vaikuttaa. Suurempien asioiden kanssa voi toki lähteä luomaan sitä verkostoa jo valmiiksi, mutta ennen kuin pohjalla on niitä onnistumisia edes jokunen, uskottavuus tämän tahon kykyyn muuttaa asioita on aika olematon. Puhutaan siis paikallisista asioista jotka koskettavat suoraan sitä omaa elämää, samoin kuin niiden lähinaapureiden tai vaikkapa sukulaisten. Olisiko se vaikkapa joku lasten leikkikenttä tai koirapuisto joka kaipaisi joko uutta tai vanhan remppaamista? Jokin projekti, johon sillä pienellä ihmisellä olisi mahdollista omien resurssiensa puitteissa alkaa keräämään muita samaan sakkiin ja joko yhteistuumin se sitten tekemään, tahi muodostamaan riittävästi painostusta asiasta päättäviin tahoihin. Näistä pienistä projekteista voisi sitten ottaa opiksi - niin onnistumisista kuin epäonnistumisista.

Aina ei se paikallinen vaikuttaminen kuitenkaan tunnu omalta jutulta, vaan kohde on jokin kansallisella tasolla oleva ongelma johon haluaa muutosta. Näissä tapauksissa auttaisi kummasti, jos se verkosto olisi ainakin jollain tasolla jo valmiina, koska edelleenkin kansalaisen ainoa tapa vaikuttaa on käyttää suoraa joukkovoimaa oikeaan kohteeseen. Pitää siis tietää mikä on asiasta vastuussa oleva taho ja mitä kautta ja millä tavalla siihen voi vaikuttaa. Jälleen se kansalaisten luoma painostus on yksi varteenotettava keino, tosin riittävän paineen luominen on helpommin sanottu kuin tehty. Somealgoritmien ymmärryksestä on huomattava etu ja kuten on jo muutamaan kertaan tesmattu (#Lassenpäivä, Kansallatöissä ja #Yhteisrintamaan), jo muutaman sadan ihmisen voimin saadaan aikaiseksi pieni pöhinä. Sitten ei puutukaan kuin nolla sen määrän perään niin johan alkaa olemaan muutakin kuin taustakohinaa somessa. Organisointi on ensiarvoisen tärkeää, mutta se vaatii runsaasti niin kykyä kuin päättäväisyyttä. Vaatii nimittäin kunnon rahkeet että siinä myrskyssä pysyy pystyssä.

Oli se kohde sitten mikä tahansa, mukaan täytyy saada riittävästi porukkaa joka oikeasti pitää asiaa niin merkityksellisenä, että he ovat valmiita laittamaan edes hieman paukkuja peliin. Yksi tykkäys ja jako ei riitä, vaan puhutaan jopa useiden minuuttien päivittäisestä ja organisoidusta toiminnasta. Ja juuri siinä se pulma - mikä olisi semmoinen yksittäinen asia jonka taakse oikeasti saisi sen massan mukaan. Meillä jokaisella kun on se oma näkökanta siitä, mikä olisi se yksittäinen maailman tärkein asia johon pitäisi puuttua? Jos mukaan sotketaan useampikin asia niin projekti on tuhoon tuomittu yritys - keskinäiset riidat ovat lähes taattuja jos aiheita on useita (tai aihe itsessään on liian laaja ettei sitä voida tiivistää pariin lauseeseen).

Entäpä se toinen tapa? Sen sijaan että lähdetään muuttamaan muita, muutetaankin itseä. Jordan Petersonin idea oli aloittaa siivoamalla se oma huone, mitä itse pidän vapaaehtoisena mutta varsin oikean suuntaisena. Ensiksi hoidetaan se oma tontti kuntoon, eli itse ja ne lähiomaiset ja koko perhettä koskevat asiat. Terveys ja talous ovat kaksi asiaa, jotka jäävät helposti vähemmälle huomiolle vaikka ne kaksi pelaavat merkittävää roolia ihmisten elämässä. Jokaisen tulee toki itse määritellä se, koska ne ovat ”kunnossa ja hoidettuna”, mutta ennen kuin nämä kaksi asiaa ovat auttavasti tyydyttävällä tasolla, ei se muiden neuvominen liioin ole kovinkaan uskottavaa. Kuinka ne hoidetaan kuntoon on myöskin jokaisesta itsestä kiinni, eikä mitään ihmelääkettä ole siihen kenelläkään oikeasti tarjota, vaikka kääremeöljykauppiaita löytyykin joka nurkalta.

Omavaraisuus on myös asia, jota kannattaa pohtia hieman tarkemminkin. Jos/kun asiat lähtevät isosti menemään kunnolla viemäristä alas, saattaa olla hyvä jos kykenee itse tuottamaan ainakin osan tarvitsemastaan ravinnosta, vedestä ja ehkä sähköstäkin. Tämä kaikki pitäisi olla valmiina ennen kuin ne sähköt tai vain netti katkeaa, jonka jälkeen ei enää lähdetäkään guuglaamaan että mistäs sitä saisi mitäkin. Ja kyllä, niille jotka asustelevat kaupungeissa, paras konsti saattaa olla vain koettaa pitää ainakin jokusen päivän varastot kotona, koska hulabaloon ollessa pahimmillaan, se tarvikkeiden saaminen ei välttämättä ole se kaikista helpoin tai turvallisin tehtävä. Kukin tavallaan, tietenkin.

No mutta miten tämä nyt muuttaisi maailmaa? Esimerkillä. Esimerkin voima, eli joku elää hyvää elämää omalla tavallaan ilman sitä koneiston liekaa on äärimmäisen vaarallista demokra.., eli asia jota ei kannusteta tekemään että illuusio pysyy pystyssä. Illuusio siitä, että tarvitsemme jonkun auktoriteetin kuinka olla ja elää ”oikein”, olethan kuitenkin tehnyt aina kaiken väärin, kuten kertovat iltapäivälehdet lähes päivittäin. Jaa niin mikä on se ”oikea” tapa elää? Se riippuu yksilöstä itsestään. Osalle se oikea tapa kun saattaa myös olla tehdä vain se mitä muut käskevät, kun ei halua tai kykene ajattelemaan asioita itse.

Tärkein asia joka jokaisen kuitenkin tulisi muistaa on se, että pakko ei ole haluta tai ajaa muutosta mihinkään. Näistä asioista voi edelleenkin vain jutella lämpimikseen muiden samanmielisten kanssa tekemättä yhtään mitään konkreettista asiaa joka saattaisi vaikuttaa muihin ihmisiin. Maailma pyörii radallaan juuri niin kauan kuin se pyörii ja kun se lakkaa pyörimästä, ihmisten teoilla on siihen varsin vähän tekemistä. Mutta siihen päivään saakka joka ihmisen joka ikisellä teolla ja tekemättömyydellä on merkitystä. Ei ehkä kovin suurta merkitystä, mutta vähintäänkin jokin vaikutus hänen omaan tilanteeseensa. Kysymys kuuluukin, minkälaisessa maailmassa haluaisi elää ja kuinka paljon on valmis tekemään sen saavuttamiseksi.

…

Positiivista on tässä kuitenkin se, että en tiedä yhtäkään tapausta missä tämä ”kääntyminen” olisi toistunut niin, että järjestelmään uskon menettänyt olisi yht'äkkiä jälleen alkanut uskomaan uudelleen valtamedian propagandaan. ”Kapinallisten” määrä siis kasvaa, hitaasti, mutta kun väki luonnollisen poistuman kautta kuitenkin vähenee, en näe kuitenkaan mitään suurta aaltoa lähitulevaisuudessa tapahtuvan ja maailman pikkuhiljaa taas parantuvan. Miksi? Suuri joukko ”heränneitä” uskoo kilpailun ratkaisevan maailman ongelmat ja vaikka koko show saataisiin kääntymään, aina siellä joukossa on niitä jotka haluavat voittaa kaikki muut ja sama wanha ihmiskunnan historian toisinto alkaa vain alusta. Joidenkin mukaan kilpailu on luonnollista ja omalla tavallaan kyllä, sitä tapahtuu luonnossa kaikkialla. Tosin pääosin vaan sielä, missä resursseista on puutetta. Luonto kun pyrkii symbioosiin ympärillä olevien osien kesken ja ainoastaan puute ajaa kilpailuun. Ihminen on tietääkseni siitä ainutlaatuinen olento, että se kilpailee omasta tahdostaan ja aiheuttaa tahallaan puutetta, todellista tai kuviteltua. Siksi hamstraamme vessapaperia hädän keskellä…

Kokeilin aikoinani muuttaa maailmaa haluamaani muotoon, kunnes lopulta tajusin että tällöin vien samalla muilta mahdollisuuden päättää itse omista asioistaan - valta muiden yli ei ole koskaan tuonut mitään ”yhteistä hyvää”, vaan aina harvojen etua muiden kustannuksella. Siksi ei ehkä tulisikaan pyrkiä muuttamaan muita, vaan keskittyä siihen oman kodin saamiseen kuntoon ja jos siitä esimerkistä joku muukin inspiroituu ja laittaa myös oman pakkansa kuntoon, se olisi hieno juttu.

Painokoneet seis

Kun hallinto ei diggaa jonkun tahon mielipiteistä ja nämä mielipiteet saavuttavat liian suuren huomion kansan keskuudessa, asialle on tehtävä jotain. Näin kävi aikoinaan MV-lehdelle Suomessa, vissiinkin Infowars/Alex Jones on saamassa tuta ja männäpäivänä Saksassa myös suoritettiin demokratiaa laittamalla lappu luukulle lehtipainolle Compact-Magazin GmbH ja siinä samalla filmituotantoyhtiölle nimeltään Conspect Film.

Koska demokraattisissa maissa on lehdistönvapaus ja silleen, tämä hallinnon temppu olisi tietenkin täysin laiton, joten ensin miljoonayleisölle vääriä sanomia julkaissut tekele määriteltiin ensin median sijasta yhdistykseksi, joka voidaan lain mukaan kieltää kun se on ”äärioikeistolainen”. Juttu mennee kuitenkin oikeuteen ja siitä tullaan riitelemään tulevat vuodet, mutta tämän hetken tietojen mukaan äärivasemmistolainen hallinto laittoi äärioikeiston oman median kiinni. Näistä ääriajattelijoiden nimeämisistä kirjoitin jo aikaisemmin, joten suosittelen lukaisemaan jutun ”Valtavirta-ajattelemattomuutta” noin pohjaksi sen aiheen suhteen.

Sinällään ilmiö ei nyt ole millään tavalla uusi, että alueen vallanpitäjät eivät sitten lainkaan pidä heidän valtaansa sisältäpäin uhkaavista tahoista. Yksi toisensa jälkeen joka ikinen riittävän suureksi kasvava vastavoima hallinnolle tullaan tukahduttamaan tavalla tai toisella, koska jostain syystä valtaan päässeet tahot eivät ole järin innokkaita valtaansa jakamaan, saatikka luovuttamaan. Kuka olisikaan arvannut?! Viimeisin onnistunut vastarinta mahtanee löytyä Tsekkoslovakiasta, Peruskirja 77 muodossa (wiki), mutta useimmiten lopputulos on ollut varsin vahvasti hallinnon tahdon mukainen. En nimittäin laske näitä eri maissa tapahtuneita värivallankumouksia ulkopuolisten tekemänä tilanteeksi, missä kansa itse olisi varsinaisesti noussut vallanpitäjiään vastaan.

Onko siis se vallan vastustaminen oikeasti järkevää?

Näin vuosikausia pienenpieniä kapuloita rattaisiin heitelleenä ja edelleenkin pieniä sivalluksia sinne suuntaan verbaalisesti suorittavana sanoisin että… eeeehkä. Riittävän pienenä toimijana se uhka nähdään niin merkityksettömänä, että sitä sensuuria ja jatkuvaa varjobannausta lukuun ottamatta nämä pohdinnot eivät niitä vallanpitäjiä kyllä kiinnosta. Yksittäiset pienet toimijat ovat siis merkityksettömiä yksinään, mutta kun niitä on paljon, ne lukemattomat pienet viillot alkavat oikeasti nakertaa niitä valtarakenteita. Paitsi että…

Niitä yksittäisiä pieniä toimijoita voidaan nykypäivänä niin naurettavan helposti rajoittaa, että automaagisten algoritmien lisäksi asiaan ei tarvitse juurikaan vallanpitäjien puuttua ennen kuin se toimija alkaa saamaan oikeasti näkyvyyttä ja kuuluvuutta. Ja juuri tästä on jälleen Saksassakin kysymys - pieni media kasvoi riittävän isoksi ja sen sanoma oikeasti uhkasi valtaa. Ei nimittäin riitä, että jokin toimija kasvaa riittävän suureksi vaan sen on myös samaan aikaan haastettava sitä valtaa että se joutuu poikkiteloin oikeiden vallanpitäjien kanssa.

Onkin huvittavaa kuinka varsin moni kuvittelee sen jonkun kohtuullisen suureksi kasvaneen toimijan olevan hallitsevaa järjestelmää vastaan jos sen annetaan edelleenkin toimia. Poliittista vastakkainasettelua halutaan luoda monella eri tavalla ja monessa eri aiheessa, joten toimijat jotka pitävät sen keskustelun Overtonin ikkunan rajoissa mahdollisimman eloisana ovat erittäin tärkeitä koko järjestelmän toimivuuden kannalta. Vastavoimia sille itse järjestelmälle he eivät kuitenkaan ole ja tuottaessaan kansalle sirkushuveja, he mahdollistavat koko sirkuksen jatkumisen.

Jos siis haluaa levittää sitä sanomaa pienelle joukolle, ongelmilta pystyy välttymään lähes täysin koska järjestelmä on luotu pitämään tämmöiset hyttysen kaltaiset riesat kiltisti omissa kuplissaan. Mutta jos haluaa oikeasti alkaa vaikuttamaan asioihin, joihin ne oikeat vallanpitäjät eivät lainkaan pidä sekaannuttavan, pitää olla rahkeet sen mukaan. Moisen toteamista voidaan toki pitää luovuttamisena, mutta itse näen sen realiteettien tunnustamisena. Ainoa ihminen johon kuka tahansa voi vaikuttaa on se oma itse ja aina kun lähdetään pyrkimään muiden mielipiteiden muokkaamiseen, törmätään siihen samaan oikeutukseen kuin mitä itse koko järjestelmässäkin tulisi kyseenalaistaa: milläs helvetin oikeudella kukaan saa mennä muille sanelemaan miten olla, elää ja ajatella? Onko sillä edes väliä pyrkiikö sitä muuttamaan kymmenen, sadan, tuhannen vai miljoonan ihmisen näkemystä maailmasta, jos sitä muuttamista tekee manipuloimalla? Edelleenkin kun se ainoa toimiva tekniikka manipuloidun ihmisen kannan muuttamiseksi on käyttää niitä samoja tekniikoita ja ”uudelleenohjelmoida” se yksilö.

Yli sata vuotta on kansoja hallittu propagandalla kuten Bernays ja Ellul asian kertovat, sitä ennen se propaganda ei ollut ihan yhtä järjestelmällistä… tai no, ei ollut, jos ei lasketa eri uskontokuntien propagandaa viime vuosituhansilta. Onneksi nykypäivänä ollaan niin paljon sivistyneempiä, että roviolla polttamisen sijaan vääräoppiset vain suljetaan ulos yhteiskunnasta ja lytätään virkakoneiston avulla takaisin riviin. Kyllä, selvästi sivistyneempiä nämä tolkun ihmiset nykypäivänä, eiks jeh?

Sama vanha biisi

Vuosien saatossa on tullut luettua ja kuunneltua kymmeniä kirjoja, jotka osaavat kyllä osoittaa maailman ongelmia varsin tarkasti, mutta sitten kun haetaan korjauksia tai niitä ”syyllisiä” ongelmiin, vaikuttaa siltä että nämä kirjoittajat eivät olisi itse lukeneet omaa kirjaansa.

Sokalan ”Raha ei ole sitä mitä luulet” tulikin jo puitua pariin otteeseen, joten ei siitä enempää, mutta Perttu Pölösen ”Saisinko huomiosi? : kirja, joka jokaisen somenkäyttäjän pitäisi lukea” nosti tämän aiheen taas kerran suoraan päin pläsiä. Pääosin siis rautaista analyysiä ja sosiaalisen median ongelmia esiin nostava opus toistaa kuitenkin kerta toisensa jälkeen niitä täsmälleen samoja aiheita esille ”totuutena” jotka kuitenkin kirjan analyysin perusteella tulisi varsin vahvasti kyseenalaistaa - ilmastohumppa, ”rasismi” ja kauhiat salaliittodisinformaatiot. Erityismaininnan saavat myös Matias Desmetin ”The Psychology of Totalitarianism” ja useampikin Michael Sandelin teos, joita en nyt lähde luettelemaan…

Kyllä, on myös täysin mahdollista että olen itse näistä asioista myös ihan kujalla ja oikeasti maailma pyörii juuri kuten Yle kertoo, mutta todisteet eivät vaan puhu sen puolesta. Nimittäin vähintään yhtä monta kirjaa on vuosien varrella osoittanut varsin vahvoilla todisteilla kuinka ne asiat eivät nyt ehkä ihan mene kuten kerrotaan ihan virallisten lähteiden itsensäkin mukaan (esim. Daniele Ganserin ”NATO's secret armies - Operation Gladio and Terrorism in Western Europe”). Toki Ganserin todisteiden kanssa esitetyt asiat menevät monella välittömästi kategoriaan ”mutta eiväthän ne niin tekisi”, mutta kun tekivät ja mikään ei osoita että olisivat koskaan lopettaneet.

Mistä herääkin kysymys, ovatko nämä ”melkein mutta ei sittenkään” teoksien tekijät autuaan tietämättömiä, tahallaan harhaanjohtavia, asiayhteyksiä ymmärtämättömiä vaiko kenties koettavat esittää asiansa niin, että Yleen uskova kansanosa saisi maistiaisen kylmästä todellisuudesta mutta silti riittävän turvallisessa muodossa esitettynä, etteivät saisi välittömästi paskahalvausta? Mene ja tiedä mikä siinä mättää, että monilla se analyysi ja puolitiehen, tosin yksi asia on satavarma: yksikään kirja, yksikään tekijä, joka astuu väärille varpaille yhteiskunnassamme, ei tule koskaan menestymään tässä kilpailuyhteiskunnassamme.

Suurelle yleisölle nimittäin kerrotaan välittömästi, jos joku taho on kehdannut astua väärille varpaille leimaamalla se viestintuoja pahaksi syntiseksi sen hetkisellä oikealla termillä. Omalla tavallaan taiteen kautta asioita esiin tuovat ovatkin paljon paremmassa asemassa, kunhan eivät vaan mene laukomaan haastatteluissa ulos mitä aiheesta todella ajattelevat ja antavat vain teoksensa puhua puolestaan.

Sama vanha biisi kuitenkin siis jatkaa soimistaan - mikään ei muutu. Ei ole olemassa mitään taikaluotia, jolla ihmiset saisi heräämään näihin maailman ongelmiin. Itse näkisin nämä edellä mainittujen teosten kaltaiset tekeleet hyvänä porttihuumeena, mutta pitkään asioita tutkineille ne ovat aivan liian kevyttä kamaa. Ehkä niistä voisi kuitenkin ottaa oppia sen suhteen, miten asioita tulisi esittää jos haluaa vaikuttaa muiden mielipiteisiin? Siis jos haluaa vaikuttaa muiden mielipiteisiin, eikä vaan ajatella ääneen…

Muutama biisi loppuun suomeksi ja toisella kotimaisella eli lontooksi…

Valtavirta-ajattelemattomuutta

Faktabaarin julkaistua uusimman ”faktan” tarkistuksensa otsikolla ”Perussuomalaiset on osa laitaoikeistoa, toisin kuin Sebastian Tynkkynen väittää” (arkistolinkki), some täyttyi jälleen ääriajattelusta. Jutussa mainitaan myös Tommi Kotosen artikkeli (arkistolinkki) ”Äärioikeisto ja sen määritelmät”, tosin faktabaarin jutun lainausta ”ääriajattelun yleinen piirre on voimakas jako sisä- ja ulkoryhmän välillä” sieltä ei löydy, vaikkakin lainaus itsessään on varsin mielenkiintoinen sen vuoksi, että ”tutkijat” joista puhutaan, suorittavat itse oman määrityksen mukaan ääriajattelua. Tutkijat ovat hyviksiä, eri mieltä olevat pahiksia ja automaattisesti täten väärässä.

Keskustelu aiheesta näyttää noudattavan samaa linjaa, eli ”vasemmiston” mukaan kaikki heidän kanssa eri mieltä maahanmuutosta olevat ovat etuliiteoikeistoa, siinä kun syytöksen alla olevat haukkuvat syyttäjiään vihervassareiksi tai kommareiksi. Molemmilla on siis vahvat sisä- ja ulkoryhmät, eikä kumpainenkaan osapuoli pidä heille annetuista haukkumanimistä. Mitään tekemistä vasemmiston ja oikeiston kanssa näillä ryhmillä ei kuitenkaan ole, jos niitä termejä käytettäisiin edes auttavasti sen mukaan, kuin niitä on vuosikymmenten ajan käytetty. Ja siinä onkin koko jutun juoni - ”… ääriterminologia on luonteeltaan suhteellista, ja määrittyy yleensä kulloisenkin valtavirta-ajattelun kautta. Sikälikään termillä ei voi olla täysin pysyvää määrittelyä.” - Faktabaarin mukaan Kotonen.

Jos asialle ei anneta nimeä, siitä ei voida puhua ja jos määritystä muutetaan ja nimiä vaihdellaan sen mukaan mistä suunnasta tuulee, keskustelu asiasta on täysin mahdotonta. Tutkijat tietävät tämän ja itsekin myöntävät tavallaan sen ongelman, mutta silti itse ovat siinä täysillä mukana määritellessään millä nimellä mitäkin nyt tänään kutsutaan. Tämän hetken ”äärioikeistotutkijat” käyttävät lontooksi termejä seuraavan kuvan mukaisesti ja suomalaiset tutkijat kääntävät niitä omasta mielestään tilanteeseen sopivimmalla tavalla, eli aiheuttavat entistä enemmän sekaannusta aiheen suhteen.

Tämän valtavirtaistetun näkemyksen mukaan laitaoikeisto tarkoittaa kaikkia niitä, jotka uskovat tilastoihin.Tämä väestönvaihtoteoria, josta nämä ”tutkijat” puhuvat on tilastollinen tosiasia, mutta se halutaan leimata hulluksi salaliittoteoriaksi heidän toimestaan. Miksi? Koska monikulttuurisuus on rikkaus ja voimavara, vaikka se ei tähän päivään mennessä ole vielä koskaan tai missään aiheuttanut muuta kuin kohonneita jännitteitä. Kyllä, johonkin maahan tietoisesti ja omasta halustaan muuttava ja integraatiohaluinen yksilö voi olla positiivinen asia yhteiskunnalle, mutta lähestulkoon mistä tahansa muusta syystä (myös puhtaasti työn perässä) muuttavat ihmiset tuppaavat kokonaiskuvaa katsoen heikentävän tilannetta pitkällä aikavälillä. Lyhyellä aikavälillä se voi tuoda hyötyä (harvoille), mutta nämä tapaukset ovat varsin harvinaisia. Mutta maahanmuutto ei nyt ole tämän jutun pointti, vaikka se onkin se asia millä perusteella tämä etuliiteoikeisto määritellään.

Laitaoikeisto on siis uusi kattotermi kaikille maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuville. Radikaalioikeisto ajaa asiaansa politiikan kautta ja äärioikeisto kaikin keinoin. Noihin kuvan alasuuntauksiin en ota nyt kantaa, niistä olen raapustellut jo aikaisemmin. Samalla logiikalla maahanmuuttoa kannattavat ovat siis laitavasemmistoa, politiikassa radikaalivasemmistoa ja loput sitten äärivasemmistoa, eikös? Ai ei vai? Koska tutkijoiden konsensus ei asiaa niin näe, missään ei siis ole näitä vasemmiston versioita tästä aiheesta. Ongelma saattaa tosin johtua siitä, että tutkijoiden omaa terminologiaa käyttäen he ovat itse lähes poikkeuksetta äärivasemmistoa ja hallinnot ympäri Eurooppaa radikaalivasemmistoa.

Vanhojen määritysten, eli taloudenhoidon kortilla mitään eroa ei näissä poliittisissa puolueissa ole. Kaikki ajavat täsmälleen samaa neoliberaalia talouspolitiikkaa jossa kilpailulla ratkaistaan kaikki ja ainoa ero näillä laidoilla onkin siinä, että ”oikeisto” on ensisijaisesti antamassa kavereilleen ja ottamassa kansalta, siinä kun ”vasemmisto” on ensin ottamassa kansalta ja sitten antamassa kavereilleen sen kansalta varastetun rahan (ja lainaksi otetun siihen päälle).

Mutta jokin ero täytyy näiden eri puolueiden välille löytää, joten tällä hetkellä se on maahanmuuttokysymykset. Tavan kansa kuitenkin uskoo kaiken mitä media heille uskoo, joten kauniit sadut puolueiden eroista uppoavat kuin kuuma veitsi voihin ja sen seurauksena jengi juoksee someen julistamaan oman näkökantansa ainoa oikeellisuutta, siinä kun kaikki siitä eroavat ovat pahoja syntisiä.

Nämä tutkijat, samoin kuin media, voisivat tuoda järjen mukaan tähän keskusteluun niin halutessaan, mutta jaettua kansaa on helpompaa hallita ja kumpainenkin aatesuunta pyrkii masinoimaan sen oman puolensa barrikaadeille… että saavat sitten itse suljettujen ovien takana jatkaa samaa sirkustaan, missä harvat hyötyvät muiden kustannuksella. Suurin osa näistä tutkijoista näyttää kuitenkin uskovan siihen omaan aatemaailmaansa niin vahvasti, ettei heillä ole pienintäkään aikomusta pyrkiä keskusteluun vaan he tekevät kaikkensa voittaakseen tämän kulttuurisotansa.

Ja vähemmän yllättävästi kansa on jälleen häviäjän osassa, aivan samoin kuin ne kaikki maahanmuuttajat täysin riippumatta siitä, mistä syystä he ovat vaihtaneet osoitettaan toiseen maahan. He nimittäin tuhoavat oman kotinsa siinä samalla, koska eivät koe millään tavalla yhteyttä siihen ja halua pyrkiä parantamaan sitä omaa yhteisöään. He ovatkin omaksuneet lännessä pitkään vallalla olleen individualistisen ajattelun, jossa minä itte ja muut sitte. Jos jostain toisaalta saa täyden ylläpidon ilmaiseksi, miksi ei tarttua tarjoukseen vaikka se kuseekin sitten niiden muiden muroihin? Osalla syynä voi myös olla omien aatteiden levittämistä … vääräuskoisille.

Toki siihen hulluun salaliittoon kuuluu myös ajatus, että tämä maahanmuutto olisi tietoista ja tahallaan organisoitua tiettyjen tahojen toimesta. Siksi tarvitaankin käännytyslaki estämään aseistettu maahanmuutto yhdestä suunnasta, samalla kun rahoitetaan sitä toisaalla täysin avoimesti ja todistetusti. Ai niin, se yli hys hys, koska se liittyy erääseen ryhmään jonka kritisointia ollaan pian myös Suomessa kieltämässä, koska mikään ei sano ”tutuus” kuin jonkin asian tutkimisen ja kritisoinnin kieltäminen, eiks jeh?

Mihinkähän lokeroon nämä ”tutkijat” minut ovat laittamassa kun kritisoin maahanmuuttoa, kutsun ihan ilomielen nykyistä sekä edellistä hallitusta fasistiseksi ja päälle vielä en kannata yhdenkään tahon tahi yksilön valtaa kenenkään toisen ylitse? Itse kyllä tiedän millä nimellä moista aatetta kutsutaan, mutta ne helvatan woke-vihervassarit ovat senkin menneet pilaamaan.

Demokratian voitto Ranskassa 2024 vaaleissa

Kansa on puhunut, pulinat pois ja olisivat äänestäneet oikein!

Ranskan eduskuntavaalien tulos on nostanut melkoisen älämölön netissä, kun eniten ääniä saanut puolue jäi kolmanneksi ja kolmanneksi jäänyt kiri toiselle sijalle paikoissa. Eihän tuossa ole mitään järkeä, eikä demokratia ole toteutunut lainkaan oli se yleisin ihmetys. Laitetaan kuvana tulos:

Miten siis on mahdollista, että eniten ääniä saanut puolue jäi kolmanneksi ja noinkin suuri ero paikoissa voittajiin nähden? Voittajaksi päätyi siis ”vasemmisto”, Macronin johtama ”keskusta” oli toisena paikoissa ja LePenin ”oikeisto” jäi kolmanneksi. Niin se miksi näin kävi? Vaalimatematiikan ansiosta. Ranskan järjestelmä poikkeaa Suomen vastaavasta melkoisesti, joten otetaan semmoinen raaka yleistys järjestelmästä: vaalit järjestetään niin, että jokaisessa ”läänissä” puolueet asettavat yhden ehdokkaan ja ensimmäinen kierros polkaistaan käyntiin. Jos ensimmäisellä kierroksella yksi ehdokas saa enemmistön, eli yli 50% annetuista äänistä, hän pääsee läpi ja se lääni sai ehdokkaan. Sama äänestys suoritetaan siis jokaisessa 577:ssä läänissä ja jos yksikään ehdokas ei saa ekalla kierroksella enemmistöä, polkaistaan uusi kierros käyntiin, jossa mukana on yleensä 2-4 ehdokasta - kaikki, jotka saivat yli tietyn rajan joka käsittääkseni oli 12,5%. Toisella kierroksella äänestetään näistä muutamasta ehdokkaasta ja sen voittaja valitaan sitten edustamaan aluettaan.

Mutta sitten tapahtuikin kikkakolmonen, joka aiheutti tämän hieman oudolta kuulostavan lopputuloksen. Sen sijaan, että näiden kolmen ryhmittymän kärkiehdokkaat kisasivat toisiaan vastaan, yli 200:ssa läänissä yksi tai useampi ehdokas jättäytyi kisasta pois. Miksi? Koska keskusta ja vasemmisto halusivat estää oikeiston valtaanpääsyn, he laskivat että noilla luvuilla he eivät saisi kumpainenkaan eniten ääniä kolmesta, vaan oikeisto voittaisi, joten jomman kumman ryhmän ehdokas pudottautui pois kisasta.

Sen sijaan että vaalit olivat kenet ihmiset haluaisivat valtaan, he äänestivät ketä he eivät halunneet ehdokkaakseen. Riskinä toki oli, että ihmiset eivät oman suosikkinsa pudottautuessa pois äänestäisikään sitä kumppania, vaan kääntyisivät suosimaan ”oikeistoa”, mutta tulokset puhuvat puolestaan - ”oikeisto” jäi toisella kierroksella toiseksi monessa paikassa ja ”vasemmisto” tai ”keskusta” voitti kyseisen alueen vaalit toisella kierroksella, vaikka ”oikeiston” ehdokas saattoikin olla ykkösenä ekalla kierroksella. Taktista äänestämistä, jota Suomessakin harrastetaan, mutta pudottamalla toisen ehdokkaan pois kisasta poistettiin se mahdollisuus että kansa hölmöyttään äänestäisi edelleen suosikkiaan sen sijaan että äänestäisi sitä ”väärää” ehdokasta vastaan.

Lopputulos antaakin selvän sanoman - enemmistö ranskalaisista ei halunnut ”oikeiston” voittavan. Kansan tahto siis toteutui, pulinat pois!

Tilanne on tosin varsin kaukana selvästä, koska ”keskusta” ja ”vasemmisto”, vaikka yhdessä tuumin halusivat ”oikeiston” häviävän eivät kuitenkaan halua leikkiä liioin keskenään samassa hallituksessa. Kumpainenkaan ei saavuttanut enemmistön asemaa ja vaikka kaikki kolme isointa koalitiota voisivat muodostaa kaksikkona enemmistön, ei kukaan halua mennä samaan hallitukseen niiden kahden muun kanssa.

Yhtenä vaihtoehtona on siis muodostaa vähemmistöhallitus, minkä tahansa näiden kolmen toimesta yksistään ja rukoilla, että saisi edes jonkun esityksen läpi ja ettei se oppositio äänestäisi epäluottamusta. Virkamieshallitus, eli ei yhdenkään puolueen edustajia ja jokainen puolue äänestää sitten omantuntonsa mukaan olisi toisena vaihtoehtona. Uudet vaalit ovat myös mahdolliset tai sitten Macron potkitaan ulos paikaltaan, joka ei sekään tietysti ratkaise sitä alkuperäistä ongelmaa mutta selventäisi tilannetta edes hitusen. Tai sitten koko hallinto lamautuu ja uusia lakeja ei saada aikaiseksi lainkaan ennen seuraavia vaaleja, mikä ei välttämättä ole huono vaihtoehto sekään. Poppareita saakin nyt kaivaa Ranskassa esiin ja niitä voi sitten paistella vasemmistoradikaalien ulkoilmagrilleissä tulevina päivinä!

Onko tämä nyt sitten demokratiaa? On. Typerillä säännöillä pyörivää demokratiaa, mutta kyseessä on se kansan tahto, niin hullulta kuin se kuulostaakin.

D'Hondtin menetelmä ääntenlaskussa estää tämän kaltaisen sirkuksen, mutta eipä sitäkään voida pitää reiluna järjestelmänä, koska se suosii suuria vanhoja puolueita melkoisesti. Mutta hei, tämä ”demokratia” on se paras järjestelmä, vaikkei täydellinen olekaan, vai kuinka se meni? Ja Ranskakin on tasavalta, joten turha edes kuvitella sen olevan kansanvaltainen… Olisivat vaan äänestäneet oikein.

Ylellä vellit housuissa

Eipä tainnut mennä edes kuukautta siitä, kun edellisen kerran Yle (ja toimittelijat noin yleensä) oli syytetyn penkillä puolueellisuuden vuoksi. Viimeksi syy oli toimittelijoissa, tällä kertaa syy on johdossa ja sisäisissä säännöissä, eli heidän DEI-opastuksessaan (Diversity, Equity and Inclusion eli tämä kuuluisa ”monimuotoisuus, yhdenvertaisuus ja sensitiivisyys/inkluusio” … tai latinasta dei, ”Jumalan”, eli ei lainkaan uskonto tuo inklusiivisuus). Ylen viimeisin (tällä hetkellä) vastine syytöksiin (arkistolinkki) on otsikoitu seuraavasti: ”Vastaavalta päätoimittajalta: Puuroa ja velliä ei saa sotkea, kun keskustellaan median moniäänisyydestä”

Jos haluaa vetää mutkat kunnolla suoriksi, tuon artikkelin ingressi itse asiassa paljastaa koko jutun juonen: ”Vastuullinen journalismi huolehtii faktojen pitävyyden lisäksi myös siitä, ettei asioista synny virheellisiä mielikuvia.” Ylen tehtävä siis pohjimmiltaan on se, ettei asioista synny virheellisiä mielikuvia. Ettei kansa siis ajattele väärin heille kerrotuista asioista.

Pitänee nostaa Ylen artikkelille kuitenkin hattua siitä, että nyt ei kierrellä ei kaarrella, vaan pureudutaan itse asiaan: ”Sanotaan tärkein heti alkuun ja kirkkaasti: me Ylellä puolustamme jokaisen ihmisen oikeutta olla sellainen kuin on. Haluamme edistää joka ainoan ihmisen – taustasta ja lähtökohdista riippumatta – yhtäläistä oikeutta ihmisarvoiseen elämään.” Eli nyt herätys kaikki Putinistit ja koronadenialistit, Yle välittää teistä, samalla kun huolehtii ettei kenellekään synny virheellisiä mielikuvia (pahoista syntisistä) ihmisistä!

Loppu artikkelista onkin sitten puolustelua siitä, että niinhän ne kaikki muutkin ajavat monimuotoisuus-uskontoa joten se on oikeutettua. Mielipiteiden monimuotoisuudesta ei kuitenkaan ole kysymys, vaan ihmisten luokitteleminen eri ryhmiin tapahtuu niiden oikeasti merkittävien asioiden vuoksi, eli iän, sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen, etnisyyden ja uskonnon mukaan. Siis niiden asioiden, joidenka perusteella syrjiminen on lain mukaan kiellettyä (Yhdenvertaisuuslaki 3 luku, 8 §). Jos kerran noiden asioiden vuoksi syrjintä on kiellettyä, eikö olisi parempi ettei ihmisiä luokiteltaisi niiden mukaan? Monimuotoisuus demokratiassa kun tulisi perustua mielipiteisiin ja näkemyksiin, ei pärstäkertoimeen, mutta tämän DEI:n palvonnan pyhässä sakramentissa kaikki ne syyt joiden perusteella ei saa syrjiä, ovat asioita jotka jokaisen ihmisen täytyy toisista tiedostaa ja muodostaa niistä oikea mielikuva.

Joka tapauksessa someraivo on taas lähtenyt asiasta laukalle ja kumpainenkin puoli pyrkii etsimään ne kaikista heidän mielestään typerimmät argumentit esiin ja kumoamaan ne sitten omilla argumenteillaan kuten ”katso nyt kuinka typerä tuo toinen on”. Kyllä, netissä pyörii paljon typeriä väitöksiä, mutta varsin runsaasti myös kriittisiä kannanottoja, jotka pitäisi ottaa vakavasti sielä Ylen suunnassa, jos leikittäisiin objektiivista ja puolueetonta mediaa. Onko Yle sitten tuommoinen luotettava ja objektiivinen media? Ei, kuten ei ole mikään muukaan valtamedia. Onkin sinänsä hauskaa, kuinka kaupallisen median toimittelijat ovatkin kärjessä hyökkäämässä Yleä vastaan, unohtaen ihan kuin sattumalta heidän omien työnantajiensa eturistiriidat tässäkin aiheessa. Yle on heidän suurin kilpailijansa ja Ylen epäreilu kilpailuetu verovaroin rahoitetusta mediasta on eksistentiaalinen uhka kaupalliselle propagandalle.

Lähes poikkeuksetta ihmiset käyttävät heidän omaa, sisäänrakennettua, 100% tarkkaa ja varmaa propagandatutkaansa arvioidessaan mitä tahansa sanomaa tai sen lähdettä: jos sen kanssa on samaa mieltä, se on totta, jos eri mieltä, se on propagandaa. Siksi nyt edistykselliset tahot ovat puolustamassa Ylen DEI agendaa, siinä kun konservatiivit näkevät sen mädätyksenä ja pahana propagandana (näin karusti yksinkertaistaen kulttuurisodan osapuolet). Kuitenkin puolin ja toisin ollaan heti valmiita jakamaan myös sen ”vastapuolen” median sanomaa, kun se sopii omaan agendaan ja ne ”oikeat asiantuntijat” pääsevät ääneen. Osa toki varsin kriittisesti arvioi esimerkiksi Ylen toimintaa senkin suhteen, että säätiedotuksia myöten siihen uutisointiin viljellään niitä juuri tämän hetken oikeita taikasanoja, kuten ilmastonmuutos ja monimuotoisuus ja yhdenvertaisuus. Ajatella, media pyrkii laajamittaiseen ja kaikenkattavaan mielpidemuokkaukseen?! Ai niin, median tehtävänän oli Ylenkin mukaan ”oikeiden” mielikuvien synnyttäminen ja se toimii parhaiten, kun niitä oikeita mielikuvia viljellään ihan joka paikkaan, uutisista niin säähän kuin urheiluun, sekä joka ikiseen viihteeksi laskettavaan ohjelmaan vauvasta vaariin soveltuvaksi tehtynä.

Kautta aikojen ns. integroiva propaganda on ollut tärkeimpiä asioita kansoja ohjailtaessa. Yksi yhteinen tarina, ne yhteiskunnan perususkomukset, on yhtenäistettävä jollain tavalla ja kun kirkko menetti valtansa tämän suhteen, media nappasi kopin vallanpitäjien etua ajavasta propagandatuutista. He päättävät mitä kerrotaan ja ennen kaikkea sen, mitä jätetään kertomatta, koska ihmiset eivät voi muodostaa mielipidettään asioista, joista he eivät ole tietoisia. Ja ne asiat, joista he tulevat tietoiseksi, heitä täytyy valistaa etteivät he vahingossakaan saa virheellisiä mielikuvia.

Tällä hetkellä kansa ei kuitenkaan ole vielä avosylin ottamassa DEI uskontoa vastaan ja sosiaalinen media mahdollistaa varsin kovaäänisen kuoron sitä vastaan. Näiden eri uskomusjärjestelmien hivuttaminen kansalle on kuitenkin median leipälaji, joten eiköhän tämäkin virallinen tarina siihen tolkun ihmisten suureen massaan tule tulevien vuosien aikana uppoamaan. Aivan kuten ilmastonmuutoksen kanssa kävi - vuosikymmenten mielipidemuokkaus on tehnyt tehtävänsä ja moderni punakaarti istuskeleekin nyt kaduilla osoittamassa mieltään. Ai niin, marssitaanhan jo nyt tämän uuden villityksen liput liehuen varsin ylpeästi ympäri maailmaa…

Kritiikki ja vilkas keskustelu jonkin asian suhteen tarkasti rajattuna oli jo Chomskyn mukaan paras keino pitää kansa tottelevaisena. Siksi taas saa Yleä kritisoida wokeksi ja sitten kriitikkoja haukkua natsiksi, mutta koko median asemaa ei parane kyseenalaistaa. Se on äärimmäisen vaarallista demokratiallemme jos usko ja luottamus instituutioihin ja auktoriteetteihin alenee sen seurauksena, että osa kehtaa syyttää koko järjestelmää sen sijaan että se nyt jokin yksi toimija joka päätyi sylkykupiksi. Osa jälleen kerran myös valittelee Ylen johdon palkan olevan korkeampi kuin presidentin, pääministerin tai puolustusvoimien komentajan, mutta se on täysin loogista: maan tärkeimmän ja luotetuimman propagandakoneiston johtajan tehtävä on ehkäpä se kaikista merkityksellisin koko länsimaisessa demokratiassa. Yle saisi koko hallinnon polvilleen, presidentin eroamaan ja komentajat siirtymään varhaiseläkkeelle, jos Yle niin tahtoisi tehdä. Miten muka? Antamalla se oikeanlainen mielikuva kyseisestä tahosta koko kansalle.

Miksi ihmeessä sitten Yle ja muut vastaavat aiheuttavat näitä tämmöisiä puuron ja vellin sekoituksia? Että leipäjonosta haetun leivän kanssa olisi kansalle myös viihdettä tarjolla…

Onko Suomi sodassa?

Toveri Toverin mukaan Suomi on sodassa (29.6.2024) ja uutiset nappasivat kiinni tähän muutama päivä sen jälkeen, koska sodanlietsonta on vissiin niin hienoa. Kommentti sinällään pitää paikkansa, toki, mutta tällöin sana ”sota” merkitsee jotain muuta kuin ”perinteistä” kineettistä sotaa missä tykit hoitavat puhumisen. Toveri Toverin asemassa olevalta tyypiltä voisi ainakin kuvitella löytyvän edes auttavasti pelisilmää kun laukoo eetteriin mielipiteitään, jolloin sanan ”sota” käyttöä voisi kuvitella kannattavan välttää, mutta toisaalta… kun käsky käy niin vasallit eivät kysele miksi, vaan kuinka korkealle.

Muutamaan kertaan aikaisemminkin on tästä aiheesta tullut jo tosin naputeltua, joten eri osista voi tarkemmin lukea seuraavista teksteistä: Sisäisiä hybridiuhkia, Neutraalia sotapropagandaa, Myötätunto kateissa - median sodanlietsontaa, Pehmeä vallankäyttö, Kognitiivinen sodankäynti, Schrödingerin Venäjä ja päälle vielä wanha artikkeli VastaValkean ajoilta vuodelta 2018 (linkki tosin arkistosta, koska VV on kadonnut bittitaivaaseen) - Suomalaiset hybridisodan keskellä. Mikään ei siis ole merkittävästi muuttunut vuosien saatossa…

Nykyinen narratiivi perustuu siihen olettamaan, että imperialistinen Putin haluaa valloittaa koko maailman. Ihan vaan siksi, koska hän nyt vaan on niin paha maailmanvalloitusta halajava diktaattori, jonka propaganda on aivopessyt kaikki ne, jotka eivät usko tähän tarinaan. Samalla hänen aseensa eivät toimi, miehistö on ihan diipadaapaa ja varusteet mihinkään edes auttavasti hyökkäykseksi kutsuttavaan ovat loppuneet jo vähintäänkin vuosi sitten, eli sota on jo käytännössä ollut ohi jo … kuukausi sen alkamisen jälkeen. Sodalla ei siis ole mitään tekemistä sen kanssa, että lännen aseteollisuus vetää ennätystuloksia kun valtioiden johtajat kaatavat kansalta varastamaansa rahaa suoraan asekauppiaiden taskuun, se pitää aina muistaa! Saatikka sen kanssa, että jenkit ovat ratkaisseet tähän saakka kaikki sisäiset ongelmansa lähtemällä sotimaan jonnekin toisaalle…

Päättäjille tämä on toki melkoista juhlan aikaa. Ensin kaikki mahdolliset ongelmat voitiin laittaa koronan piikkiin ja sen jälkeen joka ikinen itse aiheutettu ongelma voidaan nyt pistää ”sodan” syyksi. Talous on kuralla, terveydenhuolto sössitty, velkaa otetaan lisää minkä ehditään ja kansa siltikin kuuliaisena toistaa samaa mantraa ”Putinin syytä”, koska sanktiot jostain kumman syystä toimivatkin täysin päinvastoin, kuin niiden kerrottiin toimivan. Alusta alkaen koko tarina on ollut tarkasti hallittua ja yhdenmukaista, ihan kuin … liberaalissa demokratiassa oltaisiin siirrytty sensuuriin ja autoritääriseen median hallintaan?

Kun eduskunta yksimielisesti 1.7.2024 antautui, eikun siis allekirjoitti miehityssopimuksen, eikun siis yhteistyösopimuksen jenkkien kanssa, mahtoi se Toverin mainitsema sota kuitenkin päättyä. Laukaustakaan ampumatta loppukin valta annettiin pois kansalta, koska EU nyt oli jo tähänkin saakka vastuussa suuresta osasta säädännästä Suomenmaassa. Nyt maamme siis toimii sekä maksajana jenkkien sotaleluista, kuin mahdollisena taistelutantereena jos isäntämme päättävät siirtää vaalejaan sillä perinteisellä tavallaan. Ottaen toki maamme historian huomioon, suomalaiset ovat aina olleet kova kansa taistelemaan viimeiseen mieheen muiden puolesta.

Ehkäpä se suurin yllätys tavan kansalle olisikin tieto siitä, että kaikki suurvallat ovat suorittaneet em. pehmeää vallankäyttöä omaksi edukseen. Suomikin on pyrkinyt toki samaan, kipatessaan miljardeja Afrikkaan ja lähi-itään siinä toivossa, että osa siitä rahasta palaisi maahan pakolaisten taskussa? Siinä kun moni muu maa on pyrkinyt parantamaan omaa tilannettaan, Suomi useiden muiden länsimaiden kanssa on taas pyrkinyt pahentamaan omia ongelmiaan pehmeällä vallankäytöllään. Selitys tälle voisi toki olla se, että ne muut ”pahat” vallat ovat vaan niin paljon parempia tässä pelissä, tai sitten että Euroopan polkeminen suohon on tarkoituksenmukaista ja täysin tahallista?

Mainiona esimerkkinä tästä omien ongelmien pahentamisesta ja kaikesta Putinin syyttämisestä onkin viime päivien keskustelu käännytyslaista. Jos itärajalta tulee yksikin ”pakolainen”, hän on saletisti Putinin henkilökohtaisesti masinoima hybridiuhka, siinä kun 30.000+ Ruotsin rajalta lompsivaa jantteria on sotaa ja vainoa pakenevia lapsukaisia. Kansainväliset sopimukset tulkitaankin aina sillä tilanteeseen sopivalla tavalla, koska tietääkseni Ruotsi on ”turvallinen” maa, siinä kun Venäjän kerrotaan olevan sodassa jolloin sieltä pakeneminen olisi juuri sitä suojelua… mutta mistäs minä tietäisin. Osa puhuukin väestöllisestä sodankäynnistä tämän suhteen, mikä on varsin osuva termi kun katsotaan millä tavalla nämä läntiset liberaalit demokratiat ovat hoitaneet omia asioitaan viimeisen… puolen vuosisadan aikana. Joka ikinen negatiivinen tapahtuma onkin tulkittu ja tullaan tulkitsemaan hybridiuhaksi Venäjän toimesta, koska mitään todisteita ei tarvitse esittää kunhan vaan ”asiantuntija” niin sanoo. Mikään ei voi johtua oman maan päättäjien tietoisista valinnoista viime vuosikymmeniltä, vaikka monista ongelmista on yritetty saada ihmisiä havahtumaan.

Jos kaikki todisteet otetaan huomioon, voidaan todeta Suomen olevan jonninsortin hyökkäyksen alla, ehkäpä jopa hybridisodassa tosin varsin pieniltä osin kineettisessä sodassa. Kysymys kuuluukin, ketä vastaan? Suurin osa niistä uhista kun ei tule idästä, vaan lännestä (läheltä ja kaukaa) tai suoraan oman maan sisältä. Median sanoma on lähes 100% yhtenevää kaikkien sotapropagandan oppien mukaisesti, mutta sanoma on nimenomaan kansaa vastaan, ei kuten olisimme puolustautumassa ulkoista uhkaa vastaan. Ja kuka ne mediat meillä omistaa ja kenen sanomaa he levittävät? Ai, ei se ollutkaan Putin joka ne mediat meillä omistaa?

…

Jälkihuomautuksena niille keskimäärin kolmelle idiootille, jotka kykenivät lukemaan koko tekstin ja valmistautuivat jo iskemään kommentteihin jollakin alustalla että ”no mikset muuta Venäjälle kun noin sitä kannatat”… Kaikki suurvallat käyttävät pehmeää valtaa ja sotapropagandaa 24/7 omaksi edukseen kilpailussaan muita vastaan. En kannata näistä pelureista yhtäkään, mutta kritiikkini osuu pääosin lännen koneistoon koska satun nyt vaan asumaan sen alaisena ja olemaan heidän vallankäytön kohteena. Ja miksi olemme jonkin isomman vallan alla? Kaltaistenne typerysten vuoksi. Ne suuret laumat ”tolkun ihmisiä” mahdollistavat tämän pelin, jossa kansa on aina se joka häviää. Joidenkin mukaan sillä on kuitenkin suurikin merkitys kenen saappaan alle tulet poljetuksi… joten nyt ilomielin otetaan Usraelin suunnalta kuivana kakkoseen. Siitä kuka tätä peliä loppuviimein pyörittää, siihen en osaa sanoa mitään varmaa, muuta kuin sen, että kansa se ei ole joka on vallassa, vaikka niin meille kovasti kerrotaan.

Ehtymätön luonnonvara - typeryys

Suomen Kuvalehdessä julkaistu essee (arkistolinkki) ihmisten typeryydestä on omalla tavalla varsin huvittavaa luettavaa, kun ottaa huomioon missä se on julkaistu. Koko juttu nimittäin pohjimmiltaan kuvaa sitä ”tolkun ihmistä”, joka on siis kyseisen lehden oma asiakaskunta noin pääpiirteittäin. Onneksi juttu on riittävän hyvin naamioitu peittämään se halveksunta typeriä ihmisiä kohtaan, että jutun voi kuka tahansa typerys lukea hyvillä mielin ja tuntea itsensä hyvinkin viksuksi.

Kyllä, juuri nämä ”tolkun ihmiset” kautta aikojen ovat mahdollistaneet ne kaikista pahimmat tyranniat ja kun pahat ihmiset saavat tyhmät liikkeelle, taivas on rajana mitä saadaan aikaiseksi. Kun auktoriteetti kertoo heille uskottavan sadun, he omaksuvat sen sellaisenaan osaksi omaa uskomusjärjestelmäänsä ja alkavat puolustamaan sitä kerrottua tarinaa kuin he olisivat henkilökohtaisesti siitä vastuussa. Erona entisaikojen typeryyteen onkin nykypäivänä lähinnä se, että nykyään kuka tahansa voi mennä todistamaan oman typeryytensä kaikkien nähden sosiaalisessa mediassa, siinä kun ennen kylähullut olivat vain paikallisia julkkiksia.

Huomiotaloudessa typeryyden valjastaminen omaksi eduksi onkin naurettavan helppoa. Ei tarvitse kuin laukaista yksi valtavirran konsensuksesta poikkeava kommentti siitä sen hetkisestä isosta asiasta niin johan on sopulilauma samantien paikalla. Alustat, joilla pystyy seuraamaan kuinka paljon näkyvyyttä jokin julkaisu saa sopivat testikäyttöön erinomaisesti, joten X:ssä tehtyjen pienimuotoisten testien jälkeen sanoisin, että raivofarmaus nostaa näkyvyyttä 10-100x normaaliin nähden. Ei siis kannata lainkaan ihmetellä, miksi poliittiset pelurit laukovat harva se päivä jotain täysin idioottimaista soopaa sosiaalisessa mediassa - he vain hyväksikäyttävät typeryyttä omaksi edukseen.

Varmin konsti pitää ainakin osa typeryksistä loitolla on käyttää hyväksi esseessä mainittua havaintoa - kultakalan huomiokyky on 8 sekunnin luokkaa, tolkun ihmisellä noin 9 sekuntia, jonka jälkeen he ovat jo etsimässä seuraavaa aloitusta räyhättäväksi. Ja siksi se raivofarmaus toimii niin hyvin huomiotaloudessa - lyhyt avaus ja selkäytimestä tuleva reaktio, sitten seuraava! Päälle vielä alustat voivat syöttää joka väliin omia mainoksiaan, jolloin heidän oma kohdeyleisönsä altistuu mainostajien sanomille kymmeniä kertoja minuutissa. Kertakaikkiaan nerokas järjestelmä!

Mitään korjausta ei liioin tähän ongelmaan ole olemassa. Se noin 80 pinnaa kansasta kuuluu tähän ”tolkun ihmisten” ryhmään, jotka eivät aikaansa turhaan miettimiseen tuhlaa. He reagoivat ennalta opitulla tavalla asioihin, jotka heille on aikaisemmin ohjelmoitu koulun ja median kautta, ummistaen samalla silmänsä kaikelta poikkeavalta. Osa pyrkii sitten hyväksikäyttämään tätä laumakäyttäytymistä, minkä vuoksi joka maahan tuppaa muodostumaan omia poliittisia ryhmittymiä, jotka sitten ohjailevat sitä omaa typerysjoukkoaan. Lauma voidaan yllyttää lähes mihin tahansa toimintaan ja sen lauman ollessa enemmistö, poikkiteloin meneminen ei välttämättä aina kannata. Typerysten joukosta sen pahan ihmisen havaitseminen on joskus haastavaa, mutta yleensä ne löytyvät suurten johtajien takaa, ei suoraan korkeimmalta pallilta. Miksi? Koska pahantahtoiset ihmiset tuppaavat pistämään silmään… siis niille muille, koska typeryksille kelpaa kuka tahansa karismaattinen hahmo valtaan.

Absurdi demokratia

Viime päivien keskustelut niin käännytyslaista kuin Elokapinan sirkusesityksistä pyhän Gretan pidätys mukaan lukien osoittavat hienosti sen, kuinka järjetön ajatus koko sääntöpohjainen demokraattinen järjestelmä loppuviimein onkaan. Moinen näkemys on tietysti ”demokratian vastainen” ja äärimmäisen vaarallista demokratiallemme, mutta samalla se on koko liberaalin demokratian aatteen mukaan kriittinen osa koko järjestelmää. Niin siis mikä? Sanan- ja mielipiteenvapaus.

Puolen tusinan paparazzin saattelemana pyhä Greta siis talutettiin poliisin toimesta pois kadulta ja vähintään yhtä monta kameraa seurasi joka ikistä poliisin suorittamaa kadulta poistoa tässä viime päivien aikana. Osa kansasta hurraa, osa taas kiroaa toiminnan alimpaan helvettiin ja liikkeen kieltämistäkin ollaan ehdotettu, koska moinen toiminta polttaa hukkaan yhteiskunnan varoja ja sitoo polliisin turhanpäiväisiin tehtäviin. Jos liikkeen kieltämisen perusteluna olisi yhteiskunnan varojen tuhlaaminen, aloittaisin itse noista meidän poliittisista puolueista, mutta se on taas toinen asia. Oli liikkeen ajamasta asiasta sitten mitä mieltä tahansa, Elokapina on kuitenkin niitä harvoja toimijoita, jossa aktivistit laittavat itsensä likoon oman asiansa puolesta ja koettavat tulla kuulluksi ihan niiden järjestelmämme omien sääntöjen rajoissa. Vain tyrannioissa mielen osoittaminen kielletään, joten … poliittisten lakkojen kieltäminen on ihan ok, samoin kuin korona-ajan sumputukset? Ehkä ne säännöt eivät ole ihan kaikille samoja?

Käännytyslaki ja siitä noussut hälinä on myös jännä ilmiö sen suhteen, että samaan aikaan pitäisi koettaa teeskennellä ihmisoikeuksia ja sääntöjen noudattamista, kun ollaan säätämässä lakia joka noita rikkoo. Niin vai rikkooko? Riippuu keneltä kysyy, koska lakien tulkintaa voidaan suorittaa varsin vapaasti näissä järjestelmissä ja sillä hetkellä vallassa oleva sakki päättää miten lakia milloinkin tulkitaan. Tämä taas on vahvasti ristiriidassa vallanjako-opin kanssa, mutta se nyt ole ennenkään ketään häirinnyt? Kun samat tyypit, jotka säätävät lakeja päättävät ovatko ne perustuslain mukaisia, voidaan olla varmoja että tulkinnat ovat varsin myönteisiä kun jokin asia halutaan takoa lävitse. Jää nähtäväksi miten tuon kanssa lopulta käy, koska lain läpimeno ei taida olla mikään itsestäänselvyys kun edustajat pääsevät taas painamaan nappia käskystä.

Mikä näitä kahta asiaa sitten yhdistää ja miksi olen sekoittamassa demokratiaa tähän samaan soppaan?

Suurin osa kansasta tietää satavarmasti sen, mikä olisi se oikea ratkaisu näihin ongelmiin. Kaikki eri mieltä olevat ovat vähintäänkin tyhmiä tai hulluja, koska on täysin päivänselvää mikä olisi se ainoa oikea tapa ratkaista nämä asiat. Mitään keskustelua ei näistäkään tarvita, koska loppuviimein kyse on vain yhdestä demokraattisesta päätöksestä muiden joukossa, missä edustajien enemmistö päättää mikä on oikein ja mikä väärin. Sillä miten kansa asian näkee ei liioin ole mitään merkitystä, koska a) heiltä ei edes kysytä ja b) kansa ottaa oman kantansa siltä omasta näkökulmasta oikealta medialta.

Lähes kaikki julkinen keskustelu mistä tahansa asiasta lähteekin aina siitä, että kaikki jotka ovat kanssasi eri mieltä ovat pahoja syntisiä. Asiaa ei tietenkään niin esitetä suoraan, vaan tilalle lätkäistään sopiva termi - kommunisti, natsi, fasisti, putinisti, ilmastodenialisti, koronadenialisti tai jokin vastaava. Tällöin se vastapuolen argumentti on kuitattu ja oma kanta todistettu ainoaksi oikeaksi ratkaisuksi. Ja kuka vielä kehtaa väittää, että väittely on haastavaa kun maan ylintä johtoa myöden lähes kaikki keskustelut ovat samaa ”lällällää, sä oot tymä!”-tasoa? Ja sitten tältä pohjalta tehdään demokraattisia päätöksiä?

Merkittävää, ettei jopa merkittävintä osaa tästä teatterista pelaa media. He valitsevat mitä sinä tiedät aiheesta kuin aiheesta ja jokainen kerrottu tarina aiheesta kuin aiheesta on yleensä ladattu ”oikealla” tunteella. He kertovat mitä sinun tulee pelätä, vihata, rakastaa tai kannattaa. Kaikki eivät tietenkään seuraa täsmälleen samoja medioita, vaan jokainen valkkaa ne itselleen sopivat lähteet tuleville mielipiteilleen. Osa taas on ollut kauhian pöyristynyt siitä, kun se tähän saakka erehtymätön totuuden torvi onkin yht'äkkiä ottanut aivan päinvastaisen kannan siihen maailman tärkeimpään asiaan, minkä takia #defundYle ja #peruHStilaus. Ihmisten tutka propagandan suhteen kun on edelleenkin ”jos olet samaa mieltä, se on totta, jos taas eri mieltä, se on propagandaa”. Toki samalla tavalla ihmiset usein tuomitsevat "asiantuntijoita" - samaa mieltä oleva asiantuntija on alansa rautaisinta osaamista omaava ja eri mieltä taas poliittisesti vinksallaan oleva tyhjäntoimittaja...

”Ei täydellinen, mutta paras” onkin se kuvaus, jonka joku lähes päivittäin kuin uskontunnustuksena lausuukin tästä meidän ”demokratiastamme” julkisuuteen. Edelleenkin, tasavalta, ei demokratia, minkä päälle koko ajatus ”kansa itse päättämässä omien asioittensa sijaan kaikkien asioista” on mielestäni absurdi. Ensiksi, suurin osa ihmisistä ei halua/osaa/pysty päättämään edes omista asioistaan, mutta jostain syystä he ovat kaikki kelvollisia päättämään siitä, kenelle he antavat oman valtansa pois kaikkien muiden ylitse. Toisekseen, kollektivistinen ja konformistinen kansa joka uskoo sokeasti auktoriteetteihin on aivan liian helposti vedätettävissä ja tekee päätökset usein omaa etuaan vastaan, puhumattakaan enemmistön edusta. Kolmanneksi, mitään avointa keskustelua ei yhdestäkään aiheesta käydä julkisesti, vaan päätökset tehdään suljettujen ovien takana ties kenen kesken, ei voida puhua millään tasolla ”kansan tahdosta”. Neljänneksi voitaisiin mainita koko sääntöpohjaisen järjestelmän ongelma sen moraalittomuuden kannalta, mutta se on tietysti se helpoin tapa ohjailla massoja ”oikeaan” suuntaan. Ja viidenneksi, mistä ihmiset ovat oikein saaneet päähänsä, että heillä on oikeus päättää muiden asioista, sanomisista ja mielipiteistä?

Omalla tavallaan se toki käy viihteestä, kun seuraa miten kansa on keskenään toistensa kurkuissa kiinni samalla kun oikeat vallanpitäjät sanelevat ne säännöt, joita kaikkien pitäisi noudattaa. Elokapina sentään taistelee sitä järjestelmää vastaan osittain, vaikka heidän aatteensa ilmaston muuttamisesta oikealla tavalla verottaen onkin omanlaisensa hulluuden ilmentymä. Heidän toimintansa onkin samaan aikaan sekä esimerkillistä, kuin täysin sitä esimerkkiä vastaan - he vaativat päättäjiä tekemään asioita ja koettavat pakottaa heidät siihen, mikä on se ainoa tapa vaikuttaa politiikkaan ilman miljardien resursseja, mutta samalla he eivät lainkaan tee mitä itse saarnaavat ja pyrkimys onkin lähinnä vain päästä kalifiksi kalifin paikalle määräämään miten kaikkien muiden tulisi olla ja elää. Yhdessä jos toisessakin kommentissa heitä vastaan tuppaakin lähinnä haisemaan kateus siitä, kuinka kapinalliset tekevät jotain siinä kun se omaa kantaa ajava porukka vain käyttää aikansa Elokapinasta valittamiseen?

Mutta sama näytelmä tulee joka tapauksessa kuitenkin jatkumaan, koska media kertoo kuinka tämä meidän demokraattinen järjestelmämme pelaa aivan loistavasti. Poliitikot pitävät kauniita puheitaan ja kansa haltioituneena hurraa niille omille suurille johtajilleen. Vallan nollasummapeli jatkaa voittokulkuaan ja kuten aina, rahalla saa ja mopolla pääsee. Jos edes auttavasti leikittäisiin demokraattista järjestelmää, jokaisella ihmisellä olisi tasan yhtä paljon valtaa joka ikiseen päätökseen, mutta kuten aina, se valta on aina ollut vain harvojen käsissä. Kansa vain uskoo siihen illuusioon, että heidän äänestämisillä olisi jotain merkitystä maailman menoon. Osa jopa uskoo, että oikein äänestämällä voidaan säädellä jopa auringon toimintaa.

Jos siis hallituksen tai median jokin päätös tai lausunto ei kelpaa niin sitten vaan olisit äänestänyt oikein, sillähän se kaikki ratkeaa, eiks jeh?