Lukemisesta

Joka ei osaa lukea, ei ole yhtään paremmassa tai huonommassa asemassa kuin se, joka ei lue.

Suurin osa ihmisistä osaa lukea, eli tavata näitä peräkkäisiä kirjaimia muodostaen niistä sanoja jotka he edes jollain tavalla ymmärtävät. Suurin osa ihmisistä jotka omaavat tämän kyvyn, ovat tällä tasolla lukukyvyssään, joka ei kuitenkaan ole välttämättä yksilölle yhtään sen parempi asia kuin jos ei osaisi lukea lainkaan. Jacques Ellul puhuu tästä asiasta kirjassaan ”Propaganda - The formation of men's attitudes”, tosin ei ehkä ihan samalla tavalla…

Tämä kyky lukea, mutta ei juuri sitä enempää on asia, jonka ansiosta propaganda toimii niin tehokkaasti. Sanat luetaan ja sitten sanoma joko hyväksytään tai hylätään, perustuen useaan eri kriteeriin. Jos esimerkiksi on samaa mieltä tekstin kanssa, se on totta ja jos eri mieltä, se täytyy olla propagandaa. Jos lähde on ”luotettava”, se on totta, jos taas on kerrottu lähteen olevan epäluotettava, se on ihan se ja sama mitä siinä lukee koska viesti hylätään suoralta kädeltä. Jos kerrottu sopii omaan maailmankuvaan, se hyväksytään ja jos ei, se ohitetaan.

Mistä tahansa lähteestä voi kuitenkin oppia jotain - jos ei muuta niin ainakin sen, miten ne eri mieltä olevat ajattelevat tai ainakin kertovat ajattelevansa. Mitään tekstiä ei nimittäin pitäisi ottaa suoraan täytenä totuutena koska toisin kuin osa ajattelee, joka ikinen kirja ja teksti on ihmisen kirjoittama, jos nyt ohitetaan tekoälyjen tuotokset tässä kohtaa. Jokainen teksti kun on kirjoitettu sen tekijän omasta perspektiivistä, käyttäen niitä sanoja sillä kirjoittajan ymmärtämällä tavalla ja merkityksillä, jotka saattavat poiketa jopa varsin merkittävästi siitä, miten joku muu saattaa ne sanat käsittää.

Propagandan kannalta on tärkeintä, että se yleisö on indoktrinoitu omaksumaan tietoa juuri halutulla tavalla. Siksi meille koulussa opetetaan se lukeminen ja ”medialukutaito” juuri tietyllä tavalla. Lähes jokainen on käynyt ainakin läpi sen peruskoulun, joka riittää omaksumaan valtamedian propagandan, mutta mitä ”korkeammin koulutettu” yksilö on, sitä vahvemmin se indoktrinointi on yleensä uponnut sinne kaaliin. Auktoriteetit ja hierarkia määrittävät lähteen luotettavuuden, ei juurikaan se mitä sanotaan tai kuinka todenperäistä se tieto on. Aamulehden 500+ poistettua artikkelia ”palkitun toimittajan” saduista osoittaa hienosti kuinka homma toimii. Kukaan ei edes harkinnut kyseenalaistaa palkittua tekijää, ennen kuin hän itse meni sen eläkkeelle jäätyään tunnustamaan että oli sepittänyt ainakin osan jutuistaan. Kun lähde paljastui epäluotettavaksi, kaikki tekstit poistettiin. Jos samaa logiikkaa käytettäisiin kaikkiin toimittelijoihin, olisivat kaikki valtamedian julkaisut tyhjää täynnä.

Jo kauan sitten huomattiin myös se, että tiedon paikallisuus vaikutti runsaasti siihen, kuinka helposti viesti hyväksyttiin. Jokaiselle alueelle muodostuneet omat kulttuurinsa täytyi siis ottaa huomioon siinä sanoman levityksessä, joten kansallinen media ei koskaan kyennyt ajamaan paikallisen median ohitse. Tai no, siihen asti kunnes ne isot pelurit ostivat kaikki paikalliset mediat ja ne nykyään toistavat sitä täsmälleen samaa ilosanomaa.


Ajattelu on se puuttuva tekijä

Suurin osa ihmisten päivittäisestä lukemisesta onkin lähennä sanoman omaksumista sellaisenaan. Propagandalle tämä on tietenkin se optimi, koska usein se viesti on yhtään tarkemmin ajateltuna varsin ristiriitaista jopa ihan itsensä kanssa, saatikka muihin samasta asiasta kertoviin juttuihin peilaten. Moni luulee ajattelevansa mitä lukee, mutta todellisuudessa ei kenelläkään ole aikaa jäädä märehtimään joka ikistä lukemaansa tekstiä edes kappaletta kerrallaan, saatikka vielä tarkemmin. Moinen lukeminen toki sopii hyvin jos ei edes halua tarkemmin pohtia asiaa, vaan haluaa vaan pikaisesti vilkaista mitä meille sillä hetkellä koitetaan pakkosyöttää mediassa, mutta tarkempi pohdinta minkä tahansa tekstin suhteen tekee lukemisesta varsin hidasta ja työlästä. Ei siis olekaan ihme, että enenevissä määrin ihmiset mieluummin kuuntelevat niitä uutisia, koska siinä säästää paljon aikaa eikä sille ajattelulle jää sitäkään vähää tilaa.

Minkään tekstin tarkempi ajattelu vaatiikin niin aikaa kuin keskittymistä, joista kumpainenkin on nykypäivänä kortilla. Oma tapani ajatella lukemaani tarkemmin on kirjoittaa se auki, samalla peilaten sitä mahdollisimman laajasti kaikkeen muuhun oppimaani. Päädynkö sillä oikeaan päätelmään ei tietenkään ole millään tavalla varmaa, mutta sillä ainakin päädyn omaan näkemykseeni lukemastani. Ja sehän siinä taitaakin olla se tärkein asia - päätyä siihen omaan näkemykseensä asiasta kuin asiasta. Joskus se saattaa mennä yksiin kirjoittajan kanssa, joskus taas päätyä lähes päinvastaiseen näkemykseen. Ja siinäpä se elämän rikkaus onkin, ne poikkeavat ja yksilölliset näkemykset eri asioista, joista voikin sitten halutessaan keskustella muidenkin kanssa?

Valtaväestö ei ole, enkä usko että tulee liioin koskaan pohtimaan sen tarkemmin mitään kuulemaansa tai lukemaansa asiaa. He oppivat sen jo koulussa, että riittää kun osaa toistaa mitä auktoriteetit kertoivat asiasta. Siitä kun sai kymmenen pistettä ja papukaijanmerkin kun osasi toistaa tarkasti mitä opettaja sanoi ja omista ajatuksista lähinnä rangaistiin. Se on se ”medialukutaito” joka meille opetetaan. Jos taas sen oikeellisuutta kyseenalaistaa, on tämmöinen hullu hörhö joka pitäisi vaientaa. Siksi tämäkään teksti ei sovellu millään tavalla suurelle yleisölle, mutta onneksi se ei heille ole liioin tarkoitettu. Ainoastaan itselle ajattelun auttamiseksi. Mutta ehkäpä siitä joku muukin saa ajattelemisen aihetta ja voikin muodostaa asiasta sitten oman henkilökohtaisen näkemyksensä. Vaikka Ellulin kirja onkin jo varsin vanha, eikä silloin oltu vielä netistä kuultukaan, hänen näkemyksensä massojen manipuloinnista ovat varsin mielenkiintoisia… jos siis haluaa ajatella asioita itse ja peilata sitä tähän hulluuteen. Tavan tallaaja osaa sen toki myös lukea ja saa siitä irti sen, kuinka paha Putin ja salaliittohörhöt pilaavat länsimaisen demokratian.

----

Edit lisäys 24.3. - Yle oli näköjään ottanut asiaan myös kantaa, tosin hieman eri kantilta: https://yle.fi/a/74-20073633

Etäisyyttä hulluuteen

Vanhoja tekstejä tässä selatessa, esimerkiksi Tavistock-instituutista, se pikkuhiljaa alkaa tulla selväksi, että näistä hulluuksista puhuminen ja kirjoittaminen koettaen vaikuttaa niihin asioihin on hyvin pitkälti turhaa. Niin levikiltään isoja kuin pieniä julkaisuja kuin vaikuttajia on vuosikausia koettanut muuttaa asioita ”parempaan” suuntaan, mutta käytännön vaikutukset ovat olleet hämmästyttävän pieniä. Samalla taas on nähty useita tapauksia, missä isosti suutaan auki saaneet on vedetty koneiston hampaisiin ja taru on päättynyt varsin usein mullan alle - Ilja Janitskin ehkäpä kuuluisin tapaus Suomesta.

Ei, se ei tarkoita että lopettaisin kirjoittamisen, koska tarkoitus on auttaa omaa ajattelua, mutta se kaikki ”oheistoiminta” eli somessa kommentointi ja melko varmasti myös kaikki video/audio-tuotanto jää entistä vähemmälle (toki se podi on ollut hiljaa jo pian puoli vuotta muutenkin). Vaikuttamisesta olen toki jo ennenkin maininnut, että kuinka se ei oikein istu enää omiin arvoihini, joten siitä ainoa loogisesti seuraava ratkaisu on ottaa vielä muutama askel etäämmälle ja keskittyä lähinnä enää omiin juttuihin. Siis semmoisiin, joista en tule missään julkisuudessa mitään puhumaan.

Osa toki edelleen jakaa niitä wanhoja tekstejä, etenkin #Funtsittavaa-tuotantoa, mutta kun katsoo mikä vaikutus niillä on isommassa mittakaavassa ollut niin se on aika tasan tarkkaan nolla. Yksittäisiin ihmisiin niillä on saattanut olla vaikutusta ja ehkäpä jokunen on saattanut jopa alkaa pohtimaan asioita uudelta kantilta, mutta niistä asioista joista on ollut puhe, niihin ei sillä kaikella ole ollut mitään vaikutusta. Siitä seuraakin kysymys: Voitaisiinko sitten niihin isoihin asioihin oikeasti vaikuttaa sillä aktivismilla?

Lyhyesti, ei. Yksittäisiin pienempiin asioihin voitaisiin aktivismilla vaikuttaa toki ja siitä on olemassa useita esimerkkejä (joita en tähän listaa), mutta niihin isojen herrojen isoihin päätöksiin ei sillä aktivismilla niin somessa kuin kadulla voi vaikuttaa. Jos jokin yksittäinen asia ei mene läpi kuin he haluavat, sitä vaan muokataan tilanteeseen sopivaksi ja kokeillaan uudestaan. Koko koneisto pyörii kuitenkin miljardien ja joskus jopa triljoonien taalojen varassa, joten sen massan kaatamiseen ei miljoonienkaan ihmisten joukkovoima riitä. Kun on päätetty että jokin asia ajetaan läpi, se ajetaan läpi - jos ei ensimmäisellä yrityksellä vastustuksen vuoksi, sitten uusiksi hieman eri tavalla. Kun jengi ei halunnut vaihtaa vapaaehtoisesti digitaaliseen rahaan, esiteltiin BitCoin ja vastaavat joilla annettiin illuusio kansan hallussa olevasta digivaluutasta ja nyt se on normaali tapa keinotella ja huijata ihmisten säästöt arvottomiin ykkösiin ja nolliin jonkin koneen ruudulla.

Lasketaanko moinen siten luovuttamiseksi vai realiteettien tunnustamiseksi? Kukin tavallaan, tietenkin, mutta samalla siinä tulee se passiivinen vastarinta koko hulluudesta peliin. Jo vuosisatoja on tiedetty millä ne tyrannit kaadetaan - tottelemattomuudella. Ei aktivismilla, ei öyhöttämisellä, ei äänestämällä tahi vallanpitäjiin vetoamisella vaan tekemättömyydellä. Leikitään mukana vain sen verran kun on pakko, mutta muuten annetaan hulluuden puksuttaa omia kiskojaan myöten kohden omaa tuhoaan. Joka ikinen tyrannia on kaatunut syystä tai toisesta omaan mahdottomuuteensa ja se yksittäisen ihmisen tekeminen on ollut varsin merkityksetön siinä kuvassa. Kyllä, joskus on saattanut joku osua juuri oikeaan aikaan juuri oikeaan paikkaan laukaisten sen jännitteen, mutta sitä ei voida ennalta aavistaa… paitsi niiden toimesta, joilla on riittävästi pelimerkkejä käytössä.

Isolla rahalla nimittäin sen maailman saisi muuttumaan ja osa ajatteleekin, että nytkin siellä taustalla tapahtuu suuria asioita joilla sitten koko sirkus kaadetaan ja koko maailma pelastetaan. Toki näinkin voi olla, mutta todennäköisempää on että on vaan havaittu jokin yksittäinen peluri valtataistelussa ja oletetaan sen olevan ne ”hyvikset”. Nämä suuret pelurit osaavat kyllä käyttää omaksi edukseen kaiken mahdollisen liikehdinnän, kuten esimerkiksi se QAnon-liike, joka on odotellut messiastaan Trumppia ja hänen valkohattuarmeijaansa jo vuosikausia. Hieno homma jos näin on, mutta en pidättelisi hengitystäni sen puolesta, aivan samoin kuin että Putin kavereineen pelastaisi päivän.

Varsin masentavaa tekstiä voisi tästä todeta? Ehkä, jos ajattelee voivansa vaikuttaa isosti asioihin. Organisoitumalla ja taktisesti resursseja käyttäen voitaisiin yksittäisiin asioihin vaikuttaa ja pakottaa esimerkiksi hallintoa reagoimaan asioihin. Surkuhupaisaa asiasta vaan tekee se, että sama porukka joka nyt vastustaa hallintoa vastustaa suurelta osin myös AY-liikkeiden toimintaa pakottaa hallintoa tekemään muutoksia. Jos niillä lihaksilla, mitä liitoilla on, ei ole mitään vaikutusta, kuinka paljon kuvitellaan sitten jollain pienemmällä panoksella asiaan vaikutettavan?

Tiedon jakaminen on yksi harvoista toimivista aseista tässä taistelussa tyranniaa vastaan. Ketään vaan ei voi pakottaa sitä tietoa edes vastaanottamaan, saatikka ymmärtämään asiaa ja vielä vähemmän soveltamaan sitä ymmärrystä käytännössä. Mitään varmuutta että edes hieman tähän suuntaan oleva porukka olisi edes etäisesti oikeassa ei liioin ole, joten ehkäpä kaikki se vastustus vain pahentaa asiaa? Se on toki varsin selvää, että se mitä meille nyt myydään yhteisenä hyvänä ja turvallisuutemme vuoksi ei silleensä todellakaan ole, mutta kun katsoo mitä ollaan tarjoamassa tilalle niin eipä se sielläkään taida olla yhteinen etu käytännön tasolla.

Mitä se yhteinen etu sitten edes on? Nykyjärjestelmä on 100%:sti harvojen etu muiden kustannuksella ja valtaosa ehdotetuista tavoista on vaan eri porukan harvojen etu. Poliittisella kentällä tämä näkyy varsin selvästi kun liberaaliksi itseään kutsuvat ja kollektivismia vastustavat meinaavat saada ihmiset kollektiivisesti heitä tukemaan ja antamaan valtansa vaan eri harvojen joukolle. Jos jo tuolla tasolla puheet ja teot eivät täsmää, miten voidaan edes kuvitella että mikään asia korjautuisi heidän toimestaan? Muuttuisi, toki, kun eri tahot saisivat pakottaa muut toimimaan haluamallaan tavalla, mutta että korjautuisi, kun järjestelmä ei edelleenkään ole rikki…

Koko koneiston päätehtävä kun on edelleenkin pitää massat irti vallasta ja näppinsä irti omistavan luokan kurkuilta. Moni ei tunnu käsittävän, että valtion tehtävä, etenkin ”sosialististen”, on pitää ne duunarit kurissa etteivät he mene jakamaan väkisin porvarien omaisuutta itselleen. Toki Afrikassa on kokeiltu jakaa omaisuutta uusiksi ”alemmille” luokille - katastrofisin seurauksin. Miksi se menee sitten pieleen? Organisoinnissa tarvitaan varsin selvät säännöt kaikille ja jos se vanha malli romutetaan ilman varteenotettavaa vaihtoehtoa, mikään ei sen jälkeen toimi. Soteuudistusta voidaan pitää hieman samankaltaisena (tahallisena) kämmäyksenä.

Todelliseen muutokseen tarvittaisiin siis joko alueellinen tai sitten koko ihmiskunnan laajuinen asennemuutos vallasta. Mitä veikkaat moniko todellista valtaa nyt omaava sitä haluaisi? Ja kun he tietävät miten kilpailu toimii, millä estettäisiin heidän puuttuminen peliin? Suuri enemmistö tavan kansasta kun edelleen ajattelee, että kilpailu on reilu tapa ratkaista asiat ja että sillä saavutetaan paras lopputulos. Eli muutos joka todella tarvittaisiin on niin syvällä rakenteissa, että siihen ei voi vaikuttaa… paitsi yksilötasolla. Siksi en lähde enää kisaamaan näistä asioista, mutta tietysti hieno juttu jos jollakulla lamppu syttyy näiden hajatusten ansiosta.

Mitä tästä sitten pitäisi jäädä käteen tekstin lukemisen jälkeen? Jaa-a, ajattelen vaan ääneen ilman mitään sen suurempia tarkoitusperiä. Jos kokee aktivismin olevan se oikea tapa niin siitä sitten toimimaan, kyllä maailmaan mahtuu niin sanoja kuin aktiiveja. Kannattaa vaan muistaa mikä on vastassa ja miten peli toimii. Kilpailemalla muiden säännöillä vaan harvemmin tuppaa voittamaan… Joskus onkin parempi ettei lähde kisaan lainkaan mukaan?

Ja kyllä, olen koettanut ennenkin ottaa enemmän etäisyyttä tähän kaikkeen... josko nyt itsekin uskoisi itseään?

Portinvartijat

Pillipiiparit ja portinvartijat ovat tärkeä osa narratiivin hallintaa etenkin sosiaalisessa mediassa. Valtamediaa on perinteisesti pidetty suurimpana portinvartijana ja sitä se toki onkin, mutta kun jatkuvasti kasvava joukko on tämän huomannut, tarvittiin uusi joukko vaikuttajia pitämään nämä kyseenalaistajat kiltisti omassa hiekkalaatikossaan. Näitä listauksia portinvartijoista on toki useita ja jokaisella on hieman eri näkemys eri toimijoista, mutta napataan esimerkiksi substackista kirjoittajan DPL artikkeli ”The Gatekeepers Club” tähän kohtaan.

Kyllä, osa listan henkilöistä kuuluu melko varmasti portinvartijoiden kategoriaan, eli he tekevät täysin tietoisesti muiden käskystä ja/tai maksusta tehtäväänsä. Tämä tehtävä on puhua kauniisti kuulijoilleen tietyistä asioista, samalla kuitenkin tarkoitushakuisesti jättäen osan asioista kertomatta tai puhtaasti valehdellen asioiden oikeasta laidasta. Portinvartijan tehtävä on siis yksinkertaisesti estää tietyn tiedon tulemasta julki. Pillipiipari taas koettaa johdattaa ihmisiä tietyn suuntaiseen ajatteluun, jonka lisäksi he myös sitten pimittävät tiettyjä asioita eli toimivat myös portinvartijana.

Mutta mihin kohtaan se raja olisi vedettävä että koska kyseinen termi sopii oikeasti kuvaamaan jotakin tahoa? Pitääkö toiminta olla tietoista, eli tietää asian olevan jotain muuta kuin totta ja silti kertoo käskettyä tarinaa? Pitääkö siitä saada rahaa tai muita etuja? Näiden kahden asian todistaminen onkin jo sitten varsin haasteellista kun kyse on jostain yksittäisestä toimijasta, mutta valtamediassa tilanne onkin toisin. Siellä suunnassa nimittäin kerrotaan ja jätetään kertomatta mitä käsketään ja oma palkka riippuu tottelevaisuudesta, eli silloin voi olla varma, että kyse on portinvartijasta. Vai onko? Jos se toimittelija itse uskoo kertomaansa niin hän ei ole varsinaisesti portinvartija…

Virallinen tarina itsessään onkin helppo ja yhtenäinen tarina kaikista mahdollisista asioista. Kaikki siitä poikkeava on huuhaata ja dats it. Mutta kun mennään siitä poikkeaviin näkemyksiin, ei ole olemassa vain yhtä eri versiota vaan lukemattomia eri näkemyksiä. Ja jos niistä eri näkemyksistä omaakin sen ”väärän” kannan, samantien leimakirves heilahtaa. Alun linkin perusteella vaikuttaa tuossa tapauksessa siltä, että kuka tahansa koronasta valtavirrasta poikkeavasti puhuva on automaattisesti kontrolloitua oppositiota. Eli jos uskoo viralliseen tarinaan on lammas, mutta jos puhuu koronasta viruksena on kontrolloitua oppositiota. Miksi? Koska joidenkin mukaan viruksia ei ole olemassa ja viruksiin ylipäänsä viittaaminen on tahallista harhaanjohtamista.

Tämä ”virushuijaus” on yksi suurimmista kynnyskysymyksistä ”totuusskenessä” ja jos siitä ajattelee väärällä tavalla, on joidenkin mukaan automaattisesti joko kontrolloitua oppositiota, tai vähintäänkin hyödyllinen idiootti. Eli vaikka puhut niin valtion koronatoimia vastaan tai mainitset tämän tutkitun ja turvallisen haitoista, jos edelleen uskot itse viruksiin olet vihollisen puolella oleva portinvartija. Tämä väite perustuu siihen, että vain auktoriteettiuskoiset uskovat viruksen olemassaoloon koska jokin toinen auktoriteetti on kertonut ettei viruksia ole olemassa! Moni kertoo ”tutkineensa asiaa”, mutta se kaikki perustuu jonkun muun tekemään tieteelliseen tutkimukseen. Kumpi puoli on siis oikeassa? Hitostako minä tiedän, valtaosa kaikesta tieteestä on tutkitusti vain taustamelua ja puhdasta soopaa, joten mitään varmuutta ei asiasta voida sanoa puolin tai toisin, vaikkakin molemmat puolet osaavat 101%:n varmuudella sanoa olevansa oikeassa ja se toinen puoli väärässä. Kyseessä on siis loputon riidanaihe, mikä taas itsessään on aivan loistava tapa viedä huomio asiaan josta ei ehkä koskaan saada selvyyttä.

Toinen tyypillinen vedenjakaja jolla saa väärää mieltä olevien keskuudessa portinvartijan leiman on puhua että maa on pallo, koska lättyversioon uskovat tietävät tietävänsä asiasta totuuden ja siitä poikkeavat ovat jälleen portinvartijoita tai hyödyllisiä idiootteja. Se vaadittava ajatusakrobatia jonka lättyyn uskominen vaatisi ei ainakaan itseltä onnistu, koska tarina pitää olla edes auttavasti looginen että se pääsee edes mukaan keskusteluun varteenotettavana vaihtoehtona. Sori siitä pojat ja tytöt, lätty ei täytä niitä kriteerejä ja asiasta voi mennä ulisemaan tuonne alas kommentteihin, kuten aina ennenkin. Virustarinassa on sentään molemmin puolin esittää selviä argumentteja puolesta ja vastaan, siinä kun lätty menee puhtaasti uskon asioihin joista ei voi juurikaan keskustella useimmissa tapauksissa. Ja kun näin sanon, olen kuulemma portinvartija tai hyödyllinen idiootti, molemmissa tapauksissa.

Kun tietää aina itse olevansa oikeassa, kaikki siitä poikkeava on jotain ”pahaa” asiaa. Suurin osa ihmisistä vaatii varmuuden asiasta kuin asiasta, joten nämä portinvartijaksi ja idiootiksi leimaamiset on ihan normaalia käytäntöä. Kiistattomia todisteita jonkin asian puolesta on usein haastavaa löytää, mutta moni asia voidaan toistettavasti todistaa olevan toisin kuin väitetään. Todistustaakka nähdäänkin varsin vaihtelevasti monessa kohden ja kun päälle vielä kumotaan monet todisteet niiden ollessa ”väärästä lähteestä”, on soppa melkoisen sekaisin keskusteluissa.

Vielä kun samaan lisätään se seikka, että kaikista asioista ei kannata kaikkialla puhua, on portinvartijoiden tunnistaminen hankalaa. Joku voi nimittäin kieltäytyä puhumasta tietyistä asioista julkisesti, mutta se ei tee hänestä portinvartijaa. No mutta sehän tekee ihmisestä pelkurin jos ei uskalla kaikesta puhua kaikille?! Ei, vaan enemmänkin tilannetajuisen. Jos uskaltaa sanoa ”en tiedä” tai ”en ole muodostanut asiasta tarkempaa mielipidettä” pääseekin varsin pitkälle, mielestäni. Itse uskon tietäväni joistain asioista jotain, joistain taas aivan liian vähän että voisin muodostaa asiasta mielipiteen. Ja ei, kaikkia ei kaikki asiat kiinnosta eikä se tee kenestäkään huonoa tai vähäisempää ihmistä jos ei vaan halua tietää jostain asiasta mitään. Ongelma tuleekin vasta siinä, kun moni tietää tietävänsä asiasta ja kaikki siitä poikkeava on automaagisesti väärin. Ja kaikki jotka puhuvat siitä jostain asiasta väärin pelaavat vastapuolen pussiin, ollen portinvartijoita tai hyödyllisiä idiootteja.

Syvä huokaus…

Maailman onnellisin kansa

Torilla taas tavataan, kun Suomi on jälleen kerran tutkitusti ja turvallisesti maailman nastin mesta elää ja meillä asuu onnellisin kansa, kertoo tuore mualimanlaajuinen onnellisuusraportti. Jos siis et ole onnellinen, sinussa täytyy itsessä olla se vika - pulinat pois! En muista minkä toisen puljun raportti samankaltaisesta aiheesta antoi saman tuloksen, mutta siinä oltiin kysytty vaan joltain pankkiireilta ja yritysjohtajilta heidän näkemystään, mutta nyt on kysytty kansalta joten sen täytyy olla totta, eiks jeh?

Tilastoilla ja gallupeilla valehtelu on tietenkin yksi propagandan perinteisistä keinoista eikä tämäkään ”tutkimus” tee siitä poikkeusta. Mitatut kohteet ovat vähintäänkin surkuhupaisia ja jälleen tuhannen ihmisen gallup kertoo näiden tuhannen ihmisen näkemyksen eikä suinkaan miten asiat oikeasti menevät. Media tietysti juhlii asialla ja kun televisiossa sanotaan että suomalaiset ovat onnellisin kansa, niinhän sen täytyy olla.

Ensimmäinen pieni ongelma tämänkaltaisissa gallupeissa on se, että ne joilla menee oikeasti huonosti eivät aikaansa tuhlaa galluppien täyttämiseen, enkä usko että yksikään persaukinen tai vahvasti masentunut ottaisi osaa yhteenkään kyselyyn vapaaehtoiseksi ilmoittautuen. Kun niihin haetaan keskivertoa kansaa, saadaan sen kansanosan näkemys asiasta ja kyllä, Suomessa se keskiverto tavan tallaaja on varmasti onnellisempi kuin jossain Paskanistanissa asusteleva ihminen. Sillä ei kuitenkaan saada niitä ongelmia millään tavalla esille eikä se toki ole tarkoituskaan, vaan jälleen haetaan julkisuuskuvaa asioista. Käsitysten hallintaa siis…

Noh, unohdetaan tuo pikkuvika ja katsotaan millä mittarilla tähän tulokseen on päädytty ja mitä näiltä noin tuhannelta keskivertosuomalaiselta on edes kysytty. Kahdeksaa eri asiaa on tutkittu ja niiden painotus tulokseen vaihtelee (sen saa jokainen tarkemmin tarkistaa itse siitä dokumentista). Ensimmäinen kriteeri on BKT, joka saadaan maailman pankilta (WB). Toisena on WHO:n elinajanodote, joka kertoo elämän pituudesta, ei onnellisuudesta, mutta mitäs siitä. Kolmantena on sosiaalinen tuki, joka kysyttiin gallupissa (vapaa käännös) ”Jos olet kusessa, onko sinulla ystäviä tai sukulaisia jotka jeesaavat?” kyllä vai ei. Neljäntenä ”Oletko tyytyväinen vai tyytymätön vapauteesi tehdä valintoja elämässäsi?” Viidentenä kysyttiin oletko lahjoittanut hyväntekeväisyyteen. Kuudentena kysyttiin havaittua korruptiota, jota ei Suomessa tietenkään ole koska ”maan tapa”. Seitsemäntenä kysyttiin nauramisesta ja kahdeksantena edellisen päivän keskimääräistä murehtimisten määrää.

Siinä se, noilla mittareilla keskivertosuomalainen on maailman onnellisin suurimmasta osasta ikäryhmistä. Nuoriso hieman vähemmän, vanhemmat enemmän.

Eli kun unohdetaan se korkea masennuksen, mielialalääkkeiden, päihteiden, köyhien ja vähäosaisten määrä, jätetään itsemurhatilastot ja muut ikävät seikat väliin niin ollaan niin perkeleen onnellisia. Etenkin kun Suomessa ei ole havaittua korruptiota, kaikki on hyvin. Ei siinä, kyllähän tämmöiselle ”tutkimukselle” nauraessa onnellisuus paranee merkittävästi koska nauraminen oli yksi kriteeri…

Itse en kovin korkealle nostaisi tämän kaltaisia tutkimuksia ja niiden tuloksia, mutta päivän lööppien perusteella se keskivertosuomalainen nielee tämänkin sadun täysin purematta. Kyllä maailma olisikin niin onnellinen paikka elää, jos uskoisi siihen kaikkeen median sontaan, jos siis jätetään jälleen se jatkuva pelon ja vihan lietsonta huomiotta. Ei taas mennyt iltapäivä lainkaan hukkaan lukiessa tuon raportin, eihän?

100.

Ensimmäiset 100 tekstiä on sitten tullut naputeltua jo tähänkin suuntaan. Jos lasketaan kokonaiset tekstit niin se meinaa yhteensä noin 700 artikkelin kokoelmaa niin #Funtsittavaa, #Hajatuskuplia kuin VastaValkean alustoilta, mikä on jo ihan kohtuullinen määrä sanoja peräkkäin 2016 lopulta lähtien. Tyyli on toki hieman muuttunut ja tekoälyn piirtämät kuvituskuvat on otettu mukaan, mutta aiheet ovat pysyneet varsin samankaltaisina eli maailman hulluutta pohdiskellen. Uudenlaiseksi hulluudeksi voitaneenkin sitten laskea tekoälyaiheet siihen päälle viimeisiltä ajoilta.

Tapanani on ollut nostaa muutama omasta mielestä ”tärkeä” artikkeli viimeisimmän sadan joukosta esille, joten tehdään nyt samaten…

Koulujärjestelmästämme, ”Pulpettiin mars!”
Anarkismista, ”Nykyistä versiota vaiko koko järjestelmää vastaan?”
Vapaudesta, ”Vapautta on valita omat kahleensa”
Totuudesta, ”Kolme totuutta”
Sananvapaudesta, ”Pelottavat sanat”
Ammattiliittojen lakkoilusta, ”Miksi poliitikot eivät pidä liitoista?”
Tekoälyistä, ”Taas me kuollaan kaikki (AI)”

Vanhan kertausta, mutta sitähän se kaikki hyvin pitkälle on kun puhutaan niin politiikasta, psykologiasta tai propagandasta. Tekoälyt ovat tietty uusinta hottia, mutta monet asiat on jo ennustettu ja veikattu niin elokuvissa kuin kirjoissa sen suhteen, eli mitään ihmeitä ei silläkään suunnalla tavallaan ole. Kaikki kauhukuvat on jo maalattu moneen kertaan ja nyt lähinnä vaan odotellaan minkälaisen utopian vaiko maanpäällisen helvetin saamme kaiken tämän kehityksen ansiosta. Raha jyllää ja kansa on autuaan tietämätön asioista… suurin osa ei edes tiedä, ettei tiedä miten asiat toimivat vaan sieltä tutusta ja turvallisesta idioottilaatikosta haetaan se uusin versio ”kunnon kansalaisesta”. Ei siis auta kuin katsoa vierestä ja kertoa havainnoista, käyttäen sitä sananvapautta niin kauan kun se sallitaan.

Lisää ”vääriä” mielipiteitä siis tulee myös jatkossakin, pysykäähän kanavalla!

Vaaleja on monenlaisia

Venäjällä jälleen kerran äänestettiin väärin ja kun äänestysprosentti oli korkeampi kuin Suomessa, se kertoi selvästä vaalivilpistä tai vähintäänkin autoritäärisestä järjestelmästä. Kun äänestäneistä lähes 90% vieläpä äänesti väärin (eli ei kuten valtamediamme halusi), kyse oli selvästä näytösvaaleista. Ja tähän satuun uskotaan niin valtamediaan uskovien, kuin useammankin viralliseen tarinaan uskomattoman johdosta. Miksiköhän?

Naapuriseuran Juha Halonen osaa kertoa siihen vastauksen artikkelissaan ”Manipuloinnista aivopesuun” (suora linkki ja varooksi arkistostakin). Kun vuosia jatkunut ja alati kasvanut kansan aivopesu Venäjävihaan otetaan lähtökohdaksi, ei pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä, että suuri enemmistö uskoo tähän lännen luomaan tarinaan jonka mukaan kaikki on aina väärin mitä Venäjä tekee toisin kuin sen haluttaisiin tekevän.

Kyllä, myös sielä rajan takana oligarkit ovat suurelta osin vallassa ja medialla ohjaillaan kansan yleistä mielipidettä. Mutta toisin kuin lännessä, kansan enemmistö pitää maan johdosta, kun se tekee omalle kansalle edullisia asioita, tai ainakin se kansan silmissä siltä näyttää. Kun venäläisiltä kysytään, he tukevat Putinia siitäkin huolimatta, että lännen media kertoo hänen olevan suurin hirviö. Lännessä taas uskotaan sitä lännen propagandaa asiasta ja koska täällä on estetty pääsy Venäjän mediaan, ei kansa altistu lainkaan sille tiedolle, miltä pohjalta venäläiset tekevät omia päätöksiään.

Onkin sangen hämmästyttävää lukea juttuja siitä, kuinka lännessä asiat ovat päin honkia ja sitten samasta suusta tulee kuinka Venäjällä on suuria ongelmia, kun molemmat näkemykset perustuvat siihen samaan läntiseen mediaan. Meillä kansaa manipuloidaan vallanpitäjien eduksi, mutta kyllä ne kertoo totuuden miten asiat Venäjällä oikeasti ovat? Siis niinkuin ihanko aikuisten oikeasti?

Kaikissa maissa kansan yleistä mielipidettä ohjaillaan median kautta, mutta jostain syystä jos tavan tallaajalta kysyy niistä omassa maassaan tehdyistä päätöksistä, aika harva on tyytyväinen niihin asioihin. Venäjällä taas ihmisillä menee entistä paremmin, täysin riippumatta siitä mitä läntinen lehdistö meille siitä kertoo. Tämä hienoinen kontrasti ei kuitenkaan tunnu häiritsevän, mutta kukin tavallaan, tietysti.

On täysin mahdotonta sanoa kuinka paljon ja laajasti vaaleissa oikeasti on vilppiä eri maissa, mutta Suomessakin on niitä tapauksia ollut ja taisi Ylekin aikoinaan tehdä asiasta dokkarin ”Haamuäänet” tai jotain siihen suuntaan. Jokaisen maan oma media kuitenkin aina kertoo asioiden olevan jämptisti ja sitten niissä pahoissa muissa maissa on vilppiä. Ja riippuen siitä omasta maailmankatsomuksesta, se median kertoma sitten pitää tai ei pidä paikkansa.

Jenkkien viime vaaleissa löytyi useita epäkohtia, mikä oli tai ei ollut ongelma sen mukaan kenen joukoissa seisoi. Trump oli joko paras tai huonoin presidentti koskaan, ihan kuten Biden nyt ainakin toistaiseksi. Mutta niistäkin toki se oma suosikkimedia kertoo totuuden, eikös?

Vaaleissa saadaankin se ”oikea” tulos monella eri tapaa. Osa joutuu käyttämään vilppiä, osa pakottaa kansan äänestämään oikein ja yleensä mitään moista ei edes tarvita, koska kansan yleinen mielipide on tarkassa kontrollissa. Mikä näistä on sitten reiluin tapa varmistaa, että oikeat vallanpitäjät saavat haluamansa ehdokkaan läpi? Niitä oikeita vallanpitäjiä kun lähtee etsimään, on helpoin tapa seurata sitä rahaa… Jos haluaa pienen vilauksen nähdä ketä Suomessa on asialla, suosittelen tsiikaamaan Lauri Paavolan kanavia, joihin linkin laittaminen on kuitenkin lähestulkoon turhaa koska hänen kanavansa ovat varsin uhanalaisia ja herkästi katoavia - varmaankin ihan sattumalta.

Ja ei, en edelleenkään ole yhdenkään vallanpitäjän fani enkä kannata millään tavalla kenenkään valtaa yhdenkään toisen ylitse. On vain tragikoomista lukea ulinaa Venäjästä ja heidän vaaleistaan, kun se perustuu siihen samaan läntiseen mediaan jota ainakin joskus osataan kyseenalaistaa kun se selvästi kertoo ihan puutaheinää oman maan tilanteesta. Lännen propagandistit ovat vuosikausia aivopesseet kansaa uskomaan idän pahuuteen ja lännen hyvyyteen, mutta jostain syystä tämä ei tunnu yhdistävän niitä pisteitä keskenään. Joka ikinen demokraattiseksi kerrottu järjestelmä kun edelleenkin perustuu yleisen mielipiteen hallintaan. Miksi? Koska vaikka järjestelmä olisi edes etäisesti oikeasti demokraattinen, eli kansan tahdon mukainen, yleisen mielipiteen muodostumiseen tarvitaan se yhtenäinen tarina. Ja se tarina luodaan medialla ihan kaikkialla. Kuinka vahvasti väärää mieltä olevia sitten sensuroidaan ja kurmootetaan kertookin paljon sen maan liberaalin demokratian tilasta, mutta jos uskoo kuinka se media meillä toimii hyvin ja toisaalla taas niin kovin huonosti perustuen yhden puolen tarinaan, ei kannata puhua siitä medialukutaidosta yhtään mitään.

Jos se sananvapaus meillä toimii niin hyvin, miksi omaa mediaamme ei sitten saa kritisoida tai omata mielipide, jonka mukaan se ei toisaallakaan ole kuten meille kerrotaan? Molemmat kannat saavat Suomessa heti ”Putinisti”-leiman päälle, koska niin on vuosikausia opetettu, kuten se alun artikkeli hienovaraisesti opettaa. Moni näkeekin sananvapauden tärkeänä asiana ja kertoo, kuinka tärkeää on esittää kaikille myös niitä poikkeavia mielipiteitä - kunhan ne vaan eivät ole vääriä mielipiteitä, jotka eroavat siitä omasta ja täten satavarmasti ainoasta ja oikeasta maailmankuvasta. Tai no, saa kritisoida mutta silloin on paha putinisti ja pitäisi muuttaa Venäjälle kun niin pitää siitä järjestelmästä. Ei tarvitse ihmetellä miksi asiat ovat kaikkialla niin päin prinkkalaa, kun moisilla älynlahjoilla saa jengi äänestää ja päättää kenen kuuluu olla vallassa kaikkien yli? Ihan kaikkialla siis…

Kulttuurisota kiihtyy - TikTok estoon jenkeissä?

Aivotonta viihdettä, vapaata poliittista puhetta vai radikalisointia? Otetaan alkuun hiljan julkaistu Mark Dicen video jenkkien suunnittelemasta TikTok-kiellosta.

Vähemmän yllättävästi kiellon taustalta löytyy aivan muuta, kuin nuorison suojelu haitalliselta materiaalilta. Ei kuitenkaan keskitytä nyt siihen ”oikeaan” (ADL) syyhyn, vaan pohditaan kuinka kriittinen asia se vapaa tiedonkulku oikeasti on. Tai no, ehkä myös sitä, kuinka ohjailtu tiedonkulku on syy varsin moneen ongelmaan.

Vuosikausia sitten netti noin yleensä, kuin monet netin some- ja videoalustat, olivat ”villi länsi”, missä materiaalia sai levittää varsin vapaasti. Jos halusi mielipiteensä asiasta kuin asiasta julki, ei muuta kuin kertoa se ääneen ja julkaista, jonka jälkeen orgaaninen, eli yleisön itsensä päättämä, videon ja tekstin levitys saattoi tehdä tehtävänsä ja kenestä tahansa saattoi tulla julkkis yhdessä yössä. Sensuurista oltu kuultukkaan ja ainoastaan selvästi laiton materiaali poistettiin alustoilta, mikä alkoikin nopeasti puremaan valtamedian monopoliasemaan tiedon levityksessä.

Vuosi vuodelta eri somealustat alkoivatkin rajoittamaan ihmisten näkyvyyttä ja moderoimaan sallittuja tarinoita netissä. Haitallinen ja laiton muuttuikin muotoon ”mistä emme pidä” ja jo tuolloin varsin edistykselliset tahot näkivätkin aivan loistavan paikan vaikuttaa kulttuuriin valtaväestön huomaamatta. Siinä kun valtamedia kertoi virallisen tarinan kohokohdat, se tuttu ja turvallinen vaikuttaja, jolla oli niitä ”oikeita” mielipiteitä, nostettiinkin ihmisten ruuduille suositeltuna sisältönä. Ja jos kaikki puhuvat jostain tietystä vaikuttajasta, täytyyhän minunkin kuunnella…

TikTok pamahtikin kansan tietoisuuteen vasta muutama vuosi sitten ja lyhyet videot joita voi selata loputtomasti aiheutti muidenkin alustojen muutoksia samaan suuntaan. Tarkasti valikoituja videoita loputtomassa syötteessä… mikä voisikaan mennä pieleen? Ongelmaksi tämä muodostuikin vasta sitten, kun tietyt tahot huomasivat, että he eivät olleetkaan itse päättämässä mitä nuorisolle syötettiin päivästä toiseen. Manipulointi on jees, kunhan saa itse päättää millä tavalla ihmisiä manipuloidaan?

Kuten Dice videollaan mainitsee, ennen TikTokin kaltaisia kanavia ne kaikista ”hörhöimmät” ajatukset, vaikka niitäkin toki julkaistiin, pysyivät varsin marginaalisena ilmiönä, koska alustojen tärkein ominaisuus eli rahanteko ei kannustanut niiden levittämiseen. Mutta kun lännessä haluttiin luoda kaaosta, en näin äkkiseltään keksi yhtäkään tehokkaampaa tapaa siihen kuin injektoida sinne kulttuuriin sitäsuntätä näyttämällä nuorisolle muutakin kuin yleisesti hyväksyttyjä mielipiteitä. Ai niin, eiväthän Kiinalaiset tahallaan niin tekisi, koska ainoastaan Venäjä tekee pahaa propagandaa… jota ei juuri kukaan lännessä edes näe?

Nuorison turmelun kortilla jo Sokrateskin aikoinaan teloitettiin, joten sinänsä siinä ei ole mitään uutta, että sananvapautta halutaan rajoittaa koska se pilaa nuorison, kuulemma. ADL vaatii TikTokin poistoa koska se tekee nuorisosta antisemitistejä, siinä kun Dice ja monet muutkin näkevät sen edistyksellisen ideologian levityksen olevan riittävä syy moisten alustojen kieltoon. Kyllä, juuri tuon kaltaiset alustat muokkaavat runsaasti sitä nuorison yleistä mielipidettä ja Suomessakin varoitellaan kuinka paha Venäjä propagoi nuorisoaan väärällä tavalla. Kieltäminen tosin aiheuttaa lähinnä vaan sen Streisand-efektin, joka ainoastaan lisää mielenkiintoa siihen kiellettyyn asiaan, joten suo siellä, vetelä täällä.

Ratkaisuksi ollaankin aina tarjoamassa valtion puuttumista asiaan, eli kielletään vaikka sitten ihan kokonaan ne väärät näkemykset tai jopa alustat. Vallanpitäjille sen virallisen tarinan hallinta onkin tullut melkoiseksi pakkomielteeksi, toki ymmärrettävistä syistä, joten ei ole ihme että kaikkialla ollaan säätämässä lakeja ja pykäliä estämään väärät mielipiteet. Ei siinä, ymmärrän hyvin että kaikenmaailman uhkailut ja tappamiset on syytä pitää poissa eri alustoilta, mutta kun teeskennellään liberaalia demokratiaa ja oikeusvaltiota, niin eikös ne siellä ihmisoikeuksissa asti ole ne sanan- ja mielipiteenvapaudet?

Alustojen sensurointia ja manipulointia katsottiin hallinnossa läpi sormien niin kauan kuin siitä oli heille hyötyä, mutta nyt kun pelikentällä on myös semmoisia pelureita jotka eivät olekaan heidän kanssaan samalla kannalla niin johan nousee ankara älämölö ja kielletään kaikki. Kuulostaakin varsin tekopyhältä kun päättäjät valittavat eri alustojen toiminnasta kun siellä jaetaan isosti heille haitallista materiaalia, mutta jo vuosikausia jatkunut sensuuri ei ole hetkauttanut heitä lainkaan. Valta on nollasummapeli ja oikeat vallanpitäjät eivät halua antaa tippaakaan valtaa yhdellekään muulle toimijalle.

Oli se sitten mikä tahansa nettialusta tai valtiollinen toimija, heille ei kuuluisi pätkän vertaa oikeus rajoittaa ihmisten mielipiteitä. Jos jokin mielipide orgaanisesti leviäisi kansan keskuuteen ja yleinen mielipide muuttaisi suuntaansa, silloin voitaisiin puhua edes auttavasti demokraattisesta järjestelmästä. Nyt se homma rullaa täysin ison rahan vallalla, koska he niin omistavat ne isot alustat kuin voivat vaikuttaa valtioiden toimintaan lobbauksellaan, joten nykyinen harvainvalta taitaa olla historian valossa ennen näkemättömällä tasolla. Silti ihmiset uskovat siihen demokratiaan ja meille saarnataan oikeusvaltiosta, joka käytännössä ei ole kuin sumuverho valtavan sensuurikoneiston päällä.

Teknofasismi tai teknofeodalismi ovatkin loistavia nimiä tälle mallille, missä teknologiajätit päättävät enemmistön mielipiteen asioihin. He sanelevat alustojensa säännöt ja rahoittavat päättäjiä tekemään heille edullisia ratkaisuja. Rahaa ei saa seurata kun sitä hommaa katsoo, mutta rahoitusta pitää seurata hyvinkin tarkasti kun joku puhuu tätä koneistoa vastaan. Ihmisten manipulointi on entistä helpompaa kun heille annetaan oma päätäntävalta mitä he katsovat ja kuuntelevat - sallituista vaihtoehdoista. Kyllä, jatkuva pommitus ihmisten tajuntaan omalta mobiililaitteelta pilaa sen nuorison, tosin en tiedä miten se niin merkittävästi eroaa siitä, kun edelliset sukupolvet istuivat radion ja television ääressä kaiket illat kuunnellen virallisen tarinan saarnamiehiä?

Netti mahdollisti oikean ajatusten markkinapaikan mikä on koko liberaalin demokratian idea, mutta harvojen hallussa ollessaan se netti on vain suuri avovankila, jossa ne tavan vangit (kuluttajat) pidetään mahdollisimman hyvin erossa vaarallisista ajatusrikollisista. Muista siis kuluttaa, pelätä ja vihata koska niin kunnon kansalaisen kuuluu tehdä! Kaikki täysin ulkoa ohjattuna, todistettavasti, vaikka se näiden manipuloiien mielestä onkin vain hullua salaliittoteoriaa.

O tempora, o mores